Hae
Ninnin energianurkkaus

Jatkoa eiliseen postaukseen: ravintovalmennus

*Sisältää mainoslinkkejä

Kun kirjoitan tosi henkilökohtaisista asioista, luen yleensä tekstin useasti läpi ja välillä mietin useamman päivän, että voinko sitä julkaista. Tai haluanko edes. Niin mietin myös eilisen blogikirjoituksen kanssa. Mutta sain useamman yksityisviestin asiasta ja monta kommenttia, joten silloin julkaisu oli paikallaan. Toisaalta on kiva kuulla, ettei ole ainut tällaista mietteiden kanssa. Kiitos viesteistä ja kommenteista! <3 Nyt jatkan asiasta, mutta siitä, mitä aion tehdä, että mm. itsetunto olisi parempi, juoksuvauhti olisi kovempaa ja kehonkoostumus olisi parempi.

Lupailin alkuvuodesta, että Urheilijan ravintovalmennus olisi viimeinen ruokaan liittyvä valmennus tai muu vastaava, mihin enää laittaisin rahani. Se oli kahdeksan viikon tiivis paketti, ja informaatiota tuli todella paljon. Niin paljon, etten ehtinyt kahdeksassa viikossa kaikkea kuuntelemaan ja lukemaan. Niitä kun ei voinut kuunnella puolella korvalla, vaan asiaan oli keskityttävä kunnolla. Joten omalta osaltani se venyi melkein kymmeneen viikkoon, että sain kaiken materiaalin käytyä läpi. Jonkun videon kuuntelin tuplasti, kun asia oli niin tärkeää. Kaikki on saatavilla myöhemminkin netistä, jos haluaa niihin palata.

Ainut, mikä tuossa jäi puuttumaan oli se, että joku sanoisi, että paljonko juuri minun on oikeasti syötävä. Loukkaantuessa tai sairastaessa on tehtävä ruokavalioon heti muutoksia, mutta mulla tilanne oli jo mennyt pieleen. Eli minä 166cm pitkä painoin 72-73kg. Tavoite 65kg oli tässä vaiheessa kaukana. Oon epäonnistunut tässä painon tiputuksessa niin monesti, tai jos olen saanut tippumaan, niin sieltä se taas nousee. Perus jojoilua. Jos en olisi triathlonisti, niin tämä ei mua haittaisi. Mutta kuten olen sanonut: heikoin lajini on juoksu, ja juoksussa kilot vaikuttaa, niin jotain on tehtävä. Kyllä mulla edelleen tavoitteena on SM-mitali puolimatkalta. Pikamatkalta mulla sellainen on, mutta puolimatkan SM-mitalia arvostan eniten, koska siellä on yleensä maan kovinta porukkaa paikalla.

Mä siis valehtelin tai huijasin, tai ehkä muutin vain mielipiteeni. Nimittäin ostin jälleen yhden valmennuksen. No miksi ihmeessä? Kymmenessä viikossa paino ei lähtenyt selkeästi laskuun, vaikka kiinnitin syömisiini huomiota, tein parempia valintoja jne. Ajattelin, että tarvin oikeasti nyt jonkun sanomaan mulle, että paljonko mun pitää syödä. En pysty tähän nyt yksin. Myös fiilis on ollut talvea parempi, niin nyt jaksan paremmin asiaan panostaakin. Haluaisin tehdä asioita oikein, eikä kokeilla jotain ja todeta kesällä, ettei siitä ollut apua.

Olin *Fitfarmin Elämä haltuun -luennolla 2.1., ja siellä ensimmäistä kertaa kuuntelin Koistisen Matiasta, joka siinä kohtaa oli mulle outo nimi. Mies vakuutti mut osaamisellaan, ja tuli monta juttua silloin, mikä liittyi muhunkin. Esimerkiksi, että suurin osa sanoo tietävänsä miten syödä, mutta ei todellakaan tiedä. Mä oon näin aina ajatellut ja mietin, että onkohan niin, etten mäkään oikeasti tiedä. Tykkäsin Koistisen tavasta, jalat maassa ja todella järkevää puhetta tavalliselle ihmiselle. Ei fitness-puhetta. Oon Koistista seurannut somessa siitä lähtien, ja yksi ilta huhtikuun alussa laitoin hänelle viestiä, että tekeekö hän henkilökohtaisia ravintovalmennuksia ja voisiko jelpata. Vaihdettiin useampia viestejä, ja hän suositteli ostamaan *Fitfarmin Sport-valmennuksen, jossa räätälöidään syömiset henkilökohtaisiksi. Tuo Sport tulisi paljon halvemmaksi kuin ns. henkilökohtainen, ja päälle saisi mm. liikkuvuus- ja saliohjelmaa. (Toki treeniohjelmankin saisi, mutta sellainen mulla jo tietty on Aqua Plussan ja Söderdahlin Kaitsun toimesta. Kaitsulla muuten alkoi juuri kisaviikko Texasissa, sieltä voitolla paikka Havajille MM-kisoihin tavoitteena!)

En olisi tuota Sportia tosiaankaan ostanut, jos en olisi Koistisen kanssa asiasta jutellut, koska olen joskus superdieetin ja bikini challengen ostanut, mutta ne ei vaan yksinkertaisesti sovi triathlontreenien kanssa yhteen. Tässä on nyt tarkoitus räätälöidä ruokavalio omiin treeneihin sopivaksi. Viikon olin reverse-ruokavaliolla, jonka jälkeen juteltiin Matiaksen kanssa puhelimessa. Käytiin läpi treenimääriä, ja nostettiin ruokamäärää paljon.

Muutamassa viikossa oon jo oppinut, että olen aina tiputtanut painoa liian vähillä kaloreilla (1600-1700kcal) ja tuo määrä ei vain riitä mulle. Pari viikkoa siihen pystyy, ja sitten syödäänkin hiilaria kaksin käsin, ja mm. karkkia. Siksi epäonnistumia on tullut niin paljon. Tuolla reverse-ruokavaliolla oli alkuun 2000kcal ja siitä lähdetään määrää nostamaan. Nyt mulle nostettiin kalorimäärä toisella viikolla jo 2500 kaloriin (+ päälle treenin aikaiset energiat). Tuolla mennään kaksi viikkoa, jolloin ollaan Koistisen kanssa yhteyksissä. Toki ennemminkin, jos siltä vaikuttaa.

Oon siis syönyt nyt täysin puhdasta ruokaa, ja riisi/makaroni/puuromäärät ovat ihan järkyttävän isoja. Ostin jopa uusia lautasia, että mun aamu- ja iltapuurot mahtuu lautaselle. 😀 Täytyy sanoa, että henkisesti on ollut vähän vaikeuksia nostaa ruokamääriä noin isoksi, kun haluan kuitenkin painon tippuvan. Tässä nyt odotankin, että aineenvaihdunta alkaisi pelaamaan ja mun tulisi nälkä. Mutta voin kertoa, että 1600kcal vs. 2500kcal on todella iso ero. Näyttää vähän siltä, että mä en oikeasti oo syönyt tarpeeksi kulutukseen nähden. Ja nyt sitten opetellaan sitä.

Mies tietää mun kriiseilyt kehonkoostumuksen ja juoksuvauhdin kanssa, mutta totta kai ensireaktio oli, että et oo tosissas, 90 euroa taas taivaan tuuliin, kun homma kestää sen pari viikkoa. Totuushan se oli, niin on käynyt useasti. Mutta nyt aattelin, että niin ei todellakaan käy. Hienosti mies on ollut tukena, ja jos hän on tehnyt ruuan, niin se on punnittu ennen kattilaan/paistinpannulle laittamista, että saan syötyä juuri sen määrän mitä pitää. <3 Perjantaina muulle porukalle oli tehty ranskalaisia, mutta mulle kanaa, riisiä ja vihanneksia. Niin upeaa huomioimista! Nyt pääsiäisenä on ollut paha, kun suklaata on ollut pöydässä saatavilla koko ajan, ja trulleiltakin jäi karkkeja. Samoin kuukautiskierron vaikutus herkkuhimoon ja sen selvittäminen toi heti alkuun lisähaasteita. Itseä varten tätä kuitenkin tehdään, ei ketään muuta.

Ensin aattelin, että en kehtaa blogissa tätä tunnustaa, mutta ihmisen mieli saa muuttua. 😉 Parempaa kehonkoostumusta kohti. Otin ensimmäistä kertaa aloituskuvatkin, mutta voi olla, että ne jää vain itselle arkistoon. Urheilijaminä niitä sen verran häpeää.

Puntarilukemat ovat alla, mutta nyt päätin, etten puntarilla aio käydä hetkeen. Tämä siitä syystä, että se aiheuttaa ahdistusta ja lukema vaikuttaa siihen millaisella mielialalla päivä lähtee käyntiin. Aamu starttaa hyvin, kun paino on laskenut ja huonosti, jos se on noussut. Näinhän se ei saisi olla. Siispä jätetään vaaka sivuun.

Ma 08.04. paino 72,5kg
La 13.04. paino 69,5kg
Ma 22.04. paino 70,5kg

LUE MYÖS:

Mitä näin nyt on: kunto, itsetunto, kehopositiivisuus..

Henkisen puolen vaikutus alipalautumiseen

Asiaa painosta, osa 2. Urheilijan ravintovalmennus.

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Mitä näitä nyt on: kunto, itsetunto, kehopositiivisuus..

Kirjoittelin helmikuussa vaikeasta talvesta ja myös itsetunnon puutteesta. Pari kuukautta elämässä ja keväässä eteenpäin ovat vähän helpottaneet ahdistusta. Onnistumiset treeneissä ovat tärkeitä. Tarvisin niitä paljon enemmän, mutta pääasia, että saan jo tehtyä vk-treenejä ja noudatettua treeniohjelmaa melko hyvin. Tiedän, että onnistumisia tulee enemmän, kun kunto nousee. 🙂 Tässä vaiheessa uintivauhti on hidasta, juoksuvauhti on hidasta ja itselleni se tärkein kolmesta pyörä, sekin on hidasta. Training peaksissä kuntoa mittaavassa CTL:ssä meni nyt vasta 70 rikki, katsotaan päästäänkö tänä kesänä sataseen vai ei. 😉

Tavoite on nyt olla vuonna 2020 paremmassa kunnossa kuin ikinä, siihen on onneksi aikaa. Pakko siirtää tavoitteita, kun niihin ei tänä kesänä ole mahdollista päästä. Uskomatonta kuinka yksi tauti voi vaikuttaa niin paljon. Toki mikään lyhyt tauti keuhkoklamydia toki ei ole.

Olen harkinnut psykologillekin menemistä, mutta toistaiseksi olen omassa päässäni käsitellyt asioita ja miettinyt niin menneitä kuin tulevaakin. Yksi itsetunnon mittari on tietenkin se, miltä näytän. Urheilijana haluan näyttää ja tuntea olevani urheilullinen. En halua, että mulla on ylimääräistä rasvaa. Silloin myös juoksuvauhtini kärsii.

Oon pyöritellyt paljon asioita. Kehopositiivisuus oli tuossa hetki sitten isosti puheenaiheena somessa. Ja sitä kuinka se oikeasti on aate, mutta kyllä mun mielestä kehopositiivisuus-sanaa voi käyttää jokainen ja kuinka tärkeää on se, että on tyytyväinen itseensä. Oon miettinyt kuinka mä oon ensimmäisen kerran laihduttanut 10 kiloa jo parikymppisenä. Ja kuinka monta kertaa sen jälkeen. Kuinka oon tunnesyöjä, ja mistä kaikki on lähtenyt ja miksi.

Oon miettinyt, että miltä musta on tuntunut yläasteella, miltä musta on tuntunut treenileirillä jne. Muistan vieläkin luokkakuvan, jossa tunnen itseni niin paljon isommaksi kuin muut eturivissä. Tiedän, mitä silloin painoin ja kuin pitkä olin. En todellakaan ollut iso, mutta edelleen kuvaa katsoessa itseni samalla tavalla näen, koska muistan niin elävästi sen tunteen. Samoja tunteita on ollut treenileirillä, jossa kaikki muut kestävyysurheiljan kroppaisia ja itse näytän todella isolta. Nykyään en enää mene eturiviin, vaan suoraan taakse. En halua sitä fiilistä, mikä niissä on ollut. On se vähän surullistakin.

Olen kuullut musta sanottavan, etten näytä kestävyysurheilijalta. Olen kuullut musta ihmettelyjä, että miksen kehity nopeammin. A) Mutta oikeasti, mitä kuuluu kenellekään miltä näytän? Se on vain mun asia. B) Kehittymiseen vaikuttaa niin moni asia. Taustasta tämän hetkiseen treenaamiseen kaikkine arjen kuormineen. Kukaan ei pysty asettumaan toisen tilalle. En ymmärrä myöskään tällaisia ihmettelyjä, suurin osa tietenkin haluaisi kehittyä nopeasti. Ei se ole niin yksinkertaista.

Kuinkahan paljon elämässä ihminen saa arvosteluja osakseen? Kuinkahan paljon sellaista arvostelua, mikä ei osu omiin korviin?

Itse en tällä hetkellä oo tyytyväinen omaan kehonkoostumukseen, ja tässä on alettu tekemään asian suhteen töitä. Tällä kertaa vähän erilaisesta näkökulmasta kuin aiemmin. Jatkan aiheesta huomenna lisää omassa postauksessa, koska muuten tämä venyisi ihan liikaa. 😀 Tämmöinen sekava ajatuspläjäys nyt aiheesta kunto, itsetunto ja kehopositiivisuus.

LUE MYÖS:

Tilannekatsaus

Vihdoinkin selvyys: keuhkoklamydia

Parisuhde ja treenit

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI