Hae
Ninnin energianurkkaus

Treenikauden aloitus talvileirillä

Ilmoittauduin Aqua Plussan Varalan urheiluopistolla järjestettävälle viikonlopun talvileirille jo ennen kuin sain tiedon keuhkoklamydiasta. Ennen joulua oli valmentajan kanssa puhetta, että jos pystyn joululomalla hiihtämään, niin menen leirille. Jos hiihto ei onnistu, niin jätän leirin väliin. Sain tehtyä ne viisi reilun tunnin hiihtolenkkiä, joten leiri kuului siis ohjelmaan. Tarkoitus oli, että kolmen kuukauden sairastelun jälkeen se olisi ikäänkuin treenikauden startti.

Torstaina kävin toista kertaa lokakuun alun ironmanin jälkeen uimassa. Uin vain 1500m, mutta sama ongelma olkavarressa kuin marraskuussakin. Sattui ja käsiveto tuntui voimattomalta. Kysyin fyssari JP Huippulalta (JPH Fysio), että mikä on ongelma, kun kättä ei saa tietyssä asennossa ylös ilman kipua ja kaikki sattuu, kun olkavarren nostaa 90 asteen kulmaan. JP olkavarren teippasi ja takinkin sain teippauksen kanssa paremmin päälle.

Olin Varalassa ennen neljää iltapäivällä, ja viideltä aloitettiin jo pyörätreeniä. Pyöräilyt tehtiin salissa trainerin kanssa. Mä sain Kaitsun trainerin lainaksi, oma on niin huono. Halvin mitä vuonna 2011 löytyi. 😉 Nykyään ajan sisäpyöräilyt wattbikella. Kaikki treenit oli suunniteltu niin, että oli minkä tasoinen tyyppi vaan, niin mukana pysyi. Mullakin oli siis hyvin seuraa, kun otin iisisti.

Nautin perjantain reilun tunnin pyöräilystä ihan hirveästi. Normaalisti en triathlonpyörän päällä talvella ole, ja kun edellinen kerta oli kolme kuukautta sitten, niin tuli ihan fiilikset kuinka olisi ajellut Barcelonan rantoja. Oli lyhyitä vetoja, jotka mä tein iisisti ja Kaitsu muistutteli himmailemaan. Hiki virtasi pitkästä aikaa! 🙂 Pyöräilyn jälkeen kävimme juoksemassa ylämäessä nousevavauhtisesti. Aloitin rauhassa, ja viimeistä en juossut niin kuin normaalisti juoksisin. Sykekin nousi jopa 180 paikkeille, eikä tuntunut keuhkoissa tai muutenkaan pahalle. Oli vain kivaa!

Meidän huoneen sängyt olivat tosi tosi pehmeät ja meillä kotona on kaupan kovin patja mun selän takia. Lisäksi mähän oon todella herkkäuninen. Näiden summana nukuin huonosti. Jouduin vaihtamaan asentoa usein, ja heräsin siihen joka kerta. Useita kertoja yön aikana. No yksi yö ei vielä haittaa, ja aamun tekniikkapainotteinen uinti sujui mukavasti. Käsi tuntui teippien jälkeen paremmalta, ja uskon, että ne helpotti ja lisäksi varmasti märkäpuku ja kevyt uinti. Kakkosvauhtiset uintipätkät vähän säti käteen, mutta muuten meni hyvin.

Kuva: Tuuli Isomeri / Aqua Plus

Uinnin jälkeen käytin Pirkkahallissa juoksemassa. Vuorossa oli 10x200m vetoja. Niitä ei ollut tarkoitus juosta täysillä, ja mä tein vielä varmuudeksi lyhyemmin eli 10x150m. Näitä vetoja ennemmin juoksimme kilsan aerobisella kynnyksellä, ja tämä otti mulla keuhkoihin. Mutta tiedän parikin tyyppiä, jotka eivät joko pysty juosta Pirkkahallissa ollenkaan tai joutuu juosta astmapiipun kanssa. Se kuiva ilma on aika raju. Siksi en kovin pelästynyt, ja vedot puolestaan eivät tuntuneet.

Välillä ruokaa ja Kaitsun luentoa, ja sitten vielä pyörätreeniä. Tämän mäkin tein aavistuksen kovempaa. Vuorossa oli nimittäin 20 x 1min nousevavauhtisesti. Vaikka watteja nostinkin, niin en uskaltanut kuitenkaan mennä loppuun asti tavoitewatein. Syke kävi 180 luokassa, koska jotenkin se vaan oli niin kivaa! 🙂 Voi olla, että kotona olisin himmaillut enemmän.

En tiedä nostiko tuo kropan stressitasoja tässä kohtaa vähän liikaa, koska ensi yö oli vielä huonompi. Ensimmäinen unipätkä oli 2h ja sen jälkeen useampi herääminen ja aamuyöllä valvoin. Niinpä aamupalan jälkeen Kaitsun kanssa sovittiin, että päivän treenit jää tekemättä. Muut lähti uimaan, minä nukkumaan. Ja kun muut meni Pispalan portaisiin, niin menin mukaan toppatakki päällä. Kaikki kävelivät portaat kierroksillaan, mutta mä kävelin hitaasti kaksi kertaa ylös. Halusin portaissa käydä, koska melkein tuota treeniä olin eniten odottanut. Vaikka pyöräily taitaa siltikin olla parasta. 😀

Ruokailun jälkeen kotimatkalle puoli kahden aikaan, ja olin kuulkaa niin omissa ajatuksissa, että ajoin Seinäjoella ohitustietä oikean rampin ohi 4km, kunnes tajusin, että missä oikein olen! 😀 Poika oli seurannut appsista, että missä tulen, ja ensimmäisenä kotiin päästyäni kysyivät, että miksi ajoin ohi. Heti jäin kiinni! 😀

Kuva: Tuuli Isomeri / Aqua Plus

Kiitos leiristä Aqua Plussalle, sekä kiitos kaikille leiriläisille! Tämä oli tässä kohtaa paras treenikauden startti, niin henkisesti kuin fyysisesti! 🙂

LUE MYÖS:

Analyysi kaudesta 2018

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja urheilu

Energiasuunnitelmaa

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *