Hae
Ninnin energianurkkaus

22 vuotta sitten ja nyt taas!

Siskojen kanssa ollaan menossa sinne Venlojen viestiin, ja osallistuttiin suunnistuskouluun. Niinpä mä päätin muutama viikko sitten, että maksan lisenssin, liityn suunnistusseuraan ja käyn kokeilemassa henkilökohtaisessa kisassa. Kolmet iltarastit yksin suunnistaen alla, joten tarpeeksi treenattu ja eikun kisaan! 😀 Kuten aiemmin sanoin, niin mun mielestä kuka vaan voi mennä missä kunnossa vaan.

No kyllä mä tänään kisapaikalle saavuttuani mietin, että kaikkeen mä kans itteni laitan. 😀 Enää ei tuntunut hyvältä idealta. 😀 Monta tuttua naamaa näin, toiset ovat jatkaneet tämän parikymmentä vuotta harrastusta ja jälkikasvukin on jo lajin parissa. Mulla siis edellisestä kisasta on muistaakseni 22 vuotta. Olin viimeksi 17-vuotiaana kisoissa, jos oikein muistan. Voi olla, että olin jossain vielä 18-vuotiaanakin.

Sääret ovat aika naarmuilla iltarasteilta, joten ostin säärisuojat Suunnistajan kaupasta. Pari kilometriä verraa, ja ei muuta kuin lähtöpaikalle. Seurasin muutaman lähtijän, että miten toimivat ja toimin samoin. On emitin nollausta jne. No metsään pääsin, ja heti matkalla ykkösrastille tein virheen. Ajattelin, että näinkö vaikeaa tämä on. Seuraavat rastit menivät paremmin, mutta vielä kahdelle rastille tuli koukkua. Virheet tulivat siitä, että luin karttaa väärin. Kuvittelin olevani tietyssä paikassa, ja siitä johtuen esim. sata metriä sivuun. Pahin kierto tuli ehdottomasti siitä, kun lähdin 6. rastilta aivan liikaa vasemmalle, jolloin menin kolmosrastin vierestä.

Kisa oli myös aluemestaruuskisa, joten sain pronssimitalin. 😀

Löysin kuitenkin kaikki rastit ja maaliin tullessa hyväksytty suoritus. Se olikin mun tavoite! Ei ollut helppo maasto, kun ei paljon polkuja ollut ja oli paljon risukkoa. Mulla oli polkujuoksukengät ja jäkäläiset kalliot oli sateen jälkeen todella liukkaita, ne piti ottaa tosi varovasti. Kisan jälkeen oli tietenkin kiva verrata tuloksista, että paljonko sarjalaisille jäin missäkin kohtaa. Voittajalle jäin reilun 8 minuuttia, ja toiselle reilun kuusi minuuttia. Olin siis kolmas, ja viimeinen. Meidän sarjassa ei ollut harmittavasti kuin kolme osallistujaa. Olisin voinut jäädä enemmänkin noiden virheiden perusteella.

Nuo koukut jäi sen verran harmittamaan, että johonkin toiseenkin henkilökohtaiseen kisaan pitää kyllä osallistua. 😀 Tuostahan tulee todella hyvä treeni. Sen verran vissiin kuitenkin lähdössä jännitti, että unohdin laittaa kellon päälle. Laitoin sen vasta nelosrastilla, eli noin puolessa välissä ja keskisyke on 177 eli vk2:lla. Kerran menin ihan kunnolla nurin, polvi on nyt kipeä ja on muutamat mustelmat ja naarmut. En muistanutkaan, että suunnistaja ei paljon jalkoja esittele kesällä. 😀

Huomenna palauttavaa treeniä, ja tiistaina olisi tämän kauden ensimmäinen kuntotesti edessä. Pyörätesti Ylöjärvellä Aqua Plussan testausasemalla. Sen jälkeen olisi vuorossa Supersprintti, jos uinti pidetään, niin pitää miettiä, että miten toimin. Verraanko uinnissa pitkään potkien, ja yritän uida sen 400m. Mutta starttaan kyllä viimeisenä, ettei käsi kolahda kenenkään kanssa, koska se sattuu.

Suunnistuskisoihin

Viime viikonloppuna ostin emitin ja uuden kompassin, tällä viikolla maksoin suunnistuslisenssin, liityin suunnistusseuraan ja ilmoittauduin suunnistuskilpailuihin. 😀

Muutamat iltarastit alla, ja ensi sunnuntaina 26.5. menen Ylistaroon suunnistuskisoihin. Edelliset kisat ovat 1990-luvulta. 😀 Mutta oon sitä mieltä, että sieltä tulee ihan älyttömän hyvää treeniä, ja jokainen voi halutessaan osallistua minkä lajin kisoihin vaan. Kyllähän juoksukisoissakin on monen tasoista juoksijaa. Meidän lähellä järjestettiin pyöräsuunnistuksen SM-kisat tänä viikonloppuna, ja kävi jo mielessä niihinkin osallistua ihan vaan, koska se olisi hauskaa. En sitten kehdannut, kun kyseessä oli SM-kisat. Mutta menkää hyvät ihmiset ehdottomasti niihin kisoihin, mihin haluatte. Kaikille ne on tarkoitettu. 🙂

Suunnistuksessa asiathan on muuttunut 20 vuodessa paljon. Aiemmin ranteessa oli naru, ja siinä muovissa paperi, johon rasteilla leimattiin. Nykyään on sähköinen leimausjärjestelmä, josta jälkikäteen saa rastien väliset osuusajatkin selville. Voi siis vertailla muihin, että mikä väli oli mahdollisesti huonompi tai parempi kuin muilla. Ja tuosta hyvällä tavalla vertaamisesta mä tykkään. Sitä ei saa ottaa vakavasti, vaan kehittävästi ja mielenkiinnolla. Esimerkiksi Aqua Plussassa treenaava prosarjassa kisaava Venla on aina välillä yhteistreeneissä mukana, ja on ihan älyttömän kiva nähdä, että paljonko hänelle jään. Ei niin, että voi kauhia kun mä oon huono, vaan voi taivas, kun Venla on kova. Viimeksi jäin 3km juoksussa 3 minuuttia, eli minuutin per kilometri. 😀 Eikä se vertailu oo pelkästään paremmuutta ja huonommuutta, vaan miten voi oppia ja miten on kehittynyt jne. Suunnistuksessa tietenkin merkitystä on myös reittivalinnalla, ei pelkästään vauhdilla. Ja esimerkiksi iltarasteilla, joissa pummasin rastia, niin olin tippunut sijoituksia muistaakseni kuusi kappaletta. Mun mielestä emit on siis loistava keksintö! Ja aikoinaan itse sai aina iltarasteillakin piirtää reitin karttaan, nykyään ne on valmiiksi painettuja, kuten rastimääritteetkin.

Vertailusta vielä. Kyllä mua kiinnostaa myös 35-40v traithlonnaisten suomen kärjen menot. Esimerkiksi millaisia w/kg he polkevat jne. Kaikki mielenkiinnosta, että mitä itsellä on matkaa sellaiseen, ja onkokaan siihen mahdollisuuksia ikinä. Näistä on juteltu yhden kovan naisen kanssa, mä aina kyselen. Ihan älyttömän mielenkiintoista!

Ai niin, ja lupauduin lähtemään heinäkuun alussa kolmanneksi yhteen multisport-kisaankin. Joten kun täysmatkaa ei tänä kesänä ole, niin tulee kaikenlaista muuta. 😀 Onhan toki triathlonkisojakin kalenterissa, ja pääkisa on Challenge Turku ja siellä puolimatka. Riippuu toki, että kuinka hyvin olkapää tänä kesänä uintia tulee kestämään. Olen tehnyt tänä keväänä pyörällä vedot wattbikella sisällä, mutta eilen tein ulkona ja huomasin, että ala-asennossa pitkään ollessa olkapäästä kyynerpäähän asti säteilee. Magneettia ja syytä siis odotellessa.

Mutta kuten aiemmin oon sanonut, niin yleensä ongelmissa on aina jotain hyvääkin. Kaveri oli perjantaina yhtä aikaa uimassa ja sanoi, että kyllä mun uintiasento on parantunut ja samoin en kierrä enää niin paljon sivulta sivulle. Räpylöillä kun oon potkinu, niin ne on auttanut. 🙂 Nyt on myös hyvä mahdollisuus parantaa juoksuvauhtia. Ens vuonna nimittäin vaihdan sarjaa vielä kovimpiin menijöihin eli 40-vuotiaisiin!

Nyt vähän flunssa meinaa tulla päälle, mutta yritän pyörtää sen kaikella mahdollisella tavalla. Ehkä otan vielä päikkärit, kun viime yönä heräsin muutamia kertoja yskimään, eikä unet olleet niin hyvät kuin olisivat voineet olla. Mukavaa sunnuntain jatkoa! 🙂

LUE MYÖS:

Team Hukkaneliö suunnistukoulussa

Ensi vuoden tavoitteet

Täydellinen treenihuone valmistumassa

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI