Hae
Ninnin energianurkkaus

Finntriathlon Vierumäki, SM-perusmatka

Kun edellisenä viikonloppuna ajelin Vantaalle, viikolla supersprinttiin Häijääseen ja nyt edessä oli Vierumäelle ajo, niin olisin voinut jäädä kotiinkin. Mutta kun on ilmoittauduttu, ja kisakunnossa, niin paikalle on lähdettävä. Perjantaina siis kohti Vierumäkeä. Ilmoittautuminen ja uusi loistava märkäpuku mukaan, ja sen jälkeen Tarulle. Kiitos vielä!! <3

Nukuin tosi hyvin, ja sitten aamutoimet ja koska sääennuste ei luvannut vettä aamupäivään, niin sitähän tuli. Mulla ei ollut edes collegehousuja mukana, joten niiden ja kertakäyttösadetakin osto Cittarista. Ostin itselle naftit housut poikaa aatellen, saa ne sitten käyttöönsä. 😀

Kisapaikalla olin vajaa 2h ennen starttia. Pyörän katsastus ja vaihtopaikka kuntoon. Mua ei jännittänyt, mitä taas ihmettelin. Juuri kun olin ajatellut laittavani märkkärin päälle, niin muistin, että mun juomapullo on pyörässä tyhjä. Onneksi vaihtopaikka oli lähellä ja samoin vessa, mistä sain vesipullon täyteen. Hyvin ehdin vielä tekemään uintiverrankin ennen starttia.

Kuva: Taru Schroderus

Uinti 1500m 27:36

Nupun, Sarin ja Essin kanssa kävelin starttiin. Ja jäin ensin kauemmas, mutta siirryin heidän luokseen, että on joku kenen kanssa jutella. Aattelin siirtyä sitten ennen starttia peremmälle, mutta jäin vastoin ennakkosuunnitelmaa sitten lopulta melko eteen. Kaksi lähti yhtä aikaa, ja me Nupun kanssa vierekkäin Essin ja Sarin perään. Uinti oli kahdessa järvessä, pieni kannas välissä. Uin alkuun Nupun vieressä, sitten siirryin peesiin ja juuri ennen kannaksen ylitystä tipuin peesistä. Sen jälkeen uinkin omassa yksinäisyydessäni. Eroa kertyi nimittäin yhtäkkiä 20m, sitten 50m ja taisi sitä olla lopuksi lähemmäs 100m. Lasit huurtui, en nähnyt hyvin ja vähän piti tsekata tokasta järvestä kannasta lähestyessä, että mihin pitää oikein suunnistaa. Ekassa järvessä puolestaan kuvittelin käännöksen olevan toka vipan poijun kohdalla, ja sen olisi voinut uida suorempaan. Kannaksella tyhjäsin lasit molemmilla ylityskerroilla. Vipan poijun kohdalla joku ui ohi, siihen asti olin tullut uitua pitkään omassa rauhassa.

Kuva: Taru Schroderus

T1 04:22

Järveltä on todella jyrkkä ylämäki vaihtoalueelle, nousua n. 30m. Kun olin saanut kypärän päähän ja pyöräkengät jalkaan, ja lähdin taluttamaan pyörää, niin huomasin, etten ollut stopannut uintia. Kello näytti jotain 31 ja risat, ja totesin, että uinti on ollutkin ihan hyvä. Alle 30min reippaasti.

Kuva: Sari Holmström

Jälkikäteen totesin, että uintiaika on ollut tosi hyvä. Sarjani neljänneksi nopein. Oon kyllä tosi tyytyväinen, koska olkapääongelman jälkeen en ole vielä päässyt vanhoihin uintivauhteihin takaisin, niin tuollainen 4. nopein aika tuo kyllä niin hyvän fiiliksen. Uudella märkäpuvulla uiminen on niin vaivatonta, kun ei ahdista käsistä yhtään. Niin tyytyväinen ostokseeni!

Vaihtopaikalta oli sen verran lyhyt matka pyörän päälle hyppäämiseen, että katsoin nopeammaksi laittaa pyöräkengät jalkaan vaihtopaikalla. Oon vielä sen verran onneton siinä kenkien laittamisessa pyörän päällä jalkaan, ja kun oli vielä märät kengät, niin aattelin, että jalan pujottaminen kenkään on hidasta.

Vaihtoaika sarjan 9.

Kuva: Sari Holmström

Pyörä 40km 1:15:32

Vierumäen pyöräreitillä on 3,5km siirtymä ja sen jälkeen kolme 11km lenkkiä. Reitti on todella mäkinen, joten kovia keskareita ei ole luvassa. Ensimmäiset 20km tuli poljettua kovempaa kuin jälkimmäiset 20km. Olisin halunnut sykettä vähän ylemmäs. Mutta huomasin, että koventunut vesisade haittasi mm. alamäkien ajamista, joten se on yksi syy. Keskiwatit olivat kuitenkin se, mitä oltiin sovittu valmentajan kanssa 194w, np 200w. Lujempaa ei siis olisi kannattanut ajaa, vaikka olisin voinut vielä pyörää jatkaa hyvinkin, mutta muuten ei riitä juoksuun jalkaa. Vertailuna Vantaa 199/208. Mietin, että ilman tehomittaria tulisi ehkä ajettua kovempaa, koska ylämäkiä ei ottaisi niin paljon rauhallisemmin.

Viimeisellä kierroksella kaksi mun sarjalaista ajoi mun ohi. En tiennyt mitkä numerot olivat mun sarjaa, mutta toisen tunnistin ja toisen numero oli niin lähellä mun numeroa. Jatkoin kuitenkin omaa ajoa, vaikka aina sitä miettii, että jos ei päästäisi selkää karkuun. Halusin kuitenkin onnistua juoksussa.

Kuva: Finntriathlon. On joltain edelliseltä vuodelta. Kuva facesta.

T2 02:12

Sukat oli märät, juoksukengät oli märät. Jalanpohjat oli täynnä hiekkaa, joita yritin putsata omiin sääriin/pohkeisiin pyyhkien. Sukat oli pakko laittaa, mutta oli aika hidasta. Alaselkä oli pyörästä jumissa, ehkä viileän ilman syytä. Mulla selkä on vähän kiukutellut, mutta pahin selän jumi on kyllä ollut Hampurin ironmanilla, ja silloinkin se parin kilsan jälkeen helpotti. Oli vaikea lähteä juoksuun. Vaihtoalueella oli matkaa juoksun starttiin eli siihen mattoon, mistä juoksuaika lähtee käyntiin. Aattelin, että siitä pitää lähteä nostamaan vauhtia.

En kuitenkaan tajunnut, että mun vaihtoaika oli muihin nähden näinkin hidas. 16. olin omassa sarjassani. Pitää ehdottomasti petrata vaihdoissa! Yleensä olen ollut suht nopea T2:ssa. Kuulin olevani kolmas ja 100m myöhemmin neljäs.

Juoksu 9.6km 48:09

Juoksureitin olin kuullut useammankin suusta olevan tasainen. Jes, se sopisi oikein hyvin. Ekan kilsan aikana oli kaksi alikulkua ja mietin, että no ehkä näitä ei huomioitu tuossa. Mutta kyllä niitä mäkiä riitti reitille. Tasaisuus on niin erilaista lakeuksien likalle kuin monelle muulle. 😀 Tosin olihan se tasainen pyöräreittiin tai esim. Vantaan ja Joroisten juoksuun verrattuna.

Alaselkä helpotti nopeesti, kun pääsi juoksemaan. Juoksureitillä aattelin jossain 4km kohdalla, että pitäisi saada sykettä ylemmäs. Että perusmatkalla ei saisi tuntua, että tämä on kivaa. Tosin vauhti oli sitä, mitä toivoin saavani. Alusta oli enimmäkseen pehmeää, ja aika kuraistakin suuren sademäärän takia. Muutaman kerran sai kiertää ison vesilammikon. Mä oon ruvennut arvostamaan enemmän hiekkaa kuin asfalttia. Se on jaloille niin paljon mukavampaa, vaikka asfaltti onkin nopeempi.

Kun JP huikkasi väliaikatietoja juoksun alussa metsäpätkälle lähtiessä, sanoin, ettei väliä, takaa tullaan kovaa. Nyt kun tulin kentälle, niin huikkasin JP:lle, että mikä se tilanne nyt on. Ja kun olin kiertänyt kentän, niin hän sanoi, että viides ja huikkasin, että no sen yritän pitää. 6km kilsan kohdalla seurakaveri Riikka juoksi ohi, ja vaihdettiin muutama sana. Mietin, että pysynköhän hänen perässään ja Riikka sanoi, että on juossut pitkään mun lähellä, ei juokse paljon kovempaa. Riikalla oli siis ollut startti myöhemmin ja oli ekalla kiekalla. Sain siitä nyt hyvän selän, ja aattelin, että nyt on sauma laittaa itseä kovemmalle ja nostaa sitä sykettä. Se onnistuikin, sykekäyrässä näkyy tämä hyvin. Voi kyllä olla, että pelkät kilsatkin (rasitus) nosti sitä sykettä, mutta vauhti ei ainakaan laskenut.

Lopulta juoksu oli nopeasti ohi ja sain pidettyä sen viidennen sijani. Juoksuaika oli sarjassani sijalla 8. Keskivauhti oli tasan 5:00min/km, johon oon oikein tyytyväinen.

Kuva: Johanna Aho

Maali 2:37:53

Sanoin etukäteen seurakaverille Katrille, että äkkiseltään osallistujalistaa katsoessa palkintopallilla on hänen lisäksi Paula ja Kirsi. Ja näin he kolme olivat palkinnoilla. Onnittelut vielä! 🙂 Itse ajattelin etukäteen, että jos viiden sakkiin pääsisi, niin se olisi hyvä. Tosin ensisijainen tavoite oli saada aikaan ehjä ja hyvä kokonaissuoritus ja oon kyllä tyytyväinen! Vaikka muutama juttu oli, mitä olisi voinut parantaa, niin triathlonin neljä lajia (uinti, pyörä, juoksu ja vaihdot) on sellainen summa, että aika harvoin onnistuu jokaisessa täydellisesti. Eikä sitä oikein voi edes odottaa, en usko, että täydellistä suoritusta tulee ikinä. Sitä paitsi mun ”virheet” oli nyt niin pieniä, ne ei vaikuta aikaan eikä sijoitukseen mitenkään.

Kiitos kannustuksesta, kuvista ja seurasta. <3 Sellainen oli Finntriathlon Vierumäki itselläni tänä vuonna, paljon paremmin onnistunut reissu kuin neljä vuotta sitten. 😉

LUE MYÖS:

Finntriathlon Vierumäki 2.7.2016

SM-pronssia Vantaan sprintiltä

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.