Muutosta treenaamiseen
Aiemmin olin suunnitellut kirjoittavani tämän otsikon alla siitä, miten olen tänä talvena muuttanut treenaamistani. Sunnuntaina kirjoitin tätä eri näkökulmasta kuin eilen ja tänään. Sunnuntaina oli vielä se tilanne, että uintitreenit oli poistettu treeniohjelmasta. En ollut käynyt uimassa kuin viimeksi keskiviikkona ja salilla viime viikon maanantaina. En ole ottanut riskiä käymällä muutaman syyn takia. Kotona on riskiryhmäläinen ja se, ettei tiedetä millaisia jälkitauteja ja ongelmia koronavirus voi aiheuttaa. On ollut juttua, että joillakin on keuhkojen toimintakyky tippunut jopa 30%. Mulla on niin hyvin muistissa keuhkoklamydian jälkeinen keuhkojen toipuminen, että ei kiitos koronalle. Noita tauteja ei tietenkään voi verrata, mutta fakta on se, että jos pahimmillaan keuhkoista tippuu 30% pois, niin kyllähän silloin tällainen urheileminen loppuu. Virus on niin uusi, että vaikka olisi sairastanut lievän taudin, niin eihän sitä kuitenkaan tiedetä, että aiheutuiko siitä jotain muutakin.
Seinäjoella on siis vielä uimahallit auki, ja ne menevät huomenna kiinni hallituksen ohjeiden mukaisesti. Eilen kun kuuntelin hallituksen tiedotusta, niin mulla tuli itku. Ihan käsittämätöntä, että Suomi on tässä tilanteessa. Kyllähän tämä kokonaisuus on pelottava ja valtava, kun kaikki suljetaan. Mitä se tekeekään yhteiskunnalle? Yrityksille ja taloudelle?
Nyt jo viisi päivää takana aikataulutonta/harrastuksetonta elämää, ja on ollut kyllä ylimääräistä aikaa, kun ei ole kuskauksia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ei kiirettä ollenkaan. Meillä on ollut lapset jo tänään poissa koulusta, ja tosiaan seuraavat neljä viikkoa, kun koulut on suljettu. Jotenkin arki pitää saada rullaamaan järkevästi. Mulla ja miehellä on tällä hetkellä hyvä tilanne, että meillä on töitä ja voimme tehdä töitä etänä. Mulle tehtiin treenihuoneeseen työpiste, jonne hain toimistolta toisenkin ison näytön ja ergonomiavälineitä. Tänne saan tarvittaessa oven kiinni ja vähän enemmän työrauhaa. Nyt kun kotona on viisi henkeä, ja mulla ajatustyö, niin rauhaakin tarvitsee.
Meidän perheessä on 7. luokalla oleva erityislapsi. Tästä on tänään pariin otteeseen käyty keskustelua opettajan kanssa, että miten asiat menevät hänen kohdallaan. Koska emme ole kriittisillä aloilla töissä, niin hänen paikkansa on myös etäopetuksessa. Ja koska näitä erityislapsia ei pysty opettamaan etänä, niin hän on käytännössä kotiopetuksessa. Vaatii vanhemmilta sitten iltaopetuksena hommaa, koska omat työt on hoidettava. Täytyy saada jonkinlainen järkevyys nyt vaan arkeen. Ihan vaan siitä lähtien, että kuka tekee lounaat ja kuinka ulkoillaan. Tiedän, että nämä on pieniä juttuja, mutta jokaisella on se oma arki, joka pitää saada pyörimään nyt eri tavalla kuin aiemmin. Aina, kun arkeen tulee muutoksia, niin se ottaa hetken toimiakseen helposti. Mulla esimerkiksi joka syksy, kun lasten harrastukset alkavat ja itsellä lisääntyy treeni, niin yhtälö tuntuu mahdottomalta ja tuntuu, etten millään ehdi treenaaman. Kun se lähtee sujumaan, niin ihmettelen aina, että mitä oikein panikoin ja stressasin.
Toiveissa vaan on, että tämä on kuukauden, eikä tarvisi jatkua vaikka koko kevättä. Oon kyllä sitä mieltä, että tämä linjaus on ehdottomasti tarpeen koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi ja sairaanhoitopalveluiden riittävyyden kannalta. Jo pelkästään tämä The Washington Postin artikkeli kertoo siitä.
Nyt kun teen etätöitä, niin mun energiankulutus laskee huomattavasti. Se täytyy huomioida. Kotona ei paljon liiku, ja ylimääräistä kun ei kulje, niin vaikuttaa kulutukseen. Lepopäivänä mun kulutus jää alle 2000 kaloriin älykellon mukaan. Siihen ei tietenkään voi sataprosenttisesti luottaa, mutta antaa suuntaa. Ehkä täytyy ottaa joku välitunti itsellekin käyttöön, ja napata lapset mukaan ja käydä vaikka 2km ruokatunnilla kävelemässä. Tulisi heillekin hyvä välitunti. 🙂
Treeneihin tämä toki vaikuttaa, mutta valmentaja huolehtii niiden suunnittelusta. Normaalisti saamme treeniohjelman kuukaudeksi kerrallaan, nyt tulee vain viikko kerrallaan. Täytyy ottaa sillä mentaliteetillä kuin jonkun paikan ollessa rikki, että panostetaan muihin lajeihin ja ongelmakohtiin. Esim. mulla nyt liikkuvuuteen. Meinaan tehdä liikkuvuusharjoitteita joka päivä 20 minuuttia.
Tsemppiä jokaiselle! Oot sitten sairaanhoitaja etulinjassa, opettaja, yrittäjä, yksinhuoltaja tai ihan vaan tavallinen perheen vanhempi. Nauttikaa ulkoiluista ja mahdollisista aurinkoisista kevätpäivistä! Yritetään olla positiivisia. <3 Nyt lähden suunnittelemaan meidän väliaikaista arkea, sitten juoksemaan ja ulkoilemaan toivottavasti lasten kanssa.
LUE MYÖS:
SEURAA MINUA ♡