Hae
Ninnin energianurkkaus

No se ferritiini ja d-vitamiini!

Päätä särkee todella usein, eikä se kipu lähde pois lääkkeillä. Migreenitaustaisena tuo kipu ei ole samanlainen kuin migreenikohtaus, mutta niin se vaan kyllä tietyiltä osin tuokin pieni pääkipu lamauttaa. Jos päivän sinnittelee työjutuissa, niin ilta menee levätessä. Viime viikonloppunakin jäi treenit väliin, ja tänään töissä stressin kasvettua lisääntyi pääkipu samaan tahtiin. Tai ainakin laitoin sen piikkiin. Oikeasti syytä en tiedä. Parina päivänä on ollut aamusta hyvä olo, ja aamu- tai iltapäivällä alkaa tuntumaan.

Viimeksi menkkojen jälkeen pää oli pari päivää kipeenä, niin mietin, että mitähän mun ferritiini on. Koska 4 vuotta sitten mulla juuri oli usein pää kipeä ja vaikka pääsin siitä jo muuten eroon, niin menkkojen jälkeen pääkipu vielä tuli jonkin aikaa. Lisäksi oon ollut normaalia väsyneempi, mutta johtuuko Maisasta ja öiden katkonaisuudesta, liian lyhyistä yöunista vai voiko esim. tällä hetkellä vielä Lost in Kainuu painaa? Ei mielestäni pitäisi painaa niin, että olisin tällä tavalla väsynyt. Ainakaan ironman ei tunnu ekan viikon jälkeen fyysisenä väsynä. Vaikka kropassa ja treeneissä muuten tuntuukin. Lisäksi mulla on ihan kaikki sanat hukassa, niin töissä kuin kotona.

Kävin lääkärissä, ja verikokeissa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavana ne arvot olivat kunnossa. Mutta näköjään ferritiini ei pysy siellä, missä sen pitäisi vajaatoimintaa sairastavana olla, eli suositellusti 80-100. En oo tosin saanut sitä neljän vuoden aikana noin korkealle, mutta 60 luokkaa se on ollut. Keliakia voi tähän osaltaan vaikuttaa, vaikka gluteenitonta ruokavaliota noudatan täydellisesti. Onko silti jotain imeytymisongelmaa, koska vielä kertaakaan esimerkiksi D-vitamiini ei ole ollut viitearvoissa eli yli 75. No oli miten oli, mutta taas täytyy tähän panostaa. Ties monennenko kerran!

Ferritiini oli siis 31 ja D-vitamiini 60. Verenkuvassa kaikki oli ok, vain leukosyytit alle viitearvojen, mutta niin mulla monesti on. Oon syönyt D-vitamiiniakin, mutta näköjään määrä ei riitä. Oon kyllä syönyt 100ug, mutta jos en muista joka päivä ottaa, niin kyllähän se kokonaismäärä helposti sitten esim. puolittuu ja tarkoittaisi päivässä enää 50ug, mikä on liian vähän.

Tämmöistä. Tässäkin asiassa siis jälleen, ties monesko kerta, petrataan. Onneksi D-vitamiini nousee kuukaudessakin jo hyvin. Ainakin aiemmin nousi 40->70, kun söin 100 + 20 ug. Joillekin iso määrä aiheuttaa jotain oireita, mutta mulla ei ainakaan ennemmin. Ferritiiniä ei sitten niin vaan nostetakaan, siihen tarvitaan enemmän aikaa. Tammikuun lopussa se voi olla 50, kun oikein ahkerasti muistan syödä rautaa. Ja vielä niin, etten ota sitä kilpparilääkkeen tai maitotuotteiden kanssa yhtä aikaa. Nyt kun noita allaolevia linkkejä tsekkasin, niin totesin, että mähän oon tasan vuosi sitten ollut samassa pisteessä D-vitamiinin kanssa. Eli se matalampi annos ei auta edes kesällä! Voisiko joku mua muistuttaa touko-kesäkuussa 2021?!

LUE MYÖS:

Syy hiljaisuuteen

Puhti.fi – Voihan verikoetulokset

Mieliala matalalla? Tsekkaa D-vitamiini!

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Kaupallinen yhteistyö

Otsalamppu seikkailukisaan, suunnistukseen sekä lenkeille

Kaupallinen yhteistyö: Valostore

Yksi tärkeimmistä varusteista seikkailukilpailuihin on otsalamppu. Itselläni oli ennestään melko onneton lamppu, ja se tarkoitti, että kunnollinen otsalamppu on kisaan saatava. Perjantaina illalla sekä lauantaina aamulla on pimeää. Pimeässä voi olla pyöräilyä, juoksua, melontaa tai mitä vaan. Olisi ihan kiva nähdä metsässä kunnolla rastitkin, eikä vain juuri omaa askeltansa.

Lisäksi koko talven treenit tehdään pimeässä työpäivien jälkeen, joten hyvä lamppu niin maastopyöräilyyn, hiihtolenkeille kuin koiralenkeillekin ei olisi pahitteeksi. Muutaman kerran on tullut Ylläkselläkin hiihdettyä säkkipimeässä, ja silloin on ollut ikävä todella hyvää otsalamppua. Kun lähdin etsimään lamppua, niin Valostoren sivuilta löysin muutaman hyvän vaihtoehdon. Kysyin asiakaspalvelusta, että mitä he suosittelevat tuollaiseen tapahtumaan ja kerroin myös käyttötarkoituksen seikkailukisan jälkeen.

Lumonite Navigator 2 valikoitui lampuksi. Lampun saa kiinni pyöräilykypärään kypäräkiinnikkeen avulla. Sen saa otsapannan kera päähän, ja akkuliivissä on helppo kuljettaa juostessa/hiihtäessä/pyöräillessä akkua. Akuillahan on kokoa kunnon lampuissa, ja sen kuljettamista kannattaa miettiä. Pyöräillessä akun saa myös reppuun, jos lamppu on kypärässä. Jos lampun laittaa sarveen kiinni, niin akun saa kiinnitettyä runkoon. Toki sen saa hiihtäessä ja juostessakin reppuun, jos sellaista kantaa mukana.

Ensimmäiset testit lampun kanssa olivat yhtä hymyä. Voiko näin upeasti valaisevaa otsalamppua ollakaan!? Sainkin kommenttia yhdeltä maastopyöräilijältä, että hän osti saman viime talvena ja hänen vanhat hyvät lamput ovat ihan huumoria tuon rinnalla. Ja että jatkossa hän ei mene enää hinnat alkaen -malleihin, vaan ottaa parhaan mahdollisen. Mä olin ihan haltioissani testin jälkeen. Nyt ei tarvisi miettiä, että näkeekö vai ei! Itselläni pyörälampussa on ollut 1300 lumenia, ja tässä tehokkaimmilla asetuksilla 3800 lumenia. Valintoja on neljä: 280lm, 1000lm, 2200lm ja 3500+lm. 3500lm on valmistajan ilmoittama määrä, ja 3800 Valostoren mittaama määrä.

Mun mielestä valotehon lisäksi tärkeä ominaisuus on se, että kun akku alkaa olla lopussa, niin pienimmälläkin teholla palaa vielä tunnin. Nykyisen pyörälampun kanssa on ainakin käynyt niin, että kun se ilmoittaa, että akku on lopussa, niin kauaa ei mene, kun sammuu. Akkuja saa ostettua erikseen, joten todella pitkällä reissulla voi akun vaihtaa, jos ei pysty lataamaan kesken kaiken. Maksimiteholle luvataan paloaikaa 3h ja 2200 lumenille 6h45min, tuhannelle lumenille vielä 13h. Nämä 75Wh akulla.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, niin säkkipimeässä todellakin näkee oman polkunsa. Ei ihme, että lamppu on suunnistajillakin kovassa käytössä. Tosin maastopyöräilemässä voin edelleen laulaa tai jutella isoon ääneen, että jokainen metsän eläin tietää väistyä. 😀 En mielelläni törmää mihinkään isompiin eläimiin, kuten sukulaismies muutama vuosi takaperin tuossa neljän kilometrin päässä karhuun. Mun lenkkimetsässä.

LUE MYÖS:

Lost in Kainuu 2020

Mitä mukaan seikkailukilpailuun?

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI