Hae
Ninnin energianurkkaus

Tarmo Triathlon, sprinttimatka 19.7.

Mies ja poika lähti mun seuraksi klo 8.30 sunnuntaiaamulla ajelemaan kohti Noormarkkua, ja Tarmo Triathlon sprinttimatkan kisaa (600m uinti, 20km pyöräily ja 5km juoksu). Jälleen kerran olin kovin väsynyt, ja nukuin ensimmäistä puolta tuntia lukuunottamatta loppumatkan. Olinkin ihan pihalla kisapaikalle saapuessa. Ilmoittautumaan ja seurakavereita treffaamaan. Uintipaikan tsekkaus, sen jälkeen T1-vaihtopaikalle pyörän ym. tarvittavien tavaroiden vienti. Takaisin kisakeskukseen ja T2-vaihtopaikan kuntoon laittaminen. Kyläkisa oli paisunut aika tavalla, ja kisa oli täynnä. T1 oli todella ahdas ja kauhulla mietin, että miten siellä porukka selviää lyhyen uinnin jälkeen.

Mä jännitän yleensä aina. Nyt en jostain syystä jännittänyt. Pieni jännitys kuuluu mun mielestä kisaan, joten mietin, että tuleekohan tästä yhtään mitään. 😀 Uinti oli joessa, 600m myötävirtaan. Kovimmat oikealle eteen ja hitaimmat vasemmalle taakse, se oli ohje. Mä menin vasempaan reunaan hyvin joen toiseen laitaan muutamien ihmisten taakse. Kun lähtöpamaus tapahtui, niin yllätyin, etten saanut kenenkään kädestä enkä jalasta osumaa. Pitkälle sain uitua ennen kuin tuli osumaa vieruskaverin kanssa. Kerran liukuvaan käteen osui edellä menevän potku, ja se säikäytti. Ei muuten, mutta kun mun käsi on suorana, niin se ei saa mennä siitä taaksepäin, koska vaarana on sijoiltaan meno. Onneksi vain säikähdin, ei mitään muuta. Vaara ja tilanne ohi. 🙂

Uinti tuntui jotenkin pitkältä, mutta tuli se rantautuminen sieltä lopulta. En tiennyt uintiaikaa, koska vasta pyörän luona huomasin sammuttaa uinnin. Aina sama juttu. 😀 En tiedä oliko hyvä vai huono aika, mutta pääasia tässä kohtaa oli, että uinti tuntui hyvältä. Seurakaveri Päivi oli vaihdossa yhtä aikaa, joten samoihin aikoihin oltiin uitu, kuten treenikisoissakin. Se oli taas itselle hyvä merkki, ettei ihan surkeasti mennyt.

Pyörän päälle ja jo viiden kilsan jälkeen huomasin, ettei tänään pyörästä lähde sitä mitä haluaisin. Syke oli kyllä koholla, mutta watit jäi vähän tavoitteesta. En tiedä johtuiko väsymyksestä, pienestä jumista ala-selässä, menneestä flunssasta vai ihan jostain muusta. Muutamien ohi ajoin ja muutama mies ajoi mun ohi, mutta ajoin pitkiäkin matkoja, etten nähnyt edessä ketään. Kunnes alkoi tulla kääntöpaikalta vastaan porukkaa. Lähinnä vaan odottelin, että pyörä olisi ohi. Melkein 22km tuli mittariin. Ja jälleen missasin kellon, ja stoppasin pyöräilyn mittarista vasta, kun olin laittanut pyörän paikoilleen. Kentälle joutui kuitenkin juoksemaan nurmikkoa, soraa, asfalttia ja portaita jonkin aikaa.

Kuva: Aqua Plus / Tuuli

No sama tahmea meno jatkui juoksussa. Sykkeet ylhäällä, mutta en päässyt läheskään supersprintin ylä-alamäkihiekkatien vauhtia. Teki mieli jo kävellä ekan kilsan jälkeen. Mulla on ollut vanhat Hokan Machit supersprinteissä, kun niissä on ollut pikanauhat. Nyt kuitenkin pikanauhotin uudemmat Rinconit ja lähdin ilman sukkia juoksemaan niillä ekaa kertaa. Olisi ehkä pitänyt katsoa Rinconin sisään ennen tuota valintaa. Olisi voinut arvata millaiset hiertymät voi tulla.

Kääntöpaikan jälkeen annoin periksi ja totesin itselleni, ettei tarvi yrittää puristaa yhtään, vaan mennään tätä loppuun asti. Juoksin siis ihan limiitillä kyllä. Oli pitkät kilsat 4,8km. 😀 Kävin sitten juoksun jälkeen puhdistuttamassa toisen jalan sisäsyrjän, kun sellainen 7cm pätkä jalasta tarvi laastaria suojakseen. Ja tarvii vielä tänään ja hetken aikaa.

Vaikka ihan putkeen ei mennyt, niin N40 sarjan voitto tuli tuolta. Palkinnoksi urheilulasit. Jee! 🙂 Tulokset löytyy täältä. Ainut hyvä puoli tässä 40v täyttämisessä on, että voi osallistua noihin hitaampien sarjoihin. 😀 Isoimmissa kisoissa ja mm. SM-kisoissa sarjat menevät viiden vuoden välein, mutta pienemmissä kisoissa on yleensä yleinen-sarja ja sitten 40v ja 50v sarjat. Se 40v-sarja on tuntunut niin kaukaiselta, koska silloin on oikeasti jo vanha. Ja nyt sitten siinä ollaan.

Mun edellinen kisa on ollut vuonna 2018 olkapääongelmien vuoksi, joten olihan tämä nyt taas kivaa pitkästä aikaa. Ja vaikka ei kulkenut halutulla tavalla, niin paljon enemmän tässä oli positiiviseen aihetta. 🙂 Tärkeimpänä tietenkin se, että pystyn kädellä uimaan niin, että voin osallistua kisoihinkin!

LUE MYÖS:

Ironman Barcelona 7.10.2018

Challenge Turku 12.8.2018

Ironman 70.3 Lahti

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.