Hae
Ninnin energianurkkaus

Uusi triathlonpyörä

Viime kesänä haaveilin uudesta pyörästä, ja laitoinkin toukokuussa pyörän myyntiin. Pyörälle oli ostaja tiedossa, mutta kun sain huonoja uutisia olkapäästä ja uuden pyörän (mulle uusi, mutta oikeasti käytetty triathlonpyörä) saaminen venyi, niin vedin lopulta omankin pyörän pois myynnistä. Mietin, että jos en enää koskaan pysty uimaan olkapääongelman vuoksi, niin turha ostaa uutta pyörääkään.

Nyt kun pystyn uimaan, niin oon taas alkanut haaveilemaan uudesta pyörästä. Oon surffaillut eri merkkisiä pyöriä ja jutellut tuttujen kanssa niin sähkövaihteista kuin levyjarrujen tarpeellisuudesta. Ja siitä, että kannattaako nykyistä pyörää päivittää mm. sähkövaihteilla vai panostaa uuteen pyörään. Järjestäen on suositeltu uutta pyörää. Oon siis kysellyt tätä ihan triathlonisteilta, en vain myyjiltä. Mä oikeasti tiedän niin vähän pyörän osista, kiekoista ja rungoista, että mua voisi joku vedättää paljonkin, enkä mä sitä tajua.

Mietin Trekin, BMC:n ja Feltin välillä, ja lopulta päädyin uuteen BMC:hen. Trekissä ei ole levyjarruja, niin se tippui listalta lopulta siksi pois. Kun nyt noita levyjarruja on tullut, niin aattelin samalla turvallisemmat jarrut itsellekin. Välillä saa rystyset valkoisena puristaa vannejarruja isoissa mäissä ja pyörän vauhti on silti edelleen liikaa, niin se on vähän pelottavaa. Tämä ongelma ei oo lakeuksilla tokikaan iso ongelma, mutta muualla on. Lakeuksilla tietty treenaan eniten, mutta kisat ja leirit, ja osa treeneistäkin, on muualla.

BMC oli tuttu ja turvallinen valinta. 🙂 Samalla wattimittaus vaihtuu kiekosta kampeen. Tuubit vaihtuivat tubeless-vanteisiin. Joo, niistäkin piti googlata, että mitä käytännössä tarkoittaa. 😀 Jos säkään et tiedä, niin nyt mulla on avorenkaat ja sisurit, mutta toisilla renkailla voi jättää sisurit pois ja litkuttaa. Tuubithan on oikeasti tuubit. Tuubeista oon siinä mielessä tykännyt, että rengasrikkoja on ollut todella vähän. Toivottavasti kisassa ei näiden kanssakaan rengasrikkoja tarvi kärsiä. Tuubit on vaikeampi vaihtaa, ja raskaampia kuljettaa kisoissa mukana kuin sisureita. Jos siis pitää avoina, eikä tubelessina.

Tässä ajoasentoa tekeillä. Kuva: Signature

Ostin pyörän Tampereelta Signaturesta, ja he myivät vanhan pyöräni yhden päivän aikana. Hitsit, että oli helppoa! Mun ei tarvinnut tehdä muuta kuin viedä pyörä heille uutta hakiessani. Ajoasentoa katsottiin kohdilleen, ja parhaiten siitä osaa sanoa, kun saa ajettua ulkona pitempää lenkkiä. Lanzaroten treenileiri kutsuu kolmen viikon päästä, ja sitä ennen pitää käydä Botniahallissa kerran ajamassa kolme tuntia. Tietää ees vähän miltä asento vaikuttaa. Näitä bikefit-juttuja eli ajoasennon viilausta pitäisi opetella itsekin, mutta tässäkin oon onneton. Teen muutokset, mitä joku sanoo ja sitten vaan totean tuntuuko hyvältä vai ei. Nytkin oli Signaturessa hyvä, kun Samu sanoi, että pidät käsiä noin, tarvii nostaa tai näyttää siltä, että pitää olla lyhyemmät tikut jne. Pystyin vaan todeta, että joo. 😀

Täytän 40 vuotta toukokuun lopussa. Pyörä on kuulemma mun 40-49v kaikki lahjat äitienpäivästä syntymäpäivään ja jouluun. 😀 Käy mulle. Mielummin tällainen timantti kuin oikea. Tämä oli mun ensimmäinen pakasta vedetty pyörä. Nyt vaan kevät ja kesä tehdään reittä, niin kulkee uusi pyöräkin sitten kisoissa paremmin.

Ai niin, ja mähän joskus sanoin, että sähkövaihteet on ihan turhat. No mielipiteitä saa vaihtaa. 😉 Vaihdoin sen jälkeen, kun kerran 1h lenkin sähkövaihteisella pyörällä ajoin.

LUE MYÖS:

Ironman Barcelona 7.10.2018

Miksi valmennus?

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *