Hae
Ninnin energianurkkaus

Murtumasta, olkapäästä ja tulevasta

Käden murtuma

2,5 viikkoa on nyt kohtalokkaasta juoksulenkistä ja käden murtumisesta. Hauis on kadonnut vasemmasta kädestä, käsivarren ympärys pienentynyt todella paljon. Kipsissä on tilaa, eikä paina enää mistään. Pystyn käyttämään peukaloa, etusormea ja keskisormea hyvin. Esimerkiksi nyt kirjoittaessa tätä käytän näitä kolmea sormea apuna. IT-alalla työnskentelevänä oon tottunut 10-sormijärjeatelmään, joten aluksi töitä yksikätisenä tehdessä homma oli todella hidasta. 😀 Pikkurilli ja nimetön suoristuu ja koukistuu ihan hyvin, pikkurilli ei ihan täysin. Huomaan käyttäväni kättä koko ajan enemmän, ja sitten aina yhtäkkiä sattuu. Eniten sattuu se, kun kämmen puristuu sivusuunnassa kasaan. Sitä käsi ei kestä.

Maanantaina mulla on kontrolliaika lääkärille. Ei varattu röntgeniä suoraan, vaan lääkäri sanoi, että tiedämme siellä murtuman olevan. Mennään röntgeniin, jos sitä todetaan vielä tarvivan. Mun pitäisi saada kipsi pois maanantaina. Se helpottaa kovasti treenaamista, suihkussa käymistä, vaatteiden valintaa. Mutta onhan tuossa vielä tekemistä ennen kuin saan siitä toimivan arkeen.

Kylki on jo niin hyvä, että mitä luultavammin ei ollut murtumaa, vaan jotain muuta. Enää ottaa kipeää vain tietyissä asennoissa. Mutta sekin niin pientä kipua, ettei voi kivuksi edes sanoa. Hyvä näin siis!

Olkapään jänteiden rappeumat ja repeämä

Tämä on pohdituttanut viime päivinä kovasti. Kesä-heinäkuun vaihteessa ortopedi totesi, että 3-4kk fysioterapiaa ja sitten tähystetään, jos ei auta. Kaksi viikkoa jäi käden ja kyljen takia kuntoutukset väliin, mutta taas on niitäkin jatkettu. Toki käsipainolla tehtävää liikettä en ole voinut tehdä, että vähän kärsinyt on.

Fysioterapeutin kanssa oli heinäkuun alussa puhetta, että uinti tauolle kunnes käden liikeradat ovat parantuneet. Ikävä kyllä niiden kanssa ei näytä hyvältä. Koska mulla on sairaalalla ortopedillä käynti 19.9., niin pitäisi päästä sitä ennen uimaan. Myös rannetta hoitava kirurgi sanoi, että uinti olisi tälle murtumakädelle hyvä. Puhuttiin siis fyssarin kanssa, että syyskuun alussa aloitetaan uinti. Melkein pitäisi saada altaan reunalle joku heti katsomaan, että uintiasento ja käsi menee oikein, ettei tuu mitään väärää tekniikkaa.

Katsotaan mitä ortopedi sairaalalla tuumaa. Tämä itse asiassa vaivaa mun mieltä niin paljon, että varasin 1,5 viikon päähän toiselle lääkärille ajan toista mielipidettä varten.

Olka on ollut siis kipeä marraskuusta alkaen. Kun en ole käyttänyt, niin on ollut parempi. Eli kun olin pari kuukautta uimatta, niin oli parempi. Kun aloittelin uinnin, niin uintimäärien lisääntyessä kipukin lisääntyi keväällä. Kuntoutin kättä koko kevään muutaman eri fyssari ohjeilla. Nyt uintitaukoa, ja kuntoutusta, mutta eteenpäin ei ole menty. Tiedän, että aika on lyhyt, mutta onko tilanne edelleen loppuvuodesta sama? Tähystys voi olla tosi hyvä juttu, mutta myöskin mun triathlonin loppu. Pahimmillaan tulee joku hermovamma. Joo, eipä noita kannata murrehtia, mutta on turha ajatella, että puukon jälkeen on autuus. Luin, että 3-4kk treenitauko tulee olkapään tähystyksen jälkeen. Se tarkoittaisi, että ensi kesän kisatkin olisi taputeltu.

syksyn puolimaraton

Ennen käden murtumista laitettiin valmentajan kanssa tavoite juoksuun ja puolimaratonille. Treenit motivoi eri tavalla, kun on joku, mihin tähdätä. Mulla se on puolimaratonin ennätys, eli 1h50min alitus Kankaanpään maratonilla. Sitä ei ole todellakaan unohdettu, vaikka jälleen on tullut vähän matkalle lisää haasteita. Mä joudun tuohon 1h50min alitukseen tehdä töitä paljon, koska 5min/km juoksuvauhti on mulle kovaa ja vaikeasti pidettävää.

Olen nyt käynyt Joupiskan portaissa, joissa on 278 porrasta. Siellä on A ja B osa, jotka yhdistyvät ja molemmista pääsee C-osalle. A ja C osan välissä on 50m tasainen hiekkapätkä. Mä aina ihmettelen, että miten mulla tulee siellä pohkeet niin kipeiksi. Sunnuntaina portaissa, ja tänään vielä kosketusarat pohkeet. No tänään uusiksi portaissa, saa nähdä mitä huomisesta tulee. 😀

Lisäksi salilla jalkatreeniä, suolla kävelyä sekä sisäpyörällä ajamista. Ongelma on tietysti kipsin kanssa hikoaminen. Mutta tekee päälle niin hyvää ulkoilla ja liikkua!! Oonhan mä kuitenkin ajatellut tulevaisuutta ja palautumista, kun ostin Aerify Recoveryn kompressiolahkeet, ns. recovery bootsit. Pitäisi siis palautua paremmin, ja sitten taas pystyä paremmin treenaamaan. 🙂

LUE MYÖS:

Epäonnen soturi kisaturistina Tallinnassa

Triathlonkisat peruttu – kiertäjäkalvosinoireyhtymä

Olkapäät riesana

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Epäonnen soturi kisaturistina Tallinnassa

Viime viikonloppuna oli Tallinnassa Ironman, eli triahtlonin täysmatka. Siellä oli niin monta tuttua kisaamassa, että lähdimme Susannan kanssa kannustamaan!

Perjantaina Tallinnaan. Lauantaina ihan kunnon työpäivä klo 5-23, kun startti oli jo klo 6.30. Oli mahtavaa olla mukana kannustamassa ja antamassa väliaikoja. Näkemässä upeita podium-sijoituksia, uusia ennätyksiä sekä ensikertalaisten hienoja onnistumisia! Kyllä illalla uni tuli nopeasti! 😀

Sunnuntaina lähdin aamulenkille. Tarkoitus oli juosta 1,5h nousevavauhtisesti. Meno oli kuitenkin raskasta, ja oltiin jo etukäteen valmentajan kanssa sovittu, että jos näin on pitkän päivän jälkeen, niin juoksen tasavauhtisen. Niin tein. Ensin sataman suuntaan, sitten takaisin keskustaan, ja kohti vanhaa kaupunkia. Pysähdyin liikennevaloihin, vihreiden vaihtuessa juoksin tien yli lyhyelle puistokaistaleelle, jossa huomasin ihmisten odottavan punaisissa. Sopivasti mun lähestyessä heitä valot vaihtuivat vihreiksi. Ohitin heidät vasemmalta, ja kompastuin luultavasti ratikkaraiteeseen ja lensin suoraan mahalleni maahan. En ehtinyt tehdä mitään, en ottaa kädellä vastaan tms. Saksalaisturistit kyselivät olinko ok, en saanu vastattua. Kun lopulta sain happea, sanoin olevani ok ja kiitin heitä. Keräsin itseni ylös ja kävelin eteenpäin.

Totesin, että kello on täysin säpäleinä, käteen sattuu ja trikoot on polvesta rikki. Siinä kävellessä hotellille tuli itku, säikähdyksestä. Kun pääsin hotellissa oikeaan kerrokseen, niin joku nainen huudahti mun poistuessa hissistä. Kysyin huoneessa Sussulta, että onko mulla naamassakin jälkeä. Ei onneksi. Ehkä vaan käsi vatsaa vasten, kello rikki ja likaiset vaatteet säikäytti. Näki, että oli sattunut jotain. Haavojen puhdistus, joita ei oikeastaan ollut kuin yksi kämmenessä. Käsivarressa, polvessa ja toisessa kämmenessä vähän asfaltti-ihottumaa.

En pystynyt tekemään kädellä mitään, en edes ottamaan paperista kiinni. Kotimatkalla sain Susannalta tarvittavan avun, ja ajoi meidän ratikka matkalla satamasta juna-asemalle kolarinkin. Aattelin, että toivottavasti juna ja minä päädytään Seinäjoelle ilman lisäkolhuja. 😉

Maanantaina röntgeniin, intra-artikulaarinen murtuma V-MC-luussa ja käsi kipsiin. Nivelen sisäisestä murtuman kipsauksesta odoteltiin käsikirurgin kommentit vielä jälkikäteen, ja totesi oikein kipsatuksi ja tulevana maanantaina on sitten kontrolliröntgen. Sanoin lääkärissä, että rintakehässä on kipupiste, että on sekin saanut itseensä, mutta ei varmaan murtunut. Lääkäri paineli, eikä kipu säteillyt mihinkään. Hoitajan soittaessa tiistaina jouduin sanomaan, että kipu on nyt rintarangan vieressä aikamoista. Yskiminen, nauraminen ja hengittäminenkin sattuu. Varovasti on siis liikuttu kipujen takia. Kuulin muutamaltakin, että kun on ollu kylkiluu murtunut, niin kivut ovat tulleet myöhemmin. Voi toki olla lihas revähtänyt tai ruston repeämäkin, mutta kaikissa sama hoito. Kivun mukaan, niillehän ei mitään tehdä. Tällä hetkellä rintakehän kipu vaivaa enemmän kuin käsi. Kättä on helppo pitää kohoasennossa ja kylmää, mutta kyljen kanssa paikallaan puhumatta ja hiljaa hengittäen on paras.

Olen ollut nyt sairaslomalla, joka päivä vähän jotain työjuttuja tehnyt. Mitä kipujen mukaan oon jaksanut. Nyt alan pystyä käyttämään peukaloa ja etusormea, helpottaa huomattavasti. 🙂

En oikein tiedä miten kaaduin, mutta tiedän, että mietin kellon menneen varmasti rikki, niin kova ääni kuului. Onneksi pää, kasvot ja hampaat säästyi. Paita on likaantunut kipeän käden olkapään takaosasta, joten luultavasti vähän kierähtänyt ja se on ehkä säästänyt kasvot. Tämä on sama käsi, minkä olkapäätä olen kuntouttanut, joten nyt en pysty tekemään uusimpia kuntoutusliikkeitä, mitä pitäisi tehdä 2kg painolla.

Edelleen sitä kautta 2020 kohti.. Mulla ei muuten ikinä olet ollut kipsiä, hyvin oon säästynyt! Kipsin kanssa pystyy tekemään salilla jalkoja, ajaa sisäpyörällä, käydä kävelemässä rinteessä/portaissa, kunhan ei kauheasti hikoile. Mutta nuo saa toistaiseksi odottaa, että kivut sekä kädessä että rintakehässä ovat rauhoittuneet.