Hae
Ninnin energianurkkaus

Miksi valmennus?

Keskiviikkona 25.9. vietettiin Valmentajan päivää ajatuksena kiittää valmentajia. Tästä tuli mieleen, että voisin kirjoittaa omista valinnoista aiheena valmennus.

Mulla on vuodesta 2011 triathlonkoulun aloitettua ollut aina valmentaja. Aqua Plussan urheilija olen ollut siitä yhtä vuotta lukuunottamatta muut vuodet eli seitsemän vuotta. Loppuvuodesta 2014 aloitin Aqua Plussan IM-tiimissä ja olen siinä ollut nyt jo viisi vuotta. IM-tiimiin liittyessä olin ainut nainen, nykyään meitä on jo kuusi naista.

Mulla on niin monelta vuodelta jo kokemusta sekä treeniohjelmia, että periaatteessa voisi ajatella, että miksi edelleen ottaa valmennus ja maksaa siitä. Siihen on montakin syytä. Yksi on, että oon melkoisen on-off -tyyppi. Ja helposti viikonloppuna treenaisin liikaa, tai lepoviikon lopussa en saisi enää pidettyä lepoviikkoa. Tai sitten treenaamattomuus venyisi liian pitkäksi. Sitten myös treeniporukka on todella iso asia. Nyt toki, kun ihmisiä on tiimissä vaihtunut, enkä ole vuoteen ollut mukana kuin ehkä neljästi, niin vähän ulkopuolinen sitä on. Mutta osa on tuttuja jo useamman vuoden takaa. Joka tapauksessa olisi hyvä välillä pystyä treenaamaan itseään kovemmassa seurassa. Onneksi juoksulenkeille olen saanu Eijasta seuraa, ja Eija on huomattavasti nopeampi juoksija kuin itse olen.

Mä en valmennettavana oo kaikkien helpoin. En varmaan ihmisenäkään. 😀 Mies just yksi päivä sanoi, että ehkä olisi parempi, että mun päivistä poistais aamujen ekat tunnit. 😀 Mä vaadin valmentajalta, ja kyseenalaistan asioita. Aqua Plussan valmentajan Kai Söderdahlin kanssa homma toimii. Mä arvostan Kaitsua ja hänen osaamistaan todella paljon. Kaitsun treeniohjelmissa riittää tekemistä, mistä tykkään ja mikä sopii mulle. Vaikka en ole henkilökohtaisessa valmennuksessa (tiimillä yhteinen ohjelma), niin voin soittaa, jos siltä tuntuu. Kun ollaan tunnettu toisemme 8 vuotta, niin Kaitsu tietää kuinka muhun vaikuttaa mm. henkinen kuorma ja puolestaan millainen treenaajana oon. Hän voi myös sanoa mulle asiat suoraan.

Kaitsu tietää mitä tekee. Jos ei tietäisi, niin ei itse olisi tällä hetkellä Hawaiilla, missä on kahden viikon päästä Ironmanin MM-kisat. Hänen tavoitteensa on maailmanmestaruus. Kaksi vuotta sitten oli kolmas, neljä vuotta sitten toinen omassa ikäryhmässään. Kaitsulla on siis ikää 51v, eikä siksi enää osallistu pro-sarjaan. Hänellä on 30v täysmatkoja takana.

Mulle on ehdotettu, että ottaisin valmennettavan tai pari itselleni, koska tiedän asioista ja osaan neuvoa, mutta jotenkin en voi siihen lähteä. Oon kyllä miettinyt Triathlonliiton valmennuskoulutukseen osallistumista, mutta senkin lähinnä itseni takia, että ymmärtäisin tekemisiä paremmin. Koska itse vaadin valmentajalta paljon, niin sama juttu se on toisinpäin. Vaatisin itseltä myös valmentajana, siksi valmennus aiheena on jäänyt.

Kun valitsette valmentajaa, niin tärkeintä on kyllä kemia, miten valmentajan ja valmennettavan välillä synkkaa. Sitten suosittelen myös miettimään, että mikä on valmentajan tietotaito lajista. Nykyään löytyy erilaisia personal trainereita paljon. Valitseeko sellaisen, jolla ei ole lajista tietoa vai oikean lajivalmentajan. Hinta voi olla oikealla lajivalmentajalla jopa halvempi. Ja jos et arvosta valmentajaasi, niin yhteistyö ei tule pitkään kestämään.

Kun Kaitsu palaa Konalta, niin tarkoitus on palaveerata ensi vuoden tekemisistä ja tavoitteista. Ja sitten lähteä taas kohta uutta kautta. Joka toivottavasti olisi ehjä kausi pitkästä aikaa. Kiitos Kaitsu, sekä myös Kaitsun oikea käsi ja vaimo Tuuli. #kiittikoutsi

LUE MYÖS:

Analyysi kaudesta 2018

Testeissä #aquaplustestaus

Treeniviikonloppu Sastamalassa

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

2 kommenttia

  1. Tuuli kirjoitti:

    Kiitos Ninni💙

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *