Treenileiri Harjavallassa
Torstain sanoin miehelle, etten yhtään jaksaisi lähteä viikonlopuksi treenileirille, vaan jäisin todella mielellään kotiin. Heräisin ilman herätyskelloa, tekisin pihahommia jne. Samoin mietitytti näin korona-aikana isomman porukan näkeminen. Mutta en tietenkään voinut perua viime tingassa. Perjantaina, talvilomapäivänä, aamulla starttasin Harjavaltaa kohden. Edessä oli siis Aqua Plussan treenileiri. 26 tyyppiä + Aqua Plussan Kaitsu ja Tuuli.
Virallinen osuus alkoi klo 16.30, mutta klo 12 oli jo sovittuna uintitreffit järvelle niille, jotka paikalle ehtivät. Järvi oli Pitkäjärvi nimeltään Kokemäen puolella. Kiva paikka uida, ja perjantaina olikin lämmintä vettä. Mulla oli torstaina avattu kättä, fascioita sekä lihaksia, ja käsi oli osasta kohtaa ihan kosketusarka. Uinti ei tuntunut mitenkään hyvältä. Ajattelin, että yhtäkään kisaa en tule tänä kesänä uimaan. Treenikisat saavat riittää.
Ruokaa, majoitus ja pyörälenkille. Ajoimme kolmeen naiseen vuorovedoin 3x4km. Sen jälkeen suoraan urheilukentälle juoksemaan 40x100m intervallityyppisesti. 100m kovaa ja 100m hiljaa. Ruokaa, venyttelyt, unta, aamulenkki ja ruokaa. Tätä se on leireillä: treeniä, ruokaa ja lepoa. 🙂
Lauantaille oli luvattu sadetta, ja satoi kyllä koko päivän, mutta vähän eri tavalla, mitä alunperin ennuste näytti. Kävimme aamupäivällä uimassa, vesisateessa. Itsellä tuli uintia n. 2500m, mikä on pisin aika hetkeen. Toinen kierros tuntui paremmalta kuin ensimmäinen. Uinnin päälle Hiitteenharjua ylös ja alas lopulta aika hyvässä säässä. Vähän ripotteli vettä alkuun. 10 kertaa nousin, ensimmäisen kävellen ja viimeisen juosten. Ja loput siitä väliltä juosten/kävellen. Yritin himmailla sykkeiden noston kanssa, kun aina mietin, että kuinka ison kuorman kroppaan saan ja jaksanko vetää koko viikonlopun hyvin loppuun asti.
Ruokaa, lepoa sekä pyörällä paritempoa 3x10km. Saatiin vettä niskaan niin paljon, että piti pyyhkiä mittaria pariin otteeseen, että näin mitä watit on. 😀 Laitoin vaatetta aika paljonkin päälle, niin oli valmiiksi lämmin (kun ajettiin tehoja) vesisateen ja tuulen yltyessä. Joten pysyin loppuun asti lämpöisenä. Saatiin ajettua tosi hyvin, vaikka sadetta ja tuulta olikin. Reitti oli suojaisa yhtä aukeaa lukuunottamatta, ja oli tosi hieno reitti!
Ruokaa, yöunta, aamulenkkiä, ruokaa ja triathlontreeniä. Sunnuntaina oli nimittäin vuorossa perusmatkan verran jokaista lajia. Tuuli oli todella kova, mutta suunta oli uimiseen sopiva. Uinti tuntui ensimmäisen kerran hyvältä. Mulla oli vahingossa osunut varmaan vesipisara kellon kosketusnäyttöön ja mulla olikin uinnin sijaan pyörätreeni päällä, enkä nähnyt uintimatkaa. Ei mitannut siis pyörämatkaakaan, mutta nousumetrejä tuli 170m. 😀 Uintiajasta päättelen, että jäi vajaaksi 1500m.
Vaihdoin ihan kokonaan kuivat vaatteet päälle ennen pyöräosuutta, joka vähän pelotti tuulen takia. Olikin kohtia, joissa en uskaltanut ajaa alaotteelta ollenkaan. En saanut tuotettua määrättyjä tehoja, ne jäi 15w alle. Reisi oli melkoisen tukossa. No nousevatehoinen treeni tuli kuitenkin, ja viimeinen veto jäi 10w alle tavoitteen. Myös juoksu piti tehdä nousevavauhtisesti tietyillä sykkeillä 2,5km käännöspaikalle ja sieltä takaisin, yhteensä 10km. Käännöspaikalle oli myötätuulta ja takaisin vastatuulta, joten yritin himmailla. Valmentaja totesikin sitten vitosen jälkeen, että seuraava tehotreeni on ensi viikonloppuna, joten käännöspaikalta pitää sitten tulla niin lujaa kuin pystyy. Tein työtä käskettyä ja 4:33min/km oli vauhti. Siihen oon tosi tyytyväinen, kun oli vielä vastatuulipätkä.
Kamat kasaan, ruokaa ja kotiin! Kotona iskikin sitten väsy. Kolmena päivänä peräkkäin tehoja, niin kyllä se kropassa tuntuu. Varsinkin reisissä, ne on tosi tukossa. 😀 Kiitos kaikille viikonlopusta! Ja vaikka nyt on väsy, niin sain kyllä paremmin treenit tehtyä kuin mitä olisin kotona saanut. Eli kannatti lähteä! Ja toki lepoajatkin on leirillä oikeasti lepoa.
Sä saat kyllä mut lisää vaan janoamaan Triathlon treenejä ja hulluutta! Inspiroivia kirjoituksia! Ja kiitos kun jaat näitä, todella tärkeää tällaiselle ihan ihan aloittelijalle. Ehkä vielä joku päivä pystyn edes johonki matkaan! Ja saanut hyvän kuvan teidän tiimistä, Agua Plussan! Hyvä te!
Kiitos Mirva! Tuo on oikeastaan ainut syy enää miksi kirjoitan blogia, eli että joku saa tästä itselleen jotain positiivista intoa! <3 Kun on vuosia kirjoittanut, niin aina tällaisten kommenttien jälkeen sitä taas ajattelee, että ehkä mä vielä jaksan rustailla. 😀 Kiitos siis kommentista. Ja ihan varmasti pystyt! Itse kullakin on matka joskus alkanut, ja välillä ollut kivikkoinenkin, mutta tässä sitä ollaan. 🙂 Tsemppiä treeneihin!
Olen myös innoissani lueskellut kaikkia treeni- ja kisäpäivityksiäsi. Tämä kesä vielä futista, mutta syksystä aloittelen triathlonin treenaamisen kunnolla. Pyörät ja märkkärit löytyy, joten en malta odottaa, että pääsee tosi toimiin niiden kanssa, toistaiseksi vaan omaksi iloksi touhunnut. Kiitos paljon teksteistä, ne innostaa kovasti lajin pariin.
Kiitos Henna! Futiksen lomassa on oikein kiva tehdä palauttavia lenkkejä pyöräillen ja uiden. 😉 Aloitatko jossain triathlonkoulussa vai ihan itsekseen? Tsemppiä treeneihin! 🙂