Hae
Ninnin energianurkkaus

Mieliala matalalla? Tsekkaa D-vitamiini!

*Sisältää mainoslinkkejä

Kun tammikuussa 2017 etsin syytä huonolle voinnille, oli syynä mm. matala rautavarasto/ferritiini sekä D-vitamiini. Tuolloin en vielä ollut kuullutkaan ferritiinistä, se on ollut sen jälkeen paljon lehdissä ja somessa. Ihmiset tiedostavat jo kyseisen veriarvon. Mä yritän myös muistuttaa väsymystä tuntevia ihmisiä mittauttamaan lisäksi D-vitamiiniarvon. Sen kanssa itsellä on ollut ongelmia! Jos en syö purkista, niin laskee todella alas. En ole saanut kolmen vuoden aikana sitä nostettua alaviitearvon yläpuolelle, tai ainakaan mittaushetkellä se ei sitä ole ollut.

Oon nyt vajaa kolme vuotta käynyt säännöllisesti verikokeissa tsekkaamassa missä mennään. En halua enää samanlaista olotilaa kuin tuolloin. Rautavarastojen kohentuminen on todella hidasta, vitamiinit onneksi nousee nopeammin. 🙂 Kilpirauhasen vajaatoimintaa jo 19 vuotta sairastaneena täytyy muutenkin käydä säännöllisesti verikokeissa. Aikoinaan olen käynyt kerran vuodessa, nyt 2-3 kertaa. Kävin edellisen kerran tammikuussa, jolloin ferrit oli 50 ja d-vitamiini 56. Halusin käydä pian uudelleen keuhkoklamydian jälkeen, koska marraskuussa ferritiini oli virheellisesti aivan liian korkea.

Mulla tahtoo olla niin, että kun mua alkaa ahdistamaan, niin lähden tsekkamaan verikokeet. Tyhmyttähän tämä jo on, mutta mun D-vitamiini oli 46. Se vaikuttaa mulla aika paljon mielialaan, joten joka kerta, kun on ahdistusta ja matala mieliala, niin d-vitamiiniarvo on ollut matala. Ferritiini oli nyt puolestaan 70, eli kohta oon tavoitearvossa 80-100. Tiedän toki, etten ole tänä vuonna hirveästi treenannut, joten senkin vuoksi rautavarastot ovat paremmat.

Tammikuussa valitsin puhti.fi-sivuston kautta liikkujan terveyspaketin, nyt puolestaan ostin räätälöidyn paketin ja valitsin noiden lisäksi mm. täydellisen verenkuvan, folaatin, tfr:n, kilpirauhasarvot.

Tykkään Puhti.fi:n selkeistä tuloksista/raporteista!

Kyllä meillä lähti taas näin kesän lopulla koko perhe syömään 100ug päiväannosta D-vitamiinia. Mä en voi jotenkin käsittää, että pienempi annos edes kesällä ei mulla auta. Tarvin vaan enemmän. En tiedä onko keliakia ja mahdollinen huono imeytyvyys ohutsuolesta syynä, vai mikä. Mutta nyt en ehkä vähennä sitä enää ikinä! 😉

Oo sä fiksumpi kuin mä!

LUE MYÖS:

Voihan verikoetulokset

Syy hiljaisuuteen

Vihdoinkin selvyys: keuhkoklamydia

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Murtumasta, olkapäästä ja tulevasta

Käden murtuma

2,5 viikkoa on nyt kohtalokkaasta juoksulenkistä ja käden murtumisesta. Hauis on kadonnut vasemmasta kädestä, käsivarren ympärys pienentynyt todella paljon. Kipsissä on tilaa, eikä paina enää mistään. Pystyn käyttämään peukaloa, etusormea ja keskisormea hyvin. Esimerkiksi nyt kirjoittaessa tätä käytän näitä kolmea sormea apuna. IT-alalla työnskentelevänä oon tottunut 10-sormijärjeatelmään, joten aluksi töitä yksikätisenä tehdessä homma oli todella hidasta. 😀 Pikkurilli ja nimetön suoristuu ja koukistuu ihan hyvin, pikkurilli ei ihan täysin. Huomaan käyttäväni kättä koko ajan enemmän, ja sitten aina yhtäkkiä sattuu. Eniten sattuu se, kun kämmen puristuu sivusuunnassa kasaan. Sitä käsi ei kestä.

Maanantaina mulla on kontrolliaika lääkärille. Ei varattu röntgeniä suoraan, vaan lääkäri sanoi, että tiedämme siellä murtuman olevan. Mennään röntgeniin, jos sitä todetaan vielä tarvivan. Mun pitäisi saada kipsi pois maanantaina. Se helpottaa kovasti treenaamista, suihkussa käymistä, vaatteiden valintaa. Mutta onhan tuossa vielä tekemistä ennen kuin saan siitä toimivan arkeen.

Kylki on jo niin hyvä, että mitä luultavammin ei ollut murtumaa, vaan jotain muuta. Enää ottaa kipeää vain tietyissä asennoissa. Mutta sekin niin pientä kipua, ettei voi kivuksi edes sanoa. Hyvä näin siis!

Olkapään jänteiden rappeumat ja repeämä

Tämä on pohdituttanut viime päivinä kovasti. Kesä-heinäkuun vaihteessa ortopedi totesi, että 3-4kk fysioterapiaa ja sitten tähystetään, jos ei auta. Kaksi viikkoa jäi käden ja kyljen takia kuntoutukset väliin, mutta taas on niitäkin jatkettu. Toki käsipainolla tehtävää liikettä en ole voinut tehdä, että vähän kärsinyt on.

Fysioterapeutin kanssa oli heinäkuun alussa puhetta, että uinti tauolle kunnes käden liikeradat ovat parantuneet. Ikävä kyllä niiden kanssa ei näytä hyvältä. Koska mulla on sairaalalla ortopedillä käynti 19.9., niin pitäisi päästä sitä ennen uimaan. Myös rannetta hoitava kirurgi sanoi, että uinti olisi tälle murtumakädelle hyvä. Puhuttiin siis fyssarin kanssa, että syyskuun alussa aloitetaan uinti. Melkein pitäisi saada altaan reunalle joku heti katsomaan, että uintiasento ja käsi menee oikein, ettei tuu mitään väärää tekniikkaa.

Katsotaan mitä ortopedi sairaalalla tuumaa. Tämä itse asiassa vaivaa mun mieltä niin paljon, että varasin 1,5 viikon päähän toiselle lääkärille ajan toista mielipidettä varten.

Olka on ollut siis kipeä marraskuusta alkaen. Kun en ole käyttänyt, niin on ollut parempi. Eli kun olin pari kuukautta uimatta, niin oli parempi. Kun aloittelin uinnin, niin uintimäärien lisääntyessä kipukin lisääntyi keväällä. Kuntoutin kättä koko kevään muutaman eri fyssari ohjeilla. Nyt uintitaukoa, ja kuntoutusta, mutta eteenpäin ei ole menty. Tiedän, että aika on lyhyt, mutta onko tilanne edelleen loppuvuodesta sama? Tähystys voi olla tosi hyvä juttu, mutta myöskin mun triathlonin loppu. Pahimmillaan tulee joku hermovamma. Joo, eipä noita kannata murrehtia, mutta on turha ajatella, että puukon jälkeen on autuus. Luin, että 3-4kk treenitauko tulee olkapään tähystyksen jälkeen. Se tarkoittaisi, että ensi kesän kisatkin olisi taputeltu.

syksyn puolimaraton

Ennen käden murtumista laitettiin valmentajan kanssa tavoite juoksuun ja puolimaratonille. Treenit motivoi eri tavalla, kun on joku, mihin tähdätä. Mulla se on puolimaratonin ennätys, eli 1h50min alitus Kankaanpään maratonilla. Sitä ei ole todellakaan unohdettu, vaikka jälleen on tullut vähän matkalle lisää haasteita. Mä joudun tuohon 1h50min alitukseen tehdä töitä paljon, koska 5min/km juoksuvauhti on mulle kovaa ja vaikeasti pidettävää.

Olen nyt käynyt Joupiskan portaissa, joissa on 278 porrasta. Siellä on A ja B osa, jotka yhdistyvät ja molemmista pääsee C-osalle. A ja C osan välissä on 50m tasainen hiekkapätkä. Mä aina ihmettelen, että miten mulla tulee siellä pohkeet niin kipeiksi. Sunnuntaina portaissa, ja tänään vielä kosketusarat pohkeet. No tänään uusiksi portaissa, saa nähdä mitä huomisesta tulee. 😀

Lisäksi salilla jalkatreeniä, suolla kävelyä sekä sisäpyörällä ajamista. Ongelma on tietysti kipsin kanssa hikoaminen. Mutta tekee päälle niin hyvää ulkoilla ja liikkua!! Oonhan mä kuitenkin ajatellut tulevaisuutta ja palautumista, kun ostin Aerify Recoveryn kompressiolahkeet, ns. recovery bootsit. Pitäisi siis palautua paremmin, ja sitten taas pystyä paremmin treenaamaan. 🙂

LUE MYÖS:

Epäonnen soturi kisaturistina Tallinnassa

Triathlonkisat peruttu – kiertäjäkalvosinoireyhtymä

Olkapäät riesana

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI