Hae
Ninnin energianurkkaus
Kaupallinen yhteistyö

Asiaa painosta, osa 2. Urheilijan ravintovalmennus.

Kaupallinen yhteistyö: Urheilijan ravintovalmennus

Kirjoitin joulukuun alussa, että tavoitteena ei olisi tammikuussa painaa vuoden isoimpia lukemia. Tavoite ei onnistunut, vaan olen samassa pisteessä kuten joka vuosi. Aika onnetonta sanoisin. Taas olisi edessä n. kuuden kilon painonpudotus kesään mennessä. Se ei ole koskaan yhtä helppoa kuin tuo painon kerääminen.

Oon viime viikkoina analysoinut tätä, että mikä tässä oikein mättää. Mulla aika hyvä tietämys ravinnosta, tai ainakin oon aina luullut niin. Ensimmäistä kertaa yhtä painonhallintaluentoa kuunnellessani kuulin kommenttia, että moni sanoo, että tietää asiasta paljon, mutta ei kuitenkaan tiedä. Ehkä oikeasti munkin kohdalla on niin. Mä osaan arvioida hiilareiden määrät ruuasta kuin ruuasta, kuten jokaisen diabeetikon äiti. Tiedän, että aterioiden pitää koostua hiilareista, proteiineista ja rasvasta. Tiedän, että jokaisella on oma funktionsa.

Oon kokeillut elämäni aikana useamman eri dieetin tai noudattanut tietynlaista ruokavaliota. Painonvartijoista henkilökohtaisiin ohjelmiin. En halua luetella tässä jokaista firmaa ja jokaista niiden eri valmennusta, mutta voin kertoa, että ei taida molempien käsien sormet riittää laskemiseen, että kuinka monesta olen vuosien aikana maksanut. Ensimmäisen kerran tiputin kymmenen kiloa 21-vuotiaana, kun olin saanut kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkityksen. Siinä se kymmenen kilon väliä on seilannut tässä sen jälkeen. Ei ole nuo kaikki ostetut ohjelmat toimineet, mutta syy siihen on kyllä minä itse, ei mikään ruokavalio. Omasta motivaatiosta se kaikki lähtee. Toki kunnossa pitää olla stressi, uni jne..

Ongelma ei olekaan pelkkä painon tiputtaminen ja nousu, vaan kokonaisuuden hahmottaminen, alkuviikkojen järkyttävä hiilarihimo (viikonloppuna energia jää vajaaksi pitkien treenien myötä, ja ma-ke kaapin ovi käy), kuukautiskierron vaikuttaminen syömiseen, tunnesyöminen sekä ymmärtäminen ravinnon vaikutuksesta urheilussa kehittymiseen.

Muutaman kuukauden oon kiinnittänyt facessa huomiota Urheilijan ravintovalmennukseen, jossa valmentajana on kolme miestä: Teemu Eloranta, Sami Sundvik ja Samuli Perälä. Ensin ajattelin, että tämä on taas yksi kaikkien muiden valmennusten mukana, nettisivutkaan eivät vakuuttaneet ulkoasultaan. Jos yksi nimi kolmesta ei olisi sanonut mitään, niin olisin varmaan sivuuttanut. Sitten googlailin vähän lisää, että mitä miehiä nuo ovat ja kuuntelin facessa olevia muutamia valmentajien videoita viime vuonna. Vaikuttivat asiantuntevilta. Aattelin kuitenkin, että mä en voi ostaa enää yhtäkään ohjelmaa. Se ei hyödytä mitään.

No jälleen palasin tähän ja juttelin yhden tutun triathlonistin kanssa, joka on osallistunut valmennukseen syksyllä. Hän oli todella tyytyväinen! Sanoi myös, että tämä on valmennus, missä ei anneta eteen täydellistä ravinto-ohjelmaa, vaan tässä opetetaan ja joutuu itse myös miettimään. Oli oppinut hirveästi ja mainitsi mm. suojaravinteiden käytöstä, eri treenikausina syömisestä sekä lepo/treenipäivien syömisestä. Itseä kiinnostaa myös mentaalivalmennus sekä lisäravinneohjeistus (en käytä mitään, vaikka jotain pitäisi ehkä käyttää). Se, mikä pisti silmään positiivisesti, niin he eivät myy tai suosittele mitään tiettyä lisäravinne- tms merkkiä, eli silloin niitä ei suositella vaan rahan vuoksi. Ja tietty se kiinnostaa, että valmennus on suunnattu urheiljoille (tai niiden vanhemmille/valmentajille). Se ongelmaa aiheuttaakin, kun pitää jaksaa treenata ja syödä tarpeeksi. Ei liikaa, eikä liian vähän.

Urheilijan ravintovalmennuksen kesto on 8 viikkoa ja kevään valmennus alkaa 4.2. eli viikon päästä maanantaina. Ainakin tänään valmennus on vielä hintaan 127 euroa, kun normaalihinta on 247 euroa. Lisäksi on 100% tulostakuu, rahat takaisin, jos ei koe saavansa hyötyä. Lähteekö joku mun kanssa? 🙂 Jos mä saisin vihdoin kunnon ymmärryksen syömisen vaikuttamiseen.

Muoks. Tarjous tuohon on voimassa 3.2.2019 asti.

LUE MYÖS:

Asiaa painosta

Ensi vuoden tavoitteet

Paljon puhuttanut ferritiini

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

 

* Valmennus saatu blogikirjoitusta vastaan

Olkapäät riesana

Sanoisinko mielenkiintoista vai sanoisinko ärsyttävää? 😀 No riippuu kyllä siitä oonko positiivinen vai ei. Välillä rasittaa kyllä todella paljon, mutta eihän tilanteelle mitään kuitenkaan lopulta voi, joten ehkä vaan totean mielenkiintoista ja opin tästäkin taas lisää! 😉

Ensinnäkin. Olen päässyt treenaamaan, viime viikolla treenitunteja kertyi 8 kappaletta. Hiihtoa, pyörää, juoksua, voimaa ja uintia. Kaikki ihan kevyillä sykkeillä. Paitsi juoksu, jossa syke nousee etanavauhdista huolimatta. Instan seuraajat tietävätkin, että viikko sitten sain juostua ensimmäistä kertaa 5km putkeen. Ennemmin oon aina joutunut kävelemään lyhyitä pätkiä välissä. Uskomattoman alas kunto on vajonnut. Nyt täytyy vaan sitä nostaa maltilla, ettei tule rasitusvammoja tms. Sanoinkin instassa, että jos en olisi näin monta vuotta treenannut, niin olisin varmasti antanut periksi. Kyllähän se nimittäin syö, kun kunto on huono, eikä jaksa. 3 kuukautta sitten juoksin maratonin 7 tunnin urheilemisen päälle yli minuutin nopeammin per kilsa, mitä nyt jaksan juosta 5km. Aikamoista.

Toiseksi. Marraskuussa kävin uimassa, jolloin käsi kipeytyi oudosti. En saanut takkia päälle kunnolla. Unohdin ongelman, kun muutaman päivän päästä kipu helpotti. En myöskään treenannut keuhkoklamydian takia. Tammikuun alussa kävin uimassa, ja kappas sama käsi samalla tavalla kipeä uinnissa ja sen jälkeen vielä pahempi. Hierottiin auki, ja helpottui kummasti. Kävin uimassa viime torstaina, ja valvoin seuraavana yönä. Käsi + lapa oli perjantaina todella huonossa jamassa. Lapaa aukasin itse makaamalla pienen pallon päällä aina yhdessä kohdassa muutaman minuutin, kunnes kohta vähän helpotti.

Olin jutellut aiheesta jo fysioterapeutin ja hierojan kanssa. Luultavasti syksyllä toimistotöitä huonossa asennossa, ja vielä ylitöitä sekä se yhdistettynä treenaamattomuuteen eli lihasten käyttämättömyyteen ei ole tehnyt hyvää. Taustalla vielä huonot olkapäät. Kaaduin 15-vuotiaana suksilla (sauva suksen väärälle puolelle ja siitä mahalleen oikea käsi alle), jolloin olkapää meni siihen kuntoon, että muutaman kerran viikossa se meni paikoiltaan. Ei kuitenkaan niin, että olkavarren pää olisi tippunut olkapään kupista kokonaan, vaan se jää kupin reunalle. Jolloin mun käsi jää 90 asteen lukkoon eteen, ja se pitää siitä painaa takaisin paikoilleen. Aikoinaan kuvattiin, mietittiin leikkaamista, mutta lopulta ikää koko ajan enemmän tullessa se on mennyt harvemmin ja harvemmin. Nykyään ehkä kerran vuodessa. Mutta en edelleenkään voi maatessa nojata käteeni pitäen päätä ilmassa samalla tavalla kuin muut, tai ainakin kyynerpää pitää siirtää eteenpäin lattiassa/sängyssä. Myöhemmin myös vasen olkapää on tuntunut löysältä ja on sellainen olo, että se menisi paikoiltaan, mutta ei kuitenkaan mene. En voi kuitenkaan viedä kättä liian taakse käden ollessa pystyssä.

Maanantaina fyssarilla käydessä vasen olkapää paukahti pariin otteeseen sillä tavalla, että fyssari totesi olkaluun käyvän siinä kupin reunalla. Joten eipä ihme, että tunne on mikä on. Mutta tämä ei kuitenkaan ole se ongelma, mutta luultavasti tässä on siihen myös yksi syy. Nyt kuulemma viimeistään pitää kuntouttaa näitä olkapään ympärillä olevia lihaksia.

Lihasperäisestä ongelmasta luultavasti on kysymys, ja se pitää saada poistumaan. Jos se hierotaan auki, niin se on hyvä. Mutta ei tarvita kuin yksi uintikerta ja se on paskana, niinpä syy täytyy oikeasti hoitaa. Nyt kuntoutan lavan pieniä lihaksia joka päivä tietyillä liikkeillä. Ongelmana on siis lapatuki. Mähän en saa uinnissa mm. voimaa käsivetoon, eli en saa selkää mukaan. En pysty punnertamaan tai nostamaan mitään painavia esineitä. Ja mitä enemmän käsivarteen/lapaan sattuu, niin sitä vähemmän sillä voin mitään tehdä. Silloin en saa esimerkiksi punnerrettua edes seinää vasten, jolloin sen varassa on aika vähän painoa.

Mä mietin, että en käy ollenkaan uimassa kunnes käsi on kunnossa, mutta sitten muistin Kipan! Joka aikoinaan olkapääkuntoutuksen aikaan kävi uimassa ja teki todella pitkiä potkutreenejä. Eli ei mullakaan oo syytä jättää uimahallia välistä, vaan ei muuta kuin potkimaan 2000m. 😀 Siinä menee ikuisuus, mutta laitetaan räpylät jalkaan, niin pääsen edes johonkin.

Tilasimme työkaverin kanssa Onnisportista ryhdinmuistuttajat ja yhden päivän testauksen perusteella paras ostos hetkeen aikaan. Ohjeissa luki, että 1-3 tuntia kerrallaan. Ja mä mietin, että suosista vaan koko työpäivän. Huomasin koneella istuessa, että ei tullut notkuttua eteenpäin, vaan lavat oli kiinni tuolissa. Saman huomasi työkaveri. Mutta sen verran olikin outo asento (Huom. pitäisi olla normaali, ettei olkapäät käänny eteen, mutta niin vain tällä istumakansalla tätä ongelmaa on paljon!), että 2,5 tunnin jälkeen otin pois. Mutta huomasin sen jälkeen koko ajan kiinnittäväni huomiota olkapäihin ja se oikeasti iskostui takaraivoon, eli ehkä ne lihakset jotain tajusi. Nyt pidän kyllä tuota joka päivä muutaman tunnin, ja sitten yritän itse muistutella itseäni oikeasta ryhdistä. Vaikka oon siihen yrittänyt itse kiinnittää huomiota, niin ilman tuota muistuttajaa en olisi tällaista tunnetta saanut aikaiseksi. Joten pisteet sille!

Sain kaupanpäälle Blackrollin vastuskuminauhat, Loop band ja Super band. Nyt siis aktivoidaan huolella noita pienempiä ja tärkeitä lihaksia, jotka mulla jää nyt isojen lihasten yliajamaksi. Tavoitteena on ryhdin parantuminen, olkapään pysyminen kuopassaan ja lapaluiden ympärillä olevien lihasten oikea toiminta. Teen kuntoutusliikkeet molemmille käsille, koska tuon toisenkin olkapään on hyvä pysyä kuopassaan! Näiden kaikkien tavoite on, että pääsen uimaan ja saan uintivauhtini kevään 2017 tasolle takaisin. Silloin mentiin valmentajan peesissä märkäpuvulla 3800m alle tuntiin uimahallissa!

LUE MYÖS:

Ensi vuoden tavoitteet

Paljon puhuttanut ferritiini

Jo neljäs kerta suurnopeuskameran edessä

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI