Hae
Ninnin energianurkkaus

Surua, jälkiviisauden sijaan etuviisautta

Tänään 1,5 tunnin pyörälenkillä ehdin miettiä melkoisen paljon asioita. Kotiin tultua soitin valmentajalle ja kysyin mielipidettä asioihin.

Meidän koira Nano jouduttiin lopettamaan tiistaina. On ollut jo pitkään huonossa kunnossa. Talvella aattelin, ettei näe kesää ja on menty päivä kerrallaan. Nyt kuitenkin aloimme toivoa, että näkisi kesäkuussa meille tulevan pennun (emme ole nähneet kasvattajaa, eikä hän meitä, joten tästä myöhemmin lisää). Pentu voisi piristää Nanoa, ja Nano voisi opettaa pennulle asioita. <3 Mutta toisaalta leikkivä ja virtaa täynnä oleva pentu voi olla liikaa kipeälle vanhalle koiralle. Ongelmia oli siis jaloissa ja selässä. Oli luultavasti myös dementia ja polyneuropatia. Kipulääkettä on menny jo kuukausia päivittäin. Lenkeilläkään ei oltu käyty viime syksyn jälkeen kertaakaan, koska kävely on ollut vaikeaa.

2,5 vuotta sitten oli kohtutulehdus, ja 1,5 vuotta sitten tyvisolusyöpä, jolloin ihoa leikattiin pois kämmenen kokoinen pala. Jos olisi isompi alue otettu pois, niin olisi tarvinnut ihonsiirron. Tuokin oli melkoinen kiristys. Näistä selvisi, mutta nyt 9-vuotiaana kivut nousivat liian isoiksi. Silmäkulmassakin oli pieni kasvain, en tiedä liittyikö edelliseen syöpään, koska tätä ei enää tutkittu. Mutta joka tapauksessa Nano oli pakko päästää pois. Tämä on ollut iso henkinen kuorma viime viikot, varsinkin viimeinen viikko. Vaikka kuinka näkee, että kivut lisääntyvät ja toisen on vaikea olla ja särkylääkkeet ei enää auta, niin lopullinen päätös on vaikea tehdä.

Jouduin jo viime viikolla jättämään pari treeniä väliin, ja kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, niin olin tosi väsynyt. Silti viikonlopun treenit kulkivat hyvin, ja sunnuntain pyörän tein ylitehoillakin. Eilen kävin juoksemassa polkujuoksulenkin paljon kovempaa mitä ohjelmassa oli. Tiistain treeni jäi välistä, niin aattelin, ettei haittaa, vaikka pk2-juoksun tilalla on vk2-juoksu. Olin suunnitellut tekeväni tiistain pyörätreenin huomenna lepopäivänä.

Kuulostaako edellä kerrottu järkevältä suunnitelmalta? Tällaisessa tilanteessa, ja näin lepoviikolla ei todellakaan kuulosta. Tajusin sen tänään pyörälenkillä, että tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää. Nyt kulkee hyvin, ja henkinen kuorma on ollut kova, joten on vain tyyntä myrskyn edellä. Tällainen yhtälö tietää vain huonoa. Ruokailutkin on ovat olleet normaalia huonompia, senkin myötä palautuminen huonompaa. Jätin pyörän jälkeen ohjelmassa olevan 20min juoksun välistä ja soitin Kaitsulle. No sieltähän tuli heti, että huomenna ehdottomasti lepopäivä ja sunnuntain 1,5h juoksukin sauvakävelylenkkinä.

Yritän olla siis nyt vain kaikkea muuta kuin jälkiviisas. Ja siksi on valmentaja, jolle voi soittaa ja joka toimii järkenä. Ollaan mieluummin etu- kuin jälkiviisaita! 🙂 Hermostohan ei tiedä, että onko kuormitus fyysistä vai henkistä. Se on kuormaa kumpikin.

Emfitistäkin näkee, että iltaisin HRV-arvot ovat olleet tosi matalalla. Onneksi yöt kuitenkin ovat palauttaneet.

LUE MYÖS:

Henkisen puolen vaikutus alipalautumiseen

Miksi valmennus?

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *