Hae
Ninnin energianurkkaus

Keuhkoklamydia – oma sairastamistarina

Sairastin keuhkoklamydia-hengitystieinfektion vuoden 2018 lopussa, ja toivuin siitä vielä 2019 vuoden alussa. Olen saanut todella monta yhteydenottoa tämän talven aikana kirjoituksen vuoksi. On tullut viestiä instassa, sähköpostissa sekä blogin facesssa ja kommenttia blogikirjoitukseen. Ihmiset kyselevät kokemuksia, ja kuinka kauan tauti on kestänyt ja kuinka nopeasti pääsee taas liikkumaan. Painotan jo heti alkuun, että en ole lääkäri tai muukaan asiantuntija. Tämä on vain oma kokemus sairastamisesta ja toipumisesta. Nyt tämän koronavirus-hässäkän alussa vähän väärä tauti, mutta julkaisen tekstin kuitenkin nyt, koska sen oon jo kirjoittanut.

Lähtötilanne

Lokakuussa 2018 sain flunssan Barcelonan Ironmanin jälkeen. Pojalla oli ollut ihan hirveä yskä monta viikkoa, ja hänellä oli juuri todettu useampi allergiakin testeissä. Käytettiin vielä lääkärissä, että jos on jotain muutakin. Lääkäri laittoi lähetteen labraan: hinkuyskä-, mykoplasma- ja keuhkoklamydiakokeet. Sekä mykoplasma- että keuhkoklamydian vasta-aineet koholla, mykoplasman vähän ja keuhkoklamydian reilusti koholla. Ei saanut antibioottikuuria.

Ironmanin jälkeen joutuu palautella pitkään, ja alku tietenkin meni flunssaa sairastellessa. Olin kuumeessa ja kurkku oli todella kipeä. Kurkkukipu palasi vielä voimakkaasti neljä päivää kuumeen jälkeen. Kuukausi kisan jälkeen oon kirjoittanut näin: ”Kunnon treenien aloittaminen odottaa edelleen. Pyörälenkillä ylämäissä jouduin vetämään syvään henkeä, mikä ei ole mulle normaalia. Pari hölkkälenkkiä olen aloittanut, mutta jotka ovat pian aloituksen jälkeen vaihtuneet kävelyyn. Kun syke nousee, niin on laitettava kävelyksi. Keuhkoissa/rintakehässä tuntuu oudolta, sellaista paineen tuntua ihan levossakin. Eilen ja tänään olen taas yskinyt päivälläkin enemmän, ja välillä olen herännyt yskimään yöllä. Olo tuntuu siis oudolta ja epävarmalta, enkä oo tänäänkään uskaltanut treenaamaan.  Flunssan alkamisesta on siis neljä viikkoa jo, ja vain yskä on jäljellä tuon rintakehän paineen kanssa.”

Keuhkoklamydia – Oireet

Syke nousi kevyessäkin verrajuoksussa aerobiselle kynnykselle. Pitkittynyt yskä, paine rintakehällä, lämpöä 37.1-37.4 melkein joka ilta. Alkuun en lämpöä ees mittaillut, mutta joku päivä ymmärsin mitata, kun joka ilta oli kylmä. Sen jälkeen kun tajusin, että on lämpöä, niin sitten en edes enää kokeillut treenata. 7 viikon aikana treenitunteja kertyi reilu 10 tuntia, mikä sisältää kävelylenkitkin. Koska pojalla oli todettu keuhkoklamydia reilu kuukausi aiemmin, niin kyllähän mä jo arvasin mikä vaivaa ja osasin mennä ajoissa lääkäriin. Muussa tapauksessa tutkimuksiin meneminen olisi pitkittynyt.  Myös tyttären käytin lääkärillä, koska hänellä oli mun kanssa samoja oireita, mutta hän oli huonommassa kunnossa. Luultavasti johtui hänen perussairaudesta diabeteksestä tai siitä, ettei malttanut olla pois cheer-harkoista tarpeeksi pitkään. Aina kun oli parempi olo, niin hän meni harkkoihin ja sitten oli taas pitkään lämpö koholla ja vointi huono.

Marraskuun puolessa välissä kävin verikokeissa, jossa ferritiini oli 108. Se oli tuplat kesään verrattuna, joten tiesin jo siitäkin, että joku tauti on päällänsä. Ferritiinihän nousee tulehdusten myötä. CRP mulla tosin oli normaali, eikä keuhkoklamydia sitä myöhemminkään nostanut. Eli tulehdusarvoissa tauti ei näkynyt.

Tutkimukset

Marraskuun 2018 lopussa Tampereen Urheilulääkäriasemalla otettiin kokeita sydänlihastulehduksen poissulkemiseksi sekä puhallustesteillä selvitettiin hengitysteihin ja astmaan liittyvää tulehdusta. Nämä kun oltiin poissuljettu, niin lääkäri oli melko varma, että kyse on keuhkoklamydiasta. Koska tosiaan perheessä sitä oli. Sain reseptit jo valmiiksi, ja antibiootit aloitan, kun tulokset tulevat. Lääkärin kanssa toki puhuttiin tuloksista vielä puhelimessa.

Keuhkoklamydia – hoito

Mun keuhkoklamydian vasta-aineista IgG oli positiivinen ja IgM oli negatiivinen. Lääkäri kommentoi, että jos olen joskus taudin sairastanut, niin silloin ei välttämättä IgM-vasta-aineet nouse, vaan IgG. Lisäksi perheessä kahdella lapsella oli molemmilla reilusti positiiviset IgM-vasta-aineet. Sain Zithromax -antibioottikuurin 2x6tbl. Eli kaksi kolmen päivän kuuria, ja yksi vaikuttaa käytännössä kymmenen päivää ja toinen kuuri aloitetaan kymmenen päivän päästä ensimmäisen aloittamisesta. Tässä yhteydessä myös pojalle kirjoitettiin kuuri, ja tytön lääkäri kirjoitti hänelle myös kuurin. Jolloin saisimme taudin koko perheestä pois, ettei se tuu itselleni uudestaan. Lisäksi sain Prednisolon-kortisonikuurin keuhkoihin sekä Ventolinea. Lääkäri suositteli antibioottikuuria, koska hoitamattomana voi aiheuttaa tietynlaista astmaa. En muista millaista astmaa, mutta keuhkoklamydian sairastaneita urheiljoita hänellä on tullut vastaan, joilla on todettu sitten astma.

22.11.2018 oli siis päivä, kun olin lääkärissä itse ja 25.11. sain verikokeiden tulokset.

Tiedän myös toisen urheilijan, joka sairasti keuhkoklamydian samana talvena mun kanssa. Hän tuli kipeeksi marraskuun puolessa välissä kurkkukipu + kuume. Hän sai ensin antibioottikuurin nielutulehdukseen ja toisen kuurin joulun aikaan poskiontelotulehdukseen. Keuhkoklamydiasta tuli diagnoosi tammikuun alussa, johon sai kahden viikon antibioottikuurin. Tämän jälkeen korva/kurkkulääkäri määräsi kahden viikon kovemman antibioottikuurin merkiltään Zeclar. Ja vielä myöhemmin viikon kuurin lisää. Kuurit olivat syötynä helmikuun loppupuolella.

Takaisin treenin pariin

Joulukuussa tein muutaman kävelylenkin, ja yhden 50min pyörälenkin. Kun lämpö ei ollut noussut enää hetkeen, eikä keuhkoissa tuntunut painetta enää jatkuvasti, niin uskalsin aloittaa treenaamisen. 10 viikon treenittömyyden jälkeen 24.12.2018 oon tehnyt reilun tunnin hiihtolenkin, ja sillä viikolla useammankin hiihtolenkin, kun olimme jouluna Ylläksellä. Hiihdot olivat tosi rauhallisia 1-2 tunnin tasamaan lenkkejä. Pisin lenkkini 1h57min. Normaalisti lenkit Ylläksellä mulla on 3-5h, joten 1h20min lenkit (joissa etenin vain 10km) oli siis erilaisia. Ensimmäisien lenkkien jälkeen heräsin yöllä yskimään.

Tammikuun 2019 alussa osallistuin viikonlopun treenileirille hakemaan uuden alun treenailuun. Treeniviikonloppu oli aika kova, vaikka tein vain osaa treeniä ja niitäkään en täysillä, ja yöt oli vähän huonoja. Tuosta viikonlopusta lähti sitten pk-kunnon nostaminen. Kunto oli todella huono. Helmikuun lopussa tuntuu siltä, että tauti on kokonaan ohi ja maaliskuun 12. oon tehnyt ensimmäisen lyhyen vk-juoksun. Ja maaliskuun lopussa onnistuneita treenejä oli jo enemmän kuin epäonnistuneita!

Voisi siis sanoa, että kolme kuukautta sairastumisesta, niin aloittelin treenaamaan ja viisi kuukautta sairastumisesta alkoi jo treeni tuntumaan kivalta. Pitkä tauti, ja en kyllä toivo kenellekään! Toivon, että tämä on myös omalta osaltani nähty. Käytännössä koko viime vuoden nostin kuntoa siitä mihin se taudin aikana tippui. Lääkäri sanoi, että urheilevat ihmiset tämän helposti huomaa, mutta ne, jotka eivät harrasta liikuntaa, niin eivät välttämättä käy verikokeissa. On vain pitkittynyt flunssa, ja menee joskus ohi. Eniten oireitahan tulee nimenomaan liikkuessa, tai siinä sen jaksamattomuuden huomaa heti. Arjessa oli parempia ja huonompia päiviä.

Tutun urheilijan, josta aiemmin mainitsin, kokemus oli, että palautuminen oli se pisin rasti. Tuntui, että kesällä vasta oli kunnossa. Hapenottokyky oli huono pitkään.

Keuhkoklamydia kiinnosti myös iltapäivälehden toimittajaa, ja päädyin Ilta-Sanomien nettisivuille.

 

LUE MYÖS:

Vihdonkin selvyys: Keuhkoklamydia

Tilannekatsaus

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *