IRONMAN 70.3 Finland
Työntekijöitä ei koskaan ole liikaa isoissa urheilutapahtumissa, joten lupauduin töihin Lahteen IRONMAN 70.3 Finland -tapahtumaan eli puolimatkan triathlonkilpailuun. Lähdin matkaan torstaina aamupäivällä, olin Lahdessa klo 15 ja kävin juoksemassa vajaa 16km Salpausselän maisemissa. Lahtelaisilla on noiden upeiden maastojen lisäksi mm. maauimala heti hyppyrimäkien alapuolella. Aika kului lenkillä nopeasti, ja mietin, ettei oo ihme, että Lahdesta tulee kovia triathlonistejä, niin hyvät treeniolosuhteet heillä on!! Pitäiskö muuttaa Lahteen? 😉
Suihkun kautta kuuntelemaan pro-urheilijoiden infoa ja heidän haastattelujaan televisiolähetykseen. Taru lupasi majoittaa mut koko viikonlopuksi, kiitos siitä ja kaikesta muustakin! <3
Perjantaina käytiin Tarun kanssa uimassa 20min avovedessä. Kirjoittelen lääkärikäynnin jälkeen faktoja olkapäästä, mutta kahdessa jänteessä on rappeumaa ja bursassa nestettä, joten hetkeen sillä ei uida. Oltiin kuitenkin Tarun kanssa aamu-uinnista sovittu, ja mä sanoin, että mennään vaan, olkoon se tämän kesän viimeinen uinti. Yritinkin sitten nauttia siitä siksi erityisesti. Rauhallista vauhtia mentiin, koska kädessä ei ole voimaa uida kovempaa ja jos ees yritän, niin tulee todella kipeäksi. Itseensä olkapää otti, ja onkin ollut sitten muutaman päivän taas kipeämpi.
Kisa-alueelle mentiin perjantaina aamukympiksi ja päivä kului mm. kuvia ihmisistä ottaessa sekä IRONKIDS -tapahtumassa. Oli jotenkin uskomatonta kuunnella tarinoita, kuinka esimerkiksi Yhdysvalloista tai Hollannista oli tultu varta vasten Suomeen kisailemaan. Kuinka upea Suomi on. Luonto, hiljaisuus, puhtaus, sauna… Kaikenlaista tuli ilmi. Ison Atlantin takaa tultiin tänne pieneen maahan kisailemaan. Vähänkö upeaa! Ihan fiiliksissä noista tarinoista! Iltaan meni ennen kuin oltiin taas Tarulla.
Lauantai oli itse kisapäivä, ja päivä alkoi jo klo 8. Aika kului ihan älyttömän nopeasti, vaikka aamu oli vielä rauhallinen. Kisaajat pikkuhiljaa valuivat kisapaikalle, ja alkoi itsellekin nousemaan kisafiilis. Oli kiva jutella tuttujen kanssa! Paikalla oli myös televisiosta tuttuja toimittajia ja urheilijoita. Palanderin Kallen kanssa tuli otettua yhteiskuvakin.
IRONMAN on iso organiaatio, ja heiltä tulee tietyt odotukset, toiveet ja säännöt. Esimerkiksi sieltä haluttiin ”pre start photo”, ja se luvattiin toimittaa heidän sosiaalista mediaa varten. Matkalla oli niin monta tuttua, että lopulta starttiin oli enää 5 min aikaa, ja olimme kaukana. Juoksimme starttiin niin, että taisimme olla n. minuuttia ennen lähtöä paikalla. Farkut jalassa järveen, ja kuva tuli otettua juuri ennen lähtölaukasta. 😀 Kyllä ne farkut onneksi siellä tuulessa kuivui, vaikka puoleen reiteen asti olivat märät.
Siitä lähti päivän kisa käyntiin. Käytiin kuvaamassa myös uinnin rantautumisessa ja T1:ssä eli pyörävaihdossa. Vähän puhelimen lataamista, kisan seuraamista Yle Areenalta (Miia ja Joel puhuivat viereisessä huoneessa) ja lopulta odottamaan miesten ja naisten kärkeä juoksuvaihtoon. Muutamia kuvia, ja sitten odottamaan heitä maaliin. En ehtinyt niin hyvin seuraamaan ja kannustamaan tuttuja juoksureitillä, kun maalikuvien jälkeen puhelin täytyi viedä lataamaan ja itse lämmittelemään sisälle. Sen verran tuuli Sibeliustalon viereen koko järven suuntaisesti, että tuli vähän kylmä.
Onneksi ehti kisan jälkeen tuttujen kanssa juttelemaan, ja maalin sulkeuduttua klo 00.15 alettiin pikku hiljaa olla valmiina kotiin.
Itse olin vain yksi työntekijä muiden joukossa ja paikalla ainoastaan pari päivää, mutta lauantaista tuli itselläkin 17h päivä. Mutta voin kertoa, että järjestäjällä on todella paljon tehtävää näin ison kisan järjestämisessä. Aluetta rakennetaan monena päivänä ja sitä puretaan kisan jälkeen. Eri ihmisillä on eri vastuualueet laidasta laitaan: Liikenne, alueen rakentaminen/purkaminen, rekisteröinti, tiedottaminen, ajanottosysteemit, turvallisuusasiat, media jne.. Yhdessä huoneessa nauhoitettiin Yle Areenan lähetystä, toisessa IRONMANin liveä, kolmannessa editoitiin. Oli kyllä lopulta isompaa kuin mitä osasin ajatellakaan. Rekisteröinnin jälkeen kaikki 2000 kisaajaa syötetään ajanottojärjestelmään. Jopa chipit laitetaan kisan jälkeen jokainen omaan numeroituun paikkaansa seuraavaa kisaa varten.
Lauantaipäivää varjosti kilpailijan saama sairauskohtaus tms, jonka vuoksi hänet kuljettiin sairaalaan. Se järkytti. Hän oli kuollut sairaalassa myöhemmin, siitä luin tänään somesta. Triathlonkilpailuissa tapahtuneista kuolemista on tänäkin vuonna joutunut lukemaan useamman kerran. Yleensä laji on ollut uinti, vesi on vaarallinen paikka saada sairauskohtaus. Äärimmäisen surullista. Voimia omaisille, lisäksi myös pelastushenkilöstölle sekä järjestäjälle.
Sunnuntaina mun oli alun perin tarkoitus ajaa 90km pyöräreitti itsekin pyörällä, mutta päädyin vielä apuun palkintojenjaon jälkeen tapahtuvaan MM-kisojen lippujakoon. Lahti oli viimeinen kisa, mistä sai Nizzaan syyskuulle paikkoja puolimatkan MM-kisoihin. Alun perin kisapaikkoja oli 60, mutta Lahti sai jakaa loput, niin paikkoja oli jaossa 100! Olin ottamassa ilmoittautumisia vastaan. Ensimmäisenä sain kirjatakin tiimikaverin ilmoittautumisen! <3 Suomeksi tuo olikin helppoa, mutta englantia en tykkää puhua, ja loput olikin sitten ulkomaalaisia yhtä lukuun ottamatta. 😀
Sunnuntaistakin tuli vielä neljän tunnin päivä, ja lopulta lähdin pyörälenkin sijaan ajamaan suoraan kotiin. Ajattelin, että olin niin väsynyt, niin pyörälenkki olisi ollut ihan turha. Tänään kävin aamulla ennen hierontaa ajamassa pari tuntia, ja vieläkin väsymys tuntui. Voin vaan kuvitella, että mitä se on järjestäjällä ja vastuuhenkilöillä. Mun panos oli kuitenkin vain muutaman päivän. Oli kyllä todella kivaa olla mukana, ja jotenkin hassua katsoa somea, ja todeta, että tuo ja tuo on mun ottama kuva tai video. Ihan siis mattimeikäläinenkin voi olla mukana tekemässä isoa tapahtumaa.
LUE MYÖS:
Ironman 70.3 Finland 30.6.2018
SEURAA MINUA ♡