Multisport-kisajoukkue lähes valmiina!
Eija ja Sanna etsivät kolmatta pyörää multisport-kisoihin Ylistaroon. Päivä on 6.7. ja matkana pidempi trio, 70-100km. En ole koskaan vielä seikkailukisoissa ollut, vaikka niitä on tullut vuosien aikana googlailtua. Nyt osuu sopivasti kalenteriin, joten kauaa ei mua tarvinnut houkutella mukaan, vaan lupasin heti. 😀 Molemmat naiset ovat käyneet useamman kerran multisporttailemassa, joten heillä on ihan eri tavalla kokemusta kuin mulla.
Eija mua juoksuttelee pitkin ja poikin, kun lähtee usein kaveriksi pitkille juoksulenkeille. Hän osallistui pari viikkoa sitten Nuts Karhunkierrokselle 83km, jossa oli upeasti naisten neljäs. Juoksuvauhti on kohdallaan, joten lenkit mun kanssa on hänelle rauhallista vauhtia. Sannaa puolestaan en ollut nähnyt, joten pitihän meidän nyt yhteistreenit saada aikaiseksi edes kerran ennen kisaa. 😉
Lajeiksi sovittiin melonta, ampuminen ja rullaluistelu. Yhdessä juokseminen ja pyöräily tällä kertaa skipattiin, ne taitaa olla vallitsevat lajit multisport-kisoissa. En muista milloin olen viimeksi melonut ja rullaluistellut, enkä ole ampunut pienoiskiväärillä koskaan. Ainoastaan ilmakiväärillä kerran lapsena serkun mökillä. Joten oli paikallaan kokeilla millaista ampuminen on, kun sekin on lajina monena vuonna ollut.
Ensin käytiin melomassa Kyrönjoessa, ja mietittiin, että kuka voisi olla edessä ja kuka takana, ja kuka huilaa. Ei se helppoa hommaa, kun mennään vauhdilla, eikä vaan nautiskella maisemista. Ampuminen oli kyllä kivaa, ja ensikertalaiseksi ammuin vielä oikein hyvin tauluunkin! Ihan kehujakin tuli, ei kuulemma kaikilta onnistui. Ammuttiin tuollaiseen pistetauluun, ja sitten normaaleihin pysty- ja makuutauluun. Sekä tuelta että ilman tukea.
Kolmas laji oli se rullaluistelu, ja tää oli kyllä se, missä mä vikisin ja naiset vei. Toivottavasti kisoissa ei ole ihan sama juttu, ja mulla vaan olisi nyt vaikuttanut edellispäivän pitkä juoksulenkki. Pitää kyllä ehdottomasti käydä luistelemassa muutaman kerran ennen kisaa, että tulee siihen vähän varmuutta.
Kun olemme aiemmin kavereiden kanssa puhuneet multisport-kisoista, niin aina on ajateltu mua suunnistajaksi. Tällä kertaa mä olen se heikoin lenkki suunnistuksessa. 😀 Eijalla ja Sannalla on molemmilla pyörissä karttateline, mulla sellaista ei ole. Ja joukkueella on vain yksi kartta, joten Eija kokeneimpana suunnistajana saa toimia suunnan kertojana.
Joukkueen nimi oli alkuun vaikein rasti, mutta lopulta saimmekin sponsorin ja nimikin vaihtui sen myötä. Fiini Fröökynä on meidän multsport-tiimin nimi, ja pinkit urheilupaidatkin on jo ostettu ja menevät pian painoon. Kiitos Fiini Fröökynälle!
Innolla kyllä odotan tätäkin kokemusta. Hauska kesä kyllä tulossa, kun on tiedossa erilaista kisaa kuin aiemmin. Mutta täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta kaipaan kovasti normaali triathlontreeniä, ja vaikka olen olkapään vuoksi skippaillut uintia ja käynyt suunnistamassa, niin sitten tuntuu kuin en olisi tehnyt mitään. Mieli on kyllä jännä, vaikka todellakin olen tehnyt. 😀
LUE MYÖS:
Olkapään kanssa lisätutkimuksiin
Täydellinen treenihuone valmistumassa
SEURAA MINUA ♡
– Ampuessa pitäisi aina muistaa kuulonsuojaus – ihan siis kuppikuulosuojaimilla, vaikka ne eivät niin seksikkäät olekaan!!!!!! (kuulonalenema räiskinnän jäljiltä ei liene tavoite?)
Hirvittävästi ei kannata kerran keulia piekkarilla ammuttuaan, siinähän on mm. jokseenkin olematon rekyyli verrattuna mm. 7.62 RK 62:n vastaavaan… Ja miten se kipeä olkapää nyt yhtäkkiä kestää ammunnan melko staattiset asennot ja kiväärin kannattelemisen?
Meillä tällä kertaa ei kuulosuojaimia ollut, mutta jos sitä enemmän tekisi, niin totta kai olisi. Ja jos olet enemmän blogiani lukenut ja mua seurannut, niin mua ei paljon haittaa, että onko joku seksikästä vai ei, kunhan on järkevää.
Kai mä saan olla iloinen, että edes osuin tauluun?! 😀 Varmaan paras on, että mä tiedän koska mua sattuu ja koska ei? Ja jos nyt välttämättä haluat tietää, niin ase oli parempaa olkapäätä vasten ja kipeä olkapää kesti tämä paljon paremmin kuin esimerkiksi melonnan, jossa käsi nousee.
Mä aina mietin, että mistä riittää lukijoita, jotka jaksaa aukoa päätä? Miten viitsit avata tämän blogin ja jälleen kirjoittaa kommentin?
Ihan vain vinkkinä Nojoo:lle, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin kannattaa olla hiljaa.