Hae
Ninnin energianurkkaus

Kansallispuistokierroksella – suunnitelmat lennosta uusiksi

Oon kahdesti käynyt kiertämässä Kauhajoella Kauhanevan-Pohjankankaan sekä Lauhanvuoren kansallispuistoissa 90km lenkin. Vuonna 2014 ja 2016. Reitti on helppokulkuinen. Sisältää helppoa polkua, pitkospuita, metsäautotietä sekä muutama siirtymä. Aiemmat kerrat ovat olleet syksyllä, mutta näin vähälumisena talvena ajattelin reitin olevan hyvässä kunnossa. Sain Päivin kaveriksi, ja päätimme lähteä matkaan ilman nastoja. Muutamia kohtia varmasti on jään peitossa, mutta ajattelimme niitä olevan paljon vähemmän kuin lopulta oli.

Lähtö Nummijärven leirintäalueelta, ja reitti mittariin seurattavaksi. Alkureitti on pieniä metsäteitä Kauhanevan-Pohjankankaan ulkoilureiteille asti. Ja vaikka liikennettä tuolla metsässä ei paljon ole ollut, niin jäätä riitti ja metsän puoli pyörällä tuli tutuksi. Kun ulkoilureiteille pääsimme, niin teimme lopullisen päätöksen, että tämän päivän suunniteltu reitti ei tule olemaan sen päivän reitti. 😀

Kauhanevan-Pohjankankaalta ajelimme teitä pitkin pidemmästi Lauhanvuorelle, ja Spitaalijärvellä 3,5 tunnin ajoajan jälkeen pidimme evästauon. Toki energiaa oli otettu pitkin matkaa, mutta nyt siis jotain täyttävämpää. Mulla se tarkoitti leipää ja rahkaa. Lauhanvuoren päällä oli vähän lunta, ja polut jäisiä, mutta kun pääsimme alaspäin, niin polut olivat paremmassa kunnossa. Tosin todella märkiä ja naurettiinkin jossain kohtaa, että edes alamäessä ei voi huilata yhtään, vaan on poljettava. 😀

Metsän lisäksi kanervikko tuli kyllä tällä reissulla tutuksi, ja siksi sitä aikaakin meni eri tavalla kuin oltiin ajeltu ja mitä aiemmat kerrat ovat ajoajaksi antaneet. Senkin mukaan Lauhanvuorella suunniteltiin sitten paluumatkaa, että ehdimme valoisalla vielä takaisin.

Joskus aiemmin multa kysyttiin, että nouseeko multa kengänsuojat kenkien nokalta. Sanoin, että tosi harvoin. Tällä reissulla jalka oli sen verran usein maassa, että useamman kerran laitoin suojat takaisin. Eli mitä enemmän joutuu tunkkaamaan, niin sitä varmemmin ne nousee. Nyt on testattu kunnolla! 😀

Reissussa oli kyllä mukavaa pätkääkin, ja olosuhteista huolimatta treeni oli oikein hyvä. Itsellä tuosta kaikesta kurasta ym. sai takavaihtaja itteensä, ja vaihteet eivät vaihtuneet enää viimeisellä 10 kilometrillä. Yritin kyllä käsinkin vaihtaa, mutta koska vaihtaja pysyi paikoillaan, niin käsin siirretyt ketjut pomppasi tietenkin takaisin. Joten aika kovalla kadenssilla sai viimeiset kilsat pyörittää.

Hyvin meillä kuitenkin riitti huumori kaikesta huolimatta, ja naurettiin kyllä useamman kerran jäälle, kurakolle ja kanervikoille. Yhtään kaatumista ei onneksi tullut. Kunnon tällin jälkeen olisi voinut olla huumorikin koetuksella. Tällä reissulla kilsat jäi vähemmälle kuin suunniteltu reitti, mutta ajoaika kyllä kasvoi. 😀 6h 42min meni aikaa ja 80km tuli mittariin. Ihan joka kohdassa ei oo tullut mittaria stopattua, eikä autostop ollut päällä. Yleensä maastopyörälenkillä mun ei tuu matkaa ja vauhtia tsekattua, mutta nyt tuli jo senkin takia, että ehditään lenkki ennen pimeää tehdä.

Tämä reissu täytyy siis tehdä uudemman kerran tänä vuonna, että päästään näkemään parhaimmat kohdat, mitkä nyt tosiaan jäi näkemättä.

LUE MYÖS:

Kuperkeikkaa kansallispuistossa

Maastopyörävaelluksella kansallispuistoissa

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *