Keuhkoklamydia – oma sairastamistarina
Sairastin keuhkoklamydia-hengitystieinfektion vuoden 2018 lopussa, ja toivuin siitä vielä 2019 vuoden alussa. Olen saanut todella monta yhteydenottoa tämän talven aikana kirjoituksen vuoksi. On tullut viestiä instassa, sähköpostissa sekä blogin facesssa ja kommenttia blogikirjoitukseen. Ihmiset kyselevät kokemuksia, ja kuinka kauan tauti on kestänyt ja kuinka nopeasti pääsee taas liikkumaan. Painotan jo heti alkuun, että en ole lääkäri tai muukaan asiantuntija. Tämä on vain oma kokemus sairastamisesta ja toipumisesta. Nyt tämän koronavirus-hässäkän alussa vähän väärä tauti, mutta julkaisen tekstin kuitenkin nyt, koska sen oon jo kirjoittanut.
Lähtötilanne
Lokakuussa 2018 sain flunssan Barcelonan Ironmanin jälkeen. Pojalla oli ollut ihan hirveä yskä monta viikkoa, ja hänellä oli juuri todettu useampi allergiakin testeissä. Käytettiin vielä lääkärissä, että jos on jotain muutakin. Lääkäri laittoi lähetteen labraan: hinkuyskä-, mykoplasma- ja keuhkoklamydiakokeet. Sekä mykoplasma- että keuhkoklamydian vasta-aineet koholla, mykoplasman vähän ja keuhkoklamydian reilusti koholla. Ei saanut antibioottikuuria.
Ironmanin jälkeen joutuu palautella pitkään, ja alku tietenkin meni flunssaa sairastellessa. Olin kuumeessa ja kurkku oli todella kipeä. Kurkkukipu palasi vielä voimakkaasti neljä päivää kuumeen jälkeen. Kuukausi kisan jälkeen oon kirjoittanut näin: ”Kunnon treenien aloittaminen odottaa edelleen. Pyörälenkillä ylämäissä jouduin vetämään syvään henkeä, mikä ei ole mulle normaalia. Pari hölkkälenkkiä olen aloittanut, mutta jotka ovat pian aloituksen jälkeen vaihtuneet kävelyyn. Kun syke nousee, niin on laitettava kävelyksi. Keuhkoissa/rintakehässä tuntuu oudolta, sellaista paineen tuntua ihan levossakin. Eilen ja tänään olen taas yskinyt päivälläkin enemmän, ja välillä olen herännyt yskimään yöllä. Olo tuntuu siis oudolta ja epävarmalta, enkä oo tänäänkään uskaltanut treenaamaan. Flunssan alkamisesta on siis neljä viikkoa jo, ja vain yskä on jäljellä tuon rintakehän paineen kanssa.”
Keuhkoklamydia – Oireet
Syke nousi kevyessäkin verrajuoksussa aerobiselle kynnykselle. Pitkittynyt yskä, paine rintakehällä, lämpöä 37.1-37.4 melkein joka ilta. Alkuun en lämpöä ees mittaillut, mutta joku päivä ymmärsin mitata, kun joka ilta oli kylmä. Sen jälkeen kun tajusin, että on lämpöä, niin sitten en edes enää kokeillut treenata. 7 viikon aikana treenitunteja kertyi reilu 10 tuntia, mikä sisältää kävelylenkitkin. Koska pojalla oli todettu keuhkoklamydia reilu kuukausi aiemmin, niin kyllähän mä jo arvasin mikä vaivaa ja osasin mennä ajoissa lääkäriin. Muussa tapauksessa tutkimuksiin meneminen olisi pitkittynyt. Myös tyttären käytin lääkärillä, koska hänellä oli mun kanssa samoja oireita, mutta hän oli huonommassa kunnossa. Luultavasti johtui hänen perussairaudesta diabeteksestä tai siitä, ettei malttanut olla pois cheer-harkoista tarpeeksi pitkään. Aina kun oli parempi olo, niin hän meni harkkoihin ja sitten oli taas pitkään lämpö koholla ja vointi huono.
Marraskuun puolessa välissä kävin verikokeissa, jossa ferritiini oli 108. Se oli tuplat kesään verrattuna, joten tiesin jo siitäkin, että joku tauti on päällänsä. Ferritiinihän nousee tulehdusten myötä. CRP mulla tosin oli normaali, eikä keuhkoklamydia sitä myöhemminkään nostanut. Eli tulehdusarvoissa tauti ei näkynyt.
Tutkimukset
Marraskuun 2018 lopussa Tampereen Urheilulääkäriasemalla otettiin kokeita sydänlihastulehduksen poissulkemiseksi sekä puhallustesteillä selvitettiin hengitysteihin ja astmaan liittyvää tulehdusta. Nämä kun oltiin poissuljettu, niin lääkäri oli melko varma, että kyse on keuhkoklamydiasta. Koska tosiaan perheessä sitä oli. Sain reseptit jo valmiiksi, ja antibiootit aloitan, kun tulokset tulevat. Lääkärin kanssa toki puhuttiin tuloksista vielä puhelimessa.
Keuhkoklamydia – hoito
Mun keuhkoklamydian vasta-aineista IgG oli positiivinen ja IgM oli negatiivinen. Lääkäri kommentoi, että jos olen joskus taudin sairastanut, niin silloin ei välttämättä IgM-vasta-aineet nouse, vaan IgG. Lisäksi perheessä kahdella lapsella oli molemmilla reilusti positiiviset IgM-vasta-aineet. Sain Zithromax -antibioottikuurin 2x6tbl. Eli kaksi kolmen päivän kuuria, ja yksi vaikuttaa käytännössä kymmenen päivää ja toinen kuuri aloitetaan kymmenen päivän päästä ensimmäisen aloittamisesta. Tässä yhteydessä myös pojalle kirjoitettiin kuuri, ja tytön lääkäri kirjoitti hänelle myös kuurin. Jolloin saisimme taudin koko perheestä pois, ettei se tuu itselleni uudestaan. Lisäksi sain Prednisolon-kortisonikuurin keuhkoihin sekä Ventolinea. Lääkäri suositteli antibioottikuuria, koska hoitamattomana voi aiheuttaa tietynlaista astmaa. En muista millaista astmaa, mutta keuhkoklamydian sairastaneita urheiljoita hänellä on tullut vastaan, joilla on todettu sitten astma.
22.11.2018 oli siis päivä, kun olin lääkärissä itse ja 25.11. sain verikokeiden tulokset.
Tiedän myös toisen urheilijan, joka sairasti keuhkoklamydian samana talvena mun kanssa. Hän tuli kipeeksi marraskuun puolessa välissä kurkkukipu + kuume. Hän sai ensin antibioottikuurin nielutulehdukseen ja toisen kuurin joulun aikaan poskiontelotulehdukseen. Keuhkoklamydiasta tuli diagnoosi tammikuun alussa, johon sai kahden viikon antibioottikuurin. Tämän jälkeen korva/kurkkulääkäri määräsi kahden viikon kovemman antibioottikuurin merkiltään Zeclar. Ja vielä myöhemmin viikon kuurin lisää. Kuurit olivat syötynä helmikuun loppupuolella.
Takaisin treenin pariin
Joulukuussa tein muutaman kävelylenkin, ja yhden 50min pyörälenkin. Kun lämpö ei ollut noussut enää hetkeen, eikä keuhkoissa tuntunut painetta enää jatkuvasti, niin uskalsin aloittaa treenaamisen. 10 viikon treenittömyyden jälkeen 24.12.2018 oon tehnyt reilun tunnin hiihtolenkin, ja sillä viikolla useammankin hiihtolenkin, kun olimme jouluna Ylläksellä. Hiihdot olivat tosi rauhallisia 1-2 tunnin tasamaan lenkkejä. Pisin lenkkini 1h57min. Normaalisti lenkit Ylläksellä mulla on 3-5h, joten 1h20min lenkit (joissa etenin vain 10km) oli siis erilaisia. Ensimmäisien lenkkien jälkeen heräsin yöllä yskimään.
Tammikuun 2019 alussa osallistuin viikonlopun treenileirille hakemaan uuden alun treenailuun. Treeniviikonloppu oli aika kova, vaikka tein vain osaa treeniä ja niitäkään en täysillä, ja yöt oli vähän huonoja. Tuosta viikonlopusta lähti sitten pk-kunnon nostaminen. Kunto oli todella huono. Helmikuun lopussa tuntuu siltä, että tauti on kokonaan ohi ja maaliskuun 12. oon tehnyt ensimmäisen lyhyen vk-juoksun. Ja maaliskuun lopussa onnistuneita treenejä oli jo enemmän kuin epäonnistuneita!
Voisi siis sanoa, että kolme kuukautta sairastumisesta, niin aloittelin treenaamaan ja viisi kuukautta sairastumisesta alkoi jo treeni tuntumaan kivalta. Pitkä tauti, ja en kyllä toivo kenellekään! Toivon, että tämä on myös omalta osaltani nähty. Käytännössä koko viime vuoden nostin kuntoa siitä mihin se taudin aikana tippui. Lääkäri sanoi, että urheilevat ihmiset tämän helposti huomaa, mutta ne, jotka eivät harrasta liikuntaa, niin eivät välttämättä käy verikokeissa. On vain pitkittynyt flunssa, ja menee joskus ohi. Eniten oireitahan tulee nimenomaan liikkuessa, tai siinä sen jaksamattomuuden huomaa heti. Arjessa oli parempia ja huonompia päiviä.
Tutun urheilijan, josta aiemmin mainitsin, kokemus oli, että palautuminen oli se pisin rasti. Tuntui, että kesällä vasta oli kunnossa. Hapenottokyky oli huono pitkään.
Keuhkoklamydia kiinnosti myös iltapäivälehden toimittajaa, ja päädyin Ilta-Sanomien nettisivuille.
LUE MYÖS:
Vihdonkin selvyys: Keuhkoklamydia
SEURAA MINUA ♡
Moikka
Ja kiitos tarinastasi. Olen nyt ollut kohta 7 viikkoa kipeenä enemmän ja vähemmän..
On pahempia päiviä ja sitten taas hyviä. Joita seuraa taas ne huonot hetket. Tuntuu olevan aika vuoristorataa. 4 viikon kohdalla sain diaknoosiksi että keuhkoklamydia olis sairastettuna lähiaikoina. Joten ab kuuria nassuun.
Mutta nyt 17 päivää kuuria menny niin mulla noussu tässä kuume parikin kertaa uudestaan. Tietenkin kun on tää korona aika niin pistää toki aina miettimään että mitä jos. Poika oli laskettelemassa Lapissa ja oli kipee jo siellä reissun päällä.
Kotiin kun tuli niin itse sairastuin. Ensin lievästi ja siitä oireet paheni. Loppujen lopuksi on jouduttu sulkemaan sydänlihaksen tulehdus pois ja korona. Toki korona testi otettu 3 viikkoon liian myöhään eikä enää ollut näin ollen luotettava. Mutta lähinnä nyt mietin että oliko sulla rytmihäiriöitä? Korkeet sykkeet levossa ja pienikin ponnistelu nostaa ne reippaasti yli sataseen? Entä raajojen puutumista? Silmäkipua? Lihasnykäyksiä? Huimausta?
Sori jos näitä sulta kysytään jatkuvasti tai oot jo sanonut. Yritin kyllä lukea tarkasti. Mutta nyt on oikeesti vaan niin huono muisti ettei muista ?♀️?
Hei. Tuo vuoristoradassa oleminen kuulostaa tutulta. Välillä aattelin, että kuvittelenkohan vaan kaiken ja sitten taas tiesi kuinka oikeasti on kipeä ja kaikki ei ole ok.
Rytmihäiriöitä ei ollut, mutta toki korkeat sykkeet ja sykevälivaihtelu huono. Ei ollut myöskään raajojen puutumista, silmäkipua, lihasnykäyksiä eikä huimausta. Tai mulla on aina ollut matala verenpaine, joten kun makaa ja nousee, niin saattaa heittää. Mutta en muista mitään tuollaista outoa. Silmät tuntuvat itsellä aina jänniltä, kun on kuumetta/lämpöä. Tsemppiä ja pikaista paranemista!
Hei,
tiedustelisin, minkälaisilla igG ja igA -vasta-ainetasoilla teillä on keuhkoklamydia todettu, muistatteko arvoja? Ja ovatko ne uusintamittauksessa muuttuneet selvästi? Meillä juuri epäillään kyseistä tautia perheessä pitkään jatkuneen sairastelun vuoksi. Lääkäritkään eivät kuitenkaan tunnu olevan varmoja, onko kyseessä tuore vai vanha infektio. Haastava löytää lääkäriä, joka tietäisi tästä sairaudesta riittävästi. Joten olisin hyvin kiitollinen vastauksesta. 🙂
Hei, näitä on vähän vaikea täysin vertailla, kun viitearvot riippuu labrasta. Mutta tässä muutama mun tietämä esimerkki:
Yhdessä labrassa kaikkien viitearvo max 8,5. Positiivinen tulos, kun IgM oli 37,5 ja IgG 9,9.
Toisessa labrassa viitearvot IgG Max 30, IgA Max 8, IgM max 0,5. Negatiivinen tulos, kun IgG oli 75 ja muut alle maksimiviitearvon.
Yhdellä tyypillä pari arvoa oli 12-kertaiset viitearvoihin nähden ja oli positiivinen tulos.
Jos muutaman viikon päästä ottaa vasta-aineet uudelleen, niin aika hyvin niistä jo näkee, että mihin suuntaan tauti on menossa. Tsemppiä!
Hei, kiitos oikein paljon vastauksestasi. Lapsellani oli nyt IgG 221 (viitearvo max 30). Hänellä on jatkuvaa pientä lämpöä ja on hyvin väsynyt, liittyykö jatkuva väsymys sinun kokemuksesi mukaan tähän vaivaan? Voisitko vielä ystävällisesti neuvoa, mistä voisi etsiä lääkäriä, joka osaa hoitaa keuhkoklamydiaa? Tämä sairaus ei vaikuta olevan läheskään kaikille lääkäreille tuttu.
Meillä tytär oli paljon väsyneempi kuin minä, ja tähän on ainakin muutama lukija kommentoinut väsymyksestä:
https://energianurkkaus.vaikuttajamedia.fi/2018/11/28/vihdoinkin-selvyys-keuhkoklamydia/
Ikävä kyllä mä en osaa mainita lääkäreitä. Itse kävin urheilulääkärillä Jari Parkkarilla Tampereella ja tuttuni korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Jari Suvilehdolla (Mehiläinen Nummela, Lohja ja Helsinki).
Iso kiitos, kun ehdit vielä vastailla, näistä oli apua. Kaikkea hyvää, ja ennenkaikkea terveyttä teidän perheelle!
Kiitos samoin! 🙂
Itse sairastin 50 vuotiaana keuhkoklamydian. Iltaisin nousi kuume, veriysköksiä ja olo täysin vetämätön. Kävin ulkona ja nyppäisin kukkapenkistä rikkaruohon pois sen jälkeen piti mennä sisälle ja nukuin 2 tuntia. Mitään en jaksanut, myös ääni katosi välillä. Terveyskeskuslääkäri ei tiennyt mikä minulla oli. Keuhkokuvat otettiin, ne olivat ok. Myöhemmin toinen lääkäri katsoi niitä kuvia ja totesi että ne ei todellakaan olleet ok. Joka toinen päivä otettiin verikokeita kahden viikon ajan. Sitten alkoi tulla käsivarsiin ja sääriin kananmunan kokoisia patteja, jotka näyttivät mustelmilta. Olivat pirun kipeitä, vaate iholla sai huutamaan tuskasta. Jalat olivat myös sinipunaiset koska veri pakkautui niihin oli pakko istua vaakatasossa kintut sohvalla oikoisena ja kylmät kääreet niiden ympärillä.Eräs lääkäri näki patit ja mustelmat, epäili leukemiaa kun labrakokeet näytti että punasolut on erikoisen suuria ja omituisen pitkulaisia. CRP oli 240. Vihdoin pitkän odottelun jälkeen tuli tieto – keuhkoklamydia. Kyhmyruusua olivat patit/mustelmat ne tulivat koska tulehdus oli niin paha. Sain antibioottia suoraan lihakseen päivittäin ja 4. päivänä sain siitä allergisen reaktion. Ei muuta lääkettä eikä edes jälkitarkastusta tehty. Sairauslomalla olin 3 viikkoa, sekin annettiin 3 päivän pätkissä. En lääkärin mukaan ollut kipeän näköinen, sanoi että ei päältäpäin uskoisi että olen niin sairas. Olinihan puolikuntoinen palatessani töihin ja pelkäsin että sairastun uudelleen, onneksi paranin. Mutta puolivillaisesti minua minua kyllä hoidettiin ”kun en näyttänyt sairaalta” enkä ole kova valittamaan, vaan sitkutteen ja vähättelen oireitani. En ole ikinä ollut niin sairas ja jaksamaton, aloin jo epäillä että taidan kuolla.
Apua, mikä tarina sulla on! 🙁 Onneksi lopulta löydettiin syy!! Onko tuosta kauan? Kyllä itse pääsinkin helpolla.
Oletko Ninni päässyt eroon tuosta matkalaisesta?
Sairasteluni alkoi syksyllä 2016, lämpöilyä,vetämätön olo, syke pomppasi kattoon normi treeneissä ja tuntui että toinen keuhko puuttui mukana menosta.Keväällä 2017 kävin urheilulääkäri H.Hakkaraisella alipalautumistila epäilyn takia.Testeissä ilmeni keuhkoklamydia ja sain 14vrk. antibioottikuurin,montelukast astmalääkkeen 6kk. ja astmapiipun.Muutaman viikon jälkeen olo koheni ja taas mentiin normitahtiin.2019 kesällä alkoivat taas tutut oireet tehdä paluuta joten päätin lopettaa liikunnan miltei kokonaan.Melkein vuoden verran kävin vain leppoisilla kävelyillä ja välttelin rasitusta mutta eipä se olo siitä kohentunutkaan.2020 keväällä uusi käynti lääkärillä ja 30pvn. antibioottikuuri tällä kertaa kera montelukastin sekä inhalaattorin.Joulukuu 2020, sama meno jatkuu, jos rasitan itseäni enempi niin alkaa taas monen päivän lämpöily,väsymys ja totaaliuupumus tätän sitkeää pikku keuhko asukkiini.Voimia ja jaksamista kaikille.
Voi ei, aikamoiselta kuulostaa. 🙁 Tosi pitkään on sulla ollut tuo nyt päällä, mitä lääkäri siihen tuumaa? Tsemppiä hirveesti!
Mulla itellä oli hyvä kevät nyt tänä vuonna, eli vuosi sairastamisen jälkeen. Nyt ollut muita ongelmia, mutta täytyy sanoa, että aina kun tuntuu vähänkin keuhkoissa ja kun ei kulje, niin heti on kyllä keuhkoklamydia mielessä. Viimeksi tällä viikolla.