Epäonnen soturi kisaturistina Tallinnassa
Viime viikonloppuna oli Tallinnassa Ironman, eli triahtlonin täysmatka. Siellä oli niin monta tuttua kisaamassa, että lähdimme Susannan kanssa kannustamaan!
Perjantaina Tallinnaan. Lauantaina ihan kunnon työpäivä klo 5-23, kun startti oli jo klo 6.30. Oli mahtavaa olla mukana kannustamassa ja antamassa väliaikoja. Näkemässä upeita podium-sijoituksia, uusia ennätyksiä sekä ensikertalaisten hienoja onnistumisia! Kyllä illalla uni tuli nopeasti! 😀
Sunnuntaina lähdin aamulenkille. Tarkoitus oli juosta 1,5h nousevavauhtisesti. Meno oli kuitenkin raskasta, ja oltiin jo etukäteen valmentajan kanssa sovittu, että jos näin on pitkän päivän jälkeen, niin juoksen tasavauhtisen. Niin tein. Ensin sataman suuntaan, sitten takaisin keskustaan, ja kohti vanhaa kaupunkia. Pysähdyin liikennevaloihin, vihreiden vaihtuessa juoksin tien yli lyhyelle puistokaistaleelle, jossa huomasin ihmisten odottavan punaisissa. Sopivasti mun lähestyessä heitä valot vaihtuivat vihreiksi. Ohitin heidät vasemmalta, ja kompastuin luultavasti ratikkaraiteeseen ja lensin suoraan mahalleni maahan. En ehtinyt tehdä mitään, en ottaa kädellä vastaan tms. Saksalaisturistit kyselivät olinko ok, en saanu vastattua. Kun lopulta sain happea, sanoin olevani ok ja kiitin heitä. Keräsin itseni ylös ja kävelin eteenpäin.
Totesin, että kello on täysin säpäleinä, käteen sattuu ja trikoot on polvesta rikki. Siinä kävellessä hotellille tuli itku, säikähdyksestä. Kun pääsin hotellissa oikeaan kerrokseen, niin joku nainen huudahti mun poistuessa hissistä. Kysyin huoneessa Sussulta, että onko mulla naamassakin jälkeä. Ei onneksi. Ehkä vaan käsi vatsaa vasten, kello rikki ja likaiset vaatteet säikäytti. Näki, että oli sattunut jotain. Haavojen puhdistus, joita ei oikeastaan ollut kuin yksi kämmenessä. Käsivarressa, polvessa ja toisessa kämmenessä vähän asfaltti-ihottumaa.
En pystynyt tekemään kädellä mitään, en edes ottamaan paperista kiinni. Kotimatkalla sain Susannalta tarvittavan avun, ja ajoi meidän ratikka matkalla satamasta juna-asemalle kolarinkin. Aattelin, että toivottavasti juna ja minä päädytään Seinäjoelle ilman lisäkolhuja. 😉
Maanantaina röntgeniin, intra-artikulaarinen murtuma V-MC-luussa ja käsi kipsiin. Nivelen sisäisestä murtuman kipsauksesta odoteltiin käsikirurgin kommentit vielä jälkikäteen, ja totesi oikein kipsatuksi ja tulevana maanantaina on sitten kontrolliröntgen. Sanoin lääkärissä, että rintakehässä on kipupiste, että on sekin saanut itseensä, mutta ei varmaan murtunut. Lääkäri paineli, eikä kipu säteillyt mihinkään. Hoitajan soittaessa tiistaina jouduin sanomaan, että kipu on nyt rintarangan vieressä aikamoista. Yskiminen, nauraminen ja hengittäminenkin sattuu. Varovasti on siis liikuttu kipujen takia. Kuulin muutamaltakin, että kun on ollu kylkiluu murtunut, niin kivut ovat tulleet myöhemmin. Voi toki olla lihas revähtänyt tai ruston repeämäkin, mutta kaikissa sama hoito. Kivun mukaan, niillehän ei mitään tehdä. Tällä hetkellä rintakehän kipu vaivaa enemmän kuin käsi. Kättä on helppo pitää kohoasennossa ja kylmää, mutta kyljen kanssa paikallaan puhumatta ja hiljaa hengittäen on paras.
Olen ollut nyt sairaslomalla, joka päivä vähän jotain työjuttuja tehnyt. Mitä kipujen mukaan oon jaksanut. Nyt alan pystyä käyttämään peukaloa ja etusormea, helpottaa huomattavasti. 🙂
En oikein tiedä miten kaaduin, mutta tiedän, että mietin kellon menneen varmasti rikki, niin kova ääni kuului. Onneksi pää, kasvot ja hampaat säästyi. Paita on likaantunut kipeän käden olkapään takaosasta, joten luultavasti vähän kierähtänyt ja se on ehkä säästänyt kasvot. Tämä on sama käsi, minkä olkapäätä olen kuntouttanut, joten nyt en pysty tekemään uusimpia kuntoutusliikkeitä, mitä pitäisi tehdä 2kg painolla.
Edelleen sitä kautta 2020 kohti.. Mulla ei muuten ikinä olet ollut kipsiä, hyvin oon säästynyt! Kipsin kanssa pystyy tekemään salilla jalkoja, ajaa sisäpyörällä, käydä kävelemässä rinteessä/portaissa, kunhan ei kauheasti hikoile. Mutta nuo saa toistaiseksi odottaa, että kivut sekä kädessä että rintakehässä ovat rauhoittuneet.
Voi ei! Onpa ollut huono tuuri, toivottavasti paranee nopeasti. Olihan sulla hyvä matkavakuutus? Siitä saat varmaan rikkinäisen kellon ja trikootkin korvattua noiden terveyskulujen lisäksi. Tsemppiä!
Joo, onneksi on kattava matkavakuutus, niin saan laittaa kaiken siihen. ?? Kiitos! ?