Ensi kesän tavoitteet
Kävin tiistaina Pirkanmaalla palauttamassa viime vuonna Aqua Plussan päättäjäisissä saamani Tempokuski-kiertopalkinnon, koska en päässyt osallistumaan perjantaina päättäjäisiin. Samalla palaveerasin valmentajan Kaitsun kanssa, ja sen jälkeen tietenkin kävin yhteistreeneissä juoksulenkillä.
Kuten ehkä on ollu huomattavissa, niin oon fiiliksissä treenaamisesta ja siitä, että oon näin marraskuun alussa hyvässä vauhdissa. Tähän asti joka syksynä on ollut kaikenlaista jalkaongelmasta huonoon motivaatioon ja ironmanin jälkeiseen kuntokuoppaan ja terveysongelmiin. Nyt on siis poikkeuksellinen syksy. Alunperinhän tämä oli suunnitelmissa, kun ironmania ei pitänyt tänä kesänä kisata. Tosin suunnitelmissa ei ollut näin haasteellista vuotta, vaan että startti uuteen kauteen on hyvä ilman ironmanista palautumista.
Mitään ihmeellisiä vauhteja ei esim. juoksussa ole, mutta onhan se nyt upea juttu, että halutessaan pystyy tunnin varoitusajalla lähteä juoksemaan vaikka 20km. Uintivauhti on ihan onneton, mikä nyt tämän uimattoman vuoden jälkeen on ihan odotettavissa. Nyt olen uinut neljästi jo 2,5km. Itse asiassa eilen rikkoontui ensimmäistä kertaa 3000m.
Käytiin Kaitsun kanssa läpi tämän hetkinen tilanne, mitä pystyy treenaamaan käden vuoksi ja mitkä on ensi kesän tavoitteet. Intoa on tällä hetkellä paljon, ja nyt täytyy vaan koko ajan huolehtia kokonaiskuormituksesta sekä siitä, etten tee nyt liikaa, koska keväällä pitää pystyä nostamaan määrää ja tehoa. Vähän pelottaa tuleva työkuorma, ja stressi. Kun oppisi stressaamaan vähemmän, varsinkin työasioissa.
Kisakalenteria oon pohtinut, ja tältä se vaikuttaa:
Puolimaraton, Pori 9.5.
Sprinttimatka, Vantaa / Jukolan viesti, Rovaniemi 13.6.
Perusmatka, Lohja 11.7.
Puolimatka, Joroinen 18.7.
Ironman, Copenhagen 16.8.
Lisäksi oon ajatellut, että käyn Ylöjärvellä/Sastamalassa Aqua Plussan yhteistreeneissä jälleen kaksi kertaa kuukaudessa, ja keväällä treenileirillä etelässä. Ja ironmanilla tavoite on alle 11h, kuten oli jo viime vuonna. Luultavasti 2021 suuntana on sitten Ironman Tahko-Kuopio. Suomessa on ensi vuonna ensimmäinen Ironman Tahkolla. Lahdessa on jo pari kertaa ollut Ironman 70.3 eli puolimatka.
Tiistai-illan kruunasi vielä Aqua Plussan juoksulenkki Pispalassa. Kaitsu juoksi mun kanssa osan matkaa, ja sain kyllä hyvät neuvot alamäkijuoksuun. Toki tuolla oleva alamäki on hyvin juostava, ja siinä on helppo harjoitellakin alamäkeen juoksua. Kaitsu kommentoi, että lantio pitää yrittää pitää paikoillaan. Ja se oli kyllä hyvä neuvo!
Jälkeenpäin Training Peaksistä näin, että olisin voinut tehdä kyseisen juoksun lujempaa. On vielä tosi vaikeaa arvioida TP:n IF ja TSS arvoja, mitkä on treenille asetettu, että kuinka kova treeni on tarkoitettu olevan. Jos siis treenissä ei ole tiettyä vauhtia tai sykettä määritelty. No se oli tuolle tiistaille kuitenkin oikein hyvä, nimittäin pari päivää ennemmin olin mukana Jämin suunnistusmaratonilla. Matkana oli 12,5km ja muutama virheen sekä kiertojen takia mulle tuli mittariin tasan 15km. Tuollaset on tosi hyviä treenejä, koska huomaamatta syke on pari tuntia vk-alueella. 🙂 Mulla meni aikaa 1:53, ja sijoitus oli 4/10. Parasta melkein oli, että reilun 400m loppusuoralla ohitin yhden ja nousin sijalta viisi neljänneksi. Menin ohi pienessä ylämäessä, jossa pohja oli pehmeää hiekkaa. Minä ylämäessä! Jee! Tuolla oli siis yhteislähtö, joten ohitetut oli oikeasti ohitettu. Toki en ollut varma oliko nainen mun kanssa samassa sarjassa, koska viimeiselle rastille mennessä vasta saavutin häntä ja numero en nähnyt.
Olin juoksukaverini Eijan kanssa matkassa, ja käytiin vielä hiihtoputkessa hiihtämässä. 20km pertsaa tuli mittariin pehmeällä ladulla, joten ei ihan suunniteltu palauttava lenkki tullut, mutta ei se mitään. 😀 Ei ihan pientä käyntiä viitsinyt tehdä, kun putkeen maksoikin 15 euroa.
LUE MYÖS:
Analyysi menneestä kaudesta 2017
SEURAA MINUA ♡