Hae
Ninnin energianurkkaus

YKV Multisport 6.7.2019

Alkukesästä mua pyydettiin kolmanneksi jäseneksi multisport-tiimiin, ja monesti on noita seikkailukisoja tullut googlailtua, mutta ei ole sopinut kalenteriin. Nyt lupauduin heti! Lauantaina kyseinen kisa sitten olikin. Vähän saatiin viikolla jännittää, että kuinka Sannan flunssalle käy. Mutta onneksi päästiin starttaamaan!

YKV Multisport -kisassa oli Duo ja Trio -joukkueita. Duo sisälsi kaksi henkilöä ja matkat olivat lyhyemmät kuin Trion sisältävällä kolmella hengellä.  Trio Open ja Trio Lady, ja me naisjoukkueen kanssa kisasimme Trio Ladyssä kahden muun joukkueen kanssa. Fiini Fröökynä -tiimimme starttasi matkaan hyvällä fiiliksellä klo 12 aivotehtävällä, ja pääsimme pyörän päälle ensimmäisenä Trio Lady -joukkueena.

38km pyöräily sisälsi asfalttia, soratietä ja metsäpätkää. Karttaan oli merkittynä kuljettava reitti, jonka varrella oli rasteja. Kerran ajoimme yhden risteyksen ohi, mutta onneksi ylimääräistä ajoa ei tullut pitkästi. Muutamia minuutteja vain. Joen varrelle oli merkitty yllätystehtävä ja mietimme matkalla jo sinne, että taitaa olla vesistötehtävä. Oli kuitenkin erilainen, mitä odotimme. Joki piti ylittää pyörän kanssa kahlaamalla.

Näimme yhdellä joukkueella apuköyden, jota käytettiin kahden pyörän välissä. Mietimme matkalla, että tuollainen pitäisi olla, jos jonkun energiat loppuu tai vaikka nyt poljin hajoaa tms.

Kilpailukeskukseen saavuttua vaihdoimme rullaluistimet jalkaan, ja lähdimme 10km lenkille. Mulla oli lainassa kaverin Jaanan luistimet, jotka olivat kyllä todella hyvät. Välineurheilua se kyllä on! Nyt näimme myös kahden muun naisjoukkueen tulevan pyörien kanssa kisakeskukseen, joten saimme tietää eron heihin. Seuraavaksi jälleen pyörät alle ja kohti ampumarataa. Hyödynsimme pyöräilyssä peesausta niin paljon kuin vaan pystyimme, saman teimme rullaluistellen. Ja rullaluistelussa pystyi hyödyntämään toisen repusta kiinni pitämistä, jolloin sai tarvittaessa laskettua sykkeitä. Joukkuelaji, joten pitää tehdä asiat niin, että pääsee etenemään niin nopeasti kuin joukkue pystyy.

Joukkueemme ampui ampumaradalla kaksi laukausta ohi, joten kiersimme sakkoringin kahdesti. Ja sitten taas matkaan! Tällä kertaa kohti ravirataa, jossa jouduimme juosta ringin ympäri kuljettaen ravikärryä mukana. 😀 Pyörämatkaa kertyi nyt 21km.

Kisakeskuksesta lähdimme 2,5km juoksupätkälle kohti melontaa. Alunperin oli tarkoitus, että mä skippaan melonnan, mutta kisoissa tilanne elää, ja Sanna tankkasi energiaa ja mä meloin. Meillä ei ollut mihinkään kiire, niin saimme edetä rauhassa. Neljä rastia piti käydä joessa leimaamassa, ja ensimmäiselle lähestyminen oli kyllä fiasko. 😀 No siitä opittiin, ja kun Sanna kertoi mulle ja Eijalle, että miten pitää toimia, niin loput rastit menivät ihan nappiin! Kanootti rantaan, ja juosten kohti kisakeskusta.

Siellä oli vielä pussihyppely, ja hapotti kyllä pohkeita mukavasti. Ei olisi pitempään jaksanut hypellä. Oli ihan älyttömän kivaa! 4,5h mentiin, ja voittajina tultiin maaliin. Ja kyllähän tässä on surffailtua netistä muitakin seikkailukisoja, sen verran kivaa oli!

Fiini Fröökynä sponsoroi tiimillemme kisapaidat, ja ne päällä oltiin tänään iltarasteilla koko kolmikko. Lisäksi saimme jotain muutakin kuin treenivaatetta, jota en jaksa ikinä käydä shoppailemassa. 😀 Liikkeellä on myös verkkokauppa. Kauppias Jaana on ystäväni, ja useat lenkit on yhdessä tehty. Oon jo muutaman vuoden uusia vaatteita ostaessani soittanut Jaanalle, ajanut Halpa-Aittaan ja seissyt sovituskopissa, jonne Jaana on tuonut vaatteet ja sanonut onko hyvä vai ei. Tämä toimii, mä nimittäin inhoan shoppailua! 😉 Kiitos Fiini Fröökynälle!

Kisan tulokset löytyy nettisivuilta. Toivottavasti ensi vuonna on naisten sarjassakin useampi joukkue! Ja koko kisassa. Nyt matkan varrella vaihdeltiin sijoitusta palomiesten kanssa, ja oli kiva, kun joku joukkue oli ihan lähellä koko ajan. Ei yhtään kilpailuhenkisiä olla. 😀

Triathlonkisat peruttu – Kiertäjäkalvosinoireyhtymä

Jänteessä pieni pinnallinen repeämä, kahdessa jänteessä rappeumaa ja bursassa nestettä. Eli kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Peruin kesän triathlonkisat, koska nyt lähdetään kuntouttamaan olkapäätä.

Mitä siis tapahtui? Aloitetaan alusta. Marraskuussa kävin ensimmäistä kertaa uimassa lokakuun Barcelonan jälkeen. Vasempaan käteen sattui niin, että välillä pysähdyin hieromaan olkavartta altaan päätyyn. Seuraavana päivänä uinnin jälkeen en saanut edes takkia päälle, kun käsi ei noussut. Keuhkoklamydian vuoksi uinnit ja muukin treenaaminen jäi, olkapää ei kipuillut. Tammikuun alussa menin uimaan, ja sama juttu. Muistin heti marraskuussa olleen uinnin. Kipeytyi yhtä paljon, ja käden käyttö oli vaikeaa.

Uinti vaihtui pelkkiin potkuihin, ja muutaman fyssarin tapaaminen ja kuntouttavia liikkeitä tekemään. Vaikutti lapatuen ongelmalta. En saanut edes 2,5 kilon painoa suoralle kädelle ylös, enkä kättä levytangon taakse tangon ollessa hartioilla. Uinnin jättäminen kuvioista pois helpotti (varsinkin, kun sain Päiviltä vinkkiä potkia snorkkelin kanssa laudan sijaan, lauta kuormitti olkapäätä), ja maaliskuun lopussa sain käden jo levytangon taakse ja jossain kohtaa 7kg painon ylös. Mutta en niin, että käsi on nyrkissä ja peukalo osoittaa sisäänpäin, vaan niin, että peukalo osoittaa taaksepäin. Edelleen se on näin. Pikku hiljaa lisäilin uintia mukaan, ja huhtikuussa uin jopa treenistä puolet ja potkin puolet. 1500m maksimissaan tuli uintia pätkissä eli vuorotellen rauhallista uintia ja potkuja. Lisääntynyt uinti tarkoitti lisääntynyttä kipua. Kokeilin kerran 5x50m vauhdikkaasti, mutta se oli virhe. En uinut siinä treenissä vapaauintia enää. Nykyään saan käden hartioilla olevan tangon taakse, mutta sitä on vaikea ottaa tangosta pois.

Juttelin huhti-toukokuun vaihteessa yhden triathlonistin kanssa, joka on yhdeltä ammatiltaan fyssari ja hän kysyi, että oonko mä kuvauttanut kättä. Hänen mielestään ei lapatukikaan yhtäkkiä voi lopettaa toimintaansa. Varasin silloin heti toukokuun alussa lääkärin, joka laittoi lähetteen sairaalalle kuvauksiin. Sairaalassa tarkemmat laitteet ja olisin sairaalalla valmiiksi, jos pitäisi operoida. Hänen toive oli, että kesäkuun loppuun mennessä asialle olisi jo piste, kun hän jää lomalle. Mutta pääsinkin vasta reilu viikko sitten kuvaukseen. Magneettikuvaus tehtiin varjoaineen kera, joka pistettiin pitkällä neulalla olkaniveleen. Käsi oli koko päivän järkyttävän kipeä, en pystynyt liikuttamaan kättä ollenkaan. Liimasin sen kylkeen kiinni.

Sairaalassa ortopedin polilla on ruuhkaa, ja lääkärikäynti olisi viivästynyt elokuun lopulle. Mutta sain lähettävälle lääkärille ajan yksityiselle puolelle, ja kävin siellä tänään kuvien ja lausunnon kanssa. Lääkäri sanoi, että hän näkee kuvissa pienen pinnallisen repeämän yhdessä jänteessä (subraspinatus). Radiologin lausunnon mukaisesti kahdessa jänteessä on rappeumaa ja bursassa nestettä. Kysyin, että miten tämä on mahdollista, että lokakuussa käsi oli kunnossa ja marraskuussa kuin toisen käsi. Käytännössä rasituksesta aiheutuvaa. Nelikymppisellä voi olla osittaista repeämää ja rappeumaa, mutta perustyyppi ei sitä aina huomaa, kun olkapää voi vähän kipuilla, mutta ei käydä lääkärissä, kun ei vaivaa enempää. Kuten kävisi helposti myös mun kohdalla, jos en tätä lajia harrastaisi.

Diagnoosi kiertäjäkalvosinoireyhtymä. 3-4 kuukautta fysioterapiaa, ja jos ei auta, niin tähystetään. Aloitan kuntoutuksen huomenna fysioterapeutilla käynnillä. Edelleen myös lapatukea täytyy saada vahvistettua, ja mitä nyt fyssari onkaan mieltä. Mä en näistä muuta tiedä kuin, että viikon verran on taas jomottanut kättä kokoajan.

Olen perunut triathlonkisat tältä kesältä. SM-perusmatkan kisa Lohjalla, Finntriathlon SM-puolimatkan kisa Joroisilla ja Challenge Turku puolimatkan kisa Turussa. Harmittaa, ettei kisastartteja tule olemaan! Mutta mulla on niin monta tavoitetta triathlonin suhteen saavuttamatta, että toivon vaan kättä kuntoon fysioterapialla ja että pääsen taas uimaan. En uskalla varata vielä 2020 kesälle täysmatkaa, koska mulla ei ole varaa heittää monen satasen osallistumismaksua hukkaan. Voi olla, että menen sitten lopulta sellaiseen kisaan, mihin mahtuu. Nyt on kuitenkin liian aikaista miettiä tuota. Sen verran kuitenkin oon tietoinen, että Tallinnan reitit ovat muuttuneet tälle vuodelle! Ja jos vanhankaupungin mäkeä ei enää juostessa nousta, niin mä alan harkitsemaan ehdottomasti tuota! 😀

Palaveerattiin valmentajan Kaitsun kanssa tilanteesta puhelimessa, ja nyt lähdetään sitten treenaamaan juoksua ja otetaan tavoitteeksi Kankaanpään puolimaraton 19.10. Siellä tavoite tehdä uusi ennätys! 🙂 Oon itse asiassa innoissaan tästä, jos saatais tälle vuodelle juoksuvauhti kohdilleen. Ja aattelin ilmoittaa itseni Merenkurkun rastipäiville! Heinäkuun loppupuolella kolmet suunnistuskisat peräkkäisinä päivinä. Muistan kuinka teininä osallistuin noihin, ja yhtenä päivänä pummasin niin pahasti, että olin yli kaksi tuntia metsässä. 😀

Hierojan kanssa oli puhetta kuinka paljon mulla on ollut ongelmia viime vuosina. Hän sanoi, että voisit ihan tehdä listan. No viime kesänä kahden varpaan nivelsiteet repesivät ja tuli luunsisäistä mustelmaa liukastumisesta. Juoksutauko. Barcelonan ironmanin jälkeen keuhkoklamydia ja kunto nollaan. Sitten tää olkapääjuttu, joten vuosi onkin tässä oltu telakalla lähes koko ajan.. Ja mitä kaikkea sitä ennen. Olisi syytä alkaa tekemään muutakin kuin voimatreenejä isoilla painoilla, nimittäin kuminauhajumppaa ja kehonhuoltoa! Sitä ollaan 39 vuotta.. Vaikka itseäni nuorena pidänkin, niin keski-ikä lähestyy.

LUE MYÖS:

Olkapäät riesana

Olkapään kanssa lisätutkimuksiin

Magneettikuvissa käyty

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI