Hae
Ninnin energianurkkaus

Olkapäästä ja TP:n vihreän kaipuuta

Blogin kirjoittaminen jää koko ajan vähemmälle. Samalla tietenkin lukijamäärä tippuu. Mietin jo, että onko aika laittaa pillit pussiin. Mutta kun on kirjoittanut yli 8 vuotta, niin eipä se helppoa ole. Huomaan, että oon siirtynyt enemmän ja enemmän facesta instan puolelle. Whatsapissakin tulee monesti puhuttua ääniviestejä, jos vähänkään on kiire. Samoin instassa, on paljon nopeampaa puhumalla kertoa asiat kuin kirjoittaa.  Toki ne ei sitten ole tallessa kuin 24h. Siitäkin huolimatta, vaikka ilmaisen itseäni kirjoittamalla paljon paremmin. Puhun mitä sattuu ja sanat on kateissa. 😀

Mulla on vihdoin huomenna olkapään magneettikuvaus. En ole saanut lääkärille vielä aikaa, koska niitä ei ole. Toivon kuitenkin, että saan radiologin lausunnon kuvauksesta ilman lääkäriä. En tiedä miten tuolla osastolla toimii, mutta ainakin Terveystalolla sekä keskussairaalassa lapsen kohdalla radiologin lausunto ei tule näkyviin ilman, että (lähettävä) lääkäri on sen jollain tapaa hyväksynyt. Jos en näe lausuntoa kanta.fi:sta, niin soittelen ja toivon hartaasti, että kohdalleni sattuu sairaanhoitaja, joka mulle tuloksen kertoo. Olisihan tämä nopeammin tapahtunut yksityisellä, mutta näin se nyt meni.

Sen jälkeen tiedän, että aiheutanko treeneillä ja kivulla lisäongelmia vai voinko tehdä, vaikka kipu lisääntyy. Sen jälkeen teen myös kisapäätökset tämän kesän kisoista.

Perjantaina tein kesän pisimmän ja parhaimman pyörälenkin. 118km mutkan kautta vanhempien mökille. Parasta siitä teki se, että tehot oli paremmat kuin muilla lenkeillä (ihan pk1-lenkki) ja että olkapäähän ei sattunut samoin kuin aiemmin pyöräillessä. Mietinkin matkan aikana, että kyllähän tällä vois ajaa puolimatkan. Oli mukava kesäsää, ja nautin kyllä todella paljon ajamisesta! Tässä vaiheessa kesää on jo monta pitkistä tullut normaalisti ajettua, joten nautin kyllä, että kunnossa nousua on.

Nyt kun olkapää on ollut kivuttomampi, niin oon käynyt pari kertaa avovedessä kilometrin verran uimassa. Ykköstä oon pystynyt uimaan, mutta enempään käden voimat ei riitä ja rasittuu liikaa. Aina, kun käsi tuntuu hyvältä, niin mietin, että onko siinä ees mitään, kuvittelenko vaan. Ja sitten, kun on leposärkyä ja selkeästi kipua, niin tiedän, että joku on vialla. On tää olkapää kyllä sellainen, mikä vie ajatukset usein itseensä. No pian selviää.

Tunnollisena treenaajana ja treeniohjelman noudattajana on harmittanut, kun training peaksin treenikalenteri on näyttänyt paljon punaista, oranssia ja keltaista, ja puolestaan vain vähän vihreää. Värikoodit tarkoittavat sitä, että vihreäksi muuttunut treeni on tehty suunnitelman mukaan (80-120%). Punaista ei ole tehty, keltainen on ali- tai ylimittainen (50-80% tai 120-150%) ja oranssi todella ali- tai ylimittainen (alle 50% tai yli 150%). Kaipaan siis vihreää ja suunnitelmassa pysymistä! Tämän huomaa kyllä myös kunnossa.. Tässä kuvaa parista edellisestä viikosta, ja sitten taas hyvästä viime alkusyksystä. Treeniohjelmaa en voi laittaa näkyviin, joten siksi pikselöity. Lähinnä näitä värejä haluan näyttää:

Tämän hetkistä punakynää.

Syksyistä vehreyttä

Toiveissa siis paljon vihreää, ja kunnon nousua! 🙂

Torstaina suuntaan Lahteen. Siellä on Ironman 70.3. Osallistu tietty en, mutta menen sinne töihin. Siellä varmasti näkee paljon tuttuja, ja se on ihan parasta näin kisakaudella. Porukka kömpii kodeistaan talven treenien jälkeen kisoihin! Tsemppiä kisaajille!!

5 kommenttia

  1. Päivi kirjoitti:

    Ihanaa, että kuitenkin olet mukana Lahdessa! Toivottavasti nähdään siellä 🙂

  2. Kipa kirjoitti:

    Kyllä niiden pitää antaa sulle se lausunto ja halutessasi kuvat (pyydän ne aina itselle myöhempää käyttöä varten). Sähän voisit mennä teoriassa lääkäriin jonnekin muualle niiden kuvien kanssa (monesti itse käynyt kuvassa jossain muualla). Ihan näin kokeneen magneettikuvatun vinkki 😀

  3. MyTrendyPhone kirjoitti:

    Nämä lääkärille menot harmittavat joskus, toivottavasti kaikki sujui hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *