Hae
Ninnin energianurkkaus

Se kuuluisa aika – äiti treenaajana

Nyt teen poikkeuksen, ja julkaisen kuvan, jossa näkyy lasten kasvot. Jos lapset kuvissa näkyvät, niin yleensä aina niin, etteivät ole tunnistettavissa. Toki olen saanut kuvan julkaisuun luvan. Lapsethan ovat siis syntyneet 2003, 2003 ja 2006. Aloitin aikoinaan juoksemaan tammikuussa 2009, koska se oli helpoin harrastus pienten lasten äitinä. Omasta kotiovesta pihalle juuri haluaamaansa aikaan. Ei tiettyyn kellonaikaan olevia treenejä eikä matkoja treenipaikalle. Syksyllä 2011 aloitin triathlonkoulussa, ja muutaman tekstin oonkin vuosien varrella kirjoittanut siitä, miten aika riittää treenaamiseen ja mitä kaikkea voi keksiä. Kovin paljonhan riippuu nimenomaan siitä, että minkä ikäisiä lapset ovat.

Meillä on jäänyt välistä se aika, kun lapset voi istuttaa juoksurattaisiin tai pyöräkärryyn. Mutta pyörillä ovat olleet mun juoksulenkeillä mukana lukemattomia kertoja. Uimataitoiset tytöt ovat olleet useasti uimahallissa mukana, ja ottaneet kaverin myös mukaan. Oon ajanut sisällä pyörällä katsoen Pikku Kakkosta, ja pitänyt samalla lasta kädestä kiinni. Rämpinyt pitkospuiden vieressä suon puolella, kun lapset ovat kävelleet pitkospuita pitkin. 😀

Oon treenannut suurimmaksi osaksi iltaisin klo 20 jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Miehen työreissujen aikana juoksumatto sekä traineri on tullu tutuksi. Niitäkin voi hyödyntää lasten nukkumaan menon jälkeen. Työreissujen aikana oon myös välillä hyödyntänyt lastenhoitajaa. Jos kesken juoksulenkin pysähdytään jäätelölle tai leikkipuistoon, niin se ei pilaa sitä lenkkiä. Pääasia, että vain itse pääsee liikkumaan. Voimatreeneissä voi käyttää lasta painona, ja kehittää kaikenlaista kehonpainotreeniä heidän kanssa. Ja jos on useampi lapsi, niin yhden lapsen kanssa tekeminen on myös kahdenkeskistä aikaa.

Mun mielestä sille löytää aikaa, mitä ihan oikeasti haluaa tehdä. Suunnittelu on se avainsana. Nuorempana pystyin nipistämään yöunista, ja heräämään aamuviideltä lenkille tai lopettamaan lenkin klo 22.30. Enää en sitä tee muuta kuin esim. Botniahallin vuoksi (siellä ajoaika klo 7-10). Valitsin kuitenkin usein lenkin hyvien unien sijaan, mikä sekään ei aina hyvä juttu ole. Vanhempana oon ymmärtänyt unen tärkeyden, ja ilman lepoa ei kehity. Mutta jos oma elämä on niin hektistä, ettei viikossa ole yhtään aikaa omalle liikunnalle, niin sitten kyllä kannattaa miettiä voisiko jotain muuttaa. Jokaisella on toki päiviä tai viikko, jolloin on päivät ohjelmaa täynnä, niin silloin treeni jää tekemättä. Mutta toivottavasti kenelläkään ei ole sellaisia viikkoja viikosta toiseen, ettei ehdi yhtään liikkumaan.

Jos perheessä on kaksi vanhempaa, niin voihan olla vaikka sovitut treeni-illat. Toinen toisena päivänä ja toinen toisena. Meidän perheessä mulla on ollut yhtälailla oikeus harrastaa, kuten myös miehelläkin. Mutta sanoisin kyllä myös, että pitää ottaa se puoliso ja muu perhe huomioon, ja joustaa omistakin menoista. Kun yhteistyö sujuu, niin silloin ne treenitkin sujuu pitemmälläkin tähtäimellä. Pienten lasten yksinhuoltaja ei välttämättä valitse lajikseen triathlonia, tai ainakaan pitkiä matkoja. Ne kun välillä vaatii niitä 4-6 tunnin pyörälenkkejäkin. Noissakin oon yrittänyt muuten hyödyntää mökki- ja turnausmatkoja ym. toiseen suuntaan.

Lasten kasvaessa edelle menevät monesti muu tekeminen, ja äitin kanssa liikkuminen ei ole kovin isolla prioriteetillä. Oon useamman kerran lahjonut lapsia mun mukaan. 😀 Mutta enää en sitä tee. Tulevat tai eivät. Itse asiassa juuri viime viikolla tehtiin tyttöjen kanssa pyörälenkkiä yhdessä ja ennen koronaa ehdittiin käydä kuntosalillakin muutaman kerran. Nykyään harvemmin vaan saan seuraa lapsista, mutta ehkä enemmän tulevaisuudessa, kun teinivaihe on ylitetty. 😉 Omat treenit ovat rytmittyneet jo useamman vuoden muiden treeniaikataulujen mukaan. Lentopallossa ja cheerleadingissä, kun on tietyt harkka-ajat. Mä pystyn treenaamaan harkkoja ennen, niiden välissä tai jälkeen. Riippuen kuka kuskaa ja mihin suuntaan.

Summa summarum. Toivottavasti ehdit liikkumaan sen verran, mitä toivot! Ja jos pienten lasten vanhempana harrastat triathlonia, niin ota puoliso huomioon myös. Aika paljon oon ikävä kyllä nähnyt vuosien aikana avioeroja. Jos toinen treenaa paljon, ja toisella ei ole mitään omaa juttua, niin sekään ei ole hyvä. Treenit saa mahtumaan arkeen paremmin suunnittelemalla.

LUE MYÖS:

Parisuhde ja treenit

Henkisen puolen vaikutus alipalautumiseen

Miten mä ehdin? (Vuodelta 2013)

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *