Hae
Ninnin energianurkkaus

Henkisen puolen vaikutus alipalautumiseen

Puhuin alkuviikosta instastoryn puolella palautumisesta ja henkisen kuorman vaikuttamisesta treeneihin. Sain muutamia kysymyksiä, ja sen vuoksi kirjoitankin ajatuksiani nyt ihan blogiin. Nyt kun oon taas päässyt treenin makuun, niin aikaa jää vähemmän telkkarille ja somelle. Turhimmista asioista tietenkin täytyy karsia. Tällä viikolla väliin jäi vain torstain treenit, muut sain tehtyä. Myös kaikki tehot, mitä oli treeneihin merkitty. Se on hienoa! Alkaa kunto nousta, kun treenit saa tehtyä. 🙂 Ja samalla tosiaan on vähentynyt eri somekanavien käyttö.

Triathlonissa treenitunteja kertyy paljon, jo pelkästään yksi pitkä pyörälenkki voi ottaa neljä tuntia. Joten kymmenen tunnin treeniviikko on ihan eri esimerkiksi juoksijalla kuin triathlonistilla. Uinti ja pyörä ei kuormita samalla tavalla mm. niveliä kuin juoksu. Viime vuosina on tullut eteen monta ihmistä, joiden kroppa on alipalautunut. Suomessa puhutaan ylirasituksesta, ja sitä tarkoitan tuolla alipalautumisella. Vaikka treenitunteja kertyykin paljon, niin monella alipalautuminen ei kyllä mielestäni johdu treeneistä. Uskon, että työssäkäyvä, perheellinen, tavallinen ihminen ei pysty saamaan treeneillä itseään yli. Ei millään pysty treenata niin paljon ja niin kovaa, että se onnistuisi. Kokonaispalautuminen on oikeasti se avainsana! Mielestäni suurin kuorma ja suurin ongelma on kaikki muu. Ja se on henkinen puoli.

Avioero, työstressi, lapsen koulukiusaaminen, lapsen sairastuminen, ihmissuhdeongelmat, klo 4-5 toistuvat herätykset.. Siinä muutamia esimerkkejä siitä, mikä on ollut tuntemillani ihmisillä se isoin kuormituksessa ollut juttu. Tuohon päälle treenit, niin kokonaisuus on liikaa.

Itse huomaan, että jos on ollut raskas työpäivä (mähän teen tietokoneella töitä, joten raskaus on nimenomaan henkistä, ei fyysistä) tai vaikka iso riita, niin en saa tehtyä hyvää tai kovaa treeniä. Välillä jopa 8km juoksulenkki on liikaa, ja tarvii kävelypätkiä väliin. Olisi parasta, että kaikki olisi kovin tasapaksua ja kaikki olisi aina hyvin. 😀 Monien treenivuosien ja kantapään kautta opittujen asioiden myötä ymmärrän tämän niin, että en enää vaadikaan itseltäni aina onnistumista. Analysoin päivää, ja edellistä päivää/yötä. Mitä on tapahtunut, ja miten se on itseeni vaikuttanut. Tunneihmisenä pienetkin jutut voivat vaikuttaa isosti. Ja pari huonompaa yötäkin vaikuttaa jo tosi paljon.

Fyysistä työtä tekevä näkee kuormituksen eri tavalla, kun se tuntuu kropassa. Se on jotenkin helpompi ymmärtää. Mutta kun kuorma on henkinen, niin sitä on vaikeampi mitata ja ymmärtää. Treenaamiseen tottuneen on helppo hakea vaikeassa tilanteessa itselleen hyvää fiilistä liikkumalla, mutta se voi viedäkin vain huonompaan suuntaan. Liikkumisen pitäisi ollakin todella kevyttä, vaikka kävelylenkkiä metsässä. Muistathan, että vaikka sulla olisi valmentaja, niin se ei kuitenkaan tiedä henkisen puolen kuormasta ellet kerro.

Itsehän ostin Emfit QS:n mittaamaan palautumista kaksi vuotta sitten. Se kertoo mm. yön aikasen sykkeen, sykevälivaihtelut, palautumisen, ja hermoston tasapainon. Mittailen välillä ortostaattista sykettä ja kuuntelen itseäni. Moni apuväline on hyvä, mutta tärkein mittari on kuitenkin se oma tunne. Ja uni on palautumiseen liittyen kaikista tärkein asia. Jos unet jäävät toistuvaksi lyhyiksi, ovat rikkonaisia tai on noustava aamuyöllä (jolloin uni on tärkeää) ylös, niin tee jotain muutoksia ennen kuin muutoksien tekeminen on jo paljon paljon vaikeampaa. Uni on joskus tärkeämpää kuin treeni. Välillä hyödyt 1,5 tunnin pidemmistä unista enemmän kuin aamutreenistä.

Kuuntele itseäsi, nuku hyvin ja riittävän pitkät yöunet. Jos nukkumisessa on ongelmaa, niin panosta hyvään sänkyyn, hyvään tyynyyn, pimeyteen, magnesiumin ottamiseen, kännykän ja telkkarin ajoissa sammuttamiseen, ajoissa nukkumaan menemiseen sekä vältä myöhäisiä iltatreenejä ja aikaisia aamutreenejä. Kun on henkisellä puolella kuormaa, stressiä tai miksi ikinä haluatkaan sitä nimittää, niin huomio se kokonaisuudessa. Kuukauden tosi kevyt pätkä, tai vaikka kokonaan stoppi, voi olla lopulta paljon lyhyempi aika mikä on edessä, jos ei ajoissa ota kevyemmin. Nämä ovat vaikeita asioita, eikä itseään välttämättä tunne ollenkaan alipalautuneeksi, kun se nimenomaan ei johdu treeneistä. Ei ole niistä loppu. En tuntenut itseään talvella 2017 todellakaan ylirasittuneeksi, mutta vasta jälkikäteen keväällä ymmärsin, että sitä mä olin. Kaikki kropan ongelmat sekä henkinen kuorma johti siihen, että kokonaisuus oli kropalle liikaa eikä kroppa pystynyt palautumaan. Ravintoaineet eivät imeytyneet, oli useasta vitamiinista puutosta, henkistä kuormaa ja treeniä. Onneksi tajusin silloin nopeasti, ettei kaikki ole ok. Mutta silti en tosiaan ajatellutkaan, että tuosta seurasi myös jonkinlainen alipalautuminen. Sen näki sitten kyllä sykkeistä, mitkä eivät olleet normaalilla tasolla. Tuon jälkeen ymmärsin, että vaikka kroppa olisi alipalautunut, niin se ei silti siltä välttämättä tunnu. Ja tuollaisestakin tilanteesta toipuu sen 2-3 kuukautta.

LUE MYÖS:

Analyysi kaudesta 2018

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja urheilu

Emfit QS, tarkkaa analyysia unesta

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

2 kommenttia

  1. Einomies Porkkakoski kirjoitti:

    Paljonko on se treenimäärä ja/tai treenin kovuus, jolla uskot että voi treenata itsensä ylikuntoon ja mikset usko, että työssäkäyvä, perheellinen, tavallinen ihminen voisi niin paljon treenata?

    Sanoisin, että työssäkäymistä ja perheellisyyttä on niin monenlaista sorttia, ettei millään voi yleistää. Äkkiseltään monen työpäivä vie vain sen 9 tuntia vuorokaudesta, joten vielä jää nukkumiselle, perheelle ja treenaamiselle 15 tuntia. Siitä voisi huoletta treenata vaikka 4 tuntia joka ainut viikonpäivä ja vielä jäisi 11 tuntia. Siitä jos nukkuu vaikka 8-9 tuntia, jää perheellekin aikaa vielä ihan hyvin.

    Tämä tekisi viikottaista treeniä jo kohtalaisen paljon ja uskon, että jo tuolla määrällä voi saada itsensä helpostikin ylikuntoon. Treenin kovuus taas on treenaajasta ja treenistä kiinni, ei niinkään siihen satsatusta ajasta.

    • Ninni kirjoitti:

      No siis voi, jos ampuu ihan yli ja vetää joka päivä tuntien treenejä. Mutta silloin hommassa ei kyllä oo järkeä. 😀 Ja jos kaksi tuntia perheelle on ok, kun ottaa huomioon aamut ennen töihin menoa, syömiset ja suihkussa käymiset, niin ei se oikein perheelle tarkoitettua aikaa ole. Lähinnä nyt tarkoitin sellaista normaalia treeniä, en mitään älyttömiä ylilyöntejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *