Hae
Ninnin energianurkkaus

Palasia kasaan

En ajatellut syksystäni tällaista. Kuinka yhtäkkiä tuleekin stoppi vastaan. En ole jaksanut somessa kirjoitella, vaan päivät ovat oikeasti menneet lähinnä selviytymiseen väsymyksestä. Nyt, kun jaksan blogiin kirjoittaa, niin vointi on jo ihan eri luokkaa. 🙂 Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavana olisin voinut vannoa olevani vajaatoiminnalla, niin väsynyt ja saamaton olen ollut. Arvot ovat kuitenkin hyvät, ja kaikki johtuu kropan stressitilasta. Ei mitään yksittäistä, vaan monen tekijän summa. Oon joskus ennemminkin sanonut, että kaikki muu kuormittaa paljon enemmän kuin treenit.

Stressaan helposti. Varsinkin, jos kyse on lapsen asioista, niin se on todella iso kuorma henkisesti. Töissä on ollut stressiä, ja oon tehnyt todella paljon ylitöitä. Laskin, että 13 työpäivän aikana tunteja kertyi 17 työpäivän edestä. Nyt yritän pitää työpäivät normaalipituuksissa, ja ajatukset työasioista poissa iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ole helppoa, mutta täytyy yrittää. Tähän päälle neljä kuukautta jatkuneet katkonaiset yöunet Maisan vuoksi, ja stressin lisääntyessä yöllä valvomiset, niin palautuminen kärsii. Työt oon hoitanut hyvin, mutta muu jaksaminen onkin sitten kärsinyt.

Treenit ovat olleet vähissä. Välissä oli 1,5 viikkoa, kun en tehnyt yhtäkään treeniä. Sitä ennen kaksi treeniä viikon aikana. Tällä viikolla maanantaina sekä perjantaina oon käynyt 2h pyöräilemässä kevyesti. Tarkoitus oli perjantain jälkeen kuunnella omaa fiilistä ja väsymystilaa ym ja päättää lauantain jälkeen, että voisinko tänään mennä ajamaan pidemmän pk-lenkin. Pari viikonloppua kun on nimenomaan mennyt lähinnä levon kanssa, eikä vapaapäivinä ole treenattu. Pari viikkoa sitten en päässyt la enkä su sängystä ylös, meni oikeasti koko viikonloppu vaakatasossa, kun olin vaan niin poikki. En ole juossut enkä uinut moneen viikkoon. Maastopyörä on ollut treeneissä alla. Sillä saa kevyen treenin aikaiseksi. Ehkä ensi viikolla voisi yrittää käydä juoksemassa, mutta varmaan piilotan kellon näytön koko lenkin ajaksi. En halua nähdä vauhteja, ja menen vain rauhassa mukavalla fiiliksellä. Se on ainakin tavoite. Suunnistus on muuten siinä mielessä kivaa, että siinä ei ole vauhdilla mitään merkitystä. Harmittaa, kun sain keväällä vauhdit niin hyviksi, niin nyt ollaan kaukana niistä.

Mutta siis eilen fiilis oli hyvä. Yhdet päikkärit nukuin, mutta sain muuten hyvin aikaiseksi. Kävin jopa miehen kanssa illalla salilla. Joskin tekeminen jäi vähäiseksi, kun vasen reisi kramppasi. Tänään tuli ajettua lumisessa kelissä pyörällä 3h. Aika jäi suunniteltua vähän alakanttiin, mutta sade jatkui luvattua kauemmin ja tuli vähän liian kylmä. Kolme tuntia oli kuitenkin jo tosi hyvä! Ja huomenna pidän lepopäivän ja tiistaina yritän taas tehdä jonkun treenin.

Täytyy myös sanoa, etten muistanut kuinka kuormittavaa pentuelämä onkaan. Ainakin näin kun on tosi tosi herkkäuninen, ja kun pitäisi jaksaa urheilla. Eri oli silloin kolmekymppisenä edellisen pennun kanssa kuin nyt nelikymppisenä. 😀 Jotenkin ajattelin keväällä, että treenit kesälläkin ovat kuitenkin isolla prioriteetillä, mutta jännästi kun sitä on elävä tyyppi tuossa, niin niin vaan on mun treenit jäänyt toissijalle monta kertaa. Oon halunnut viettää paljon Maisan kanssa aikaa. Ollaan tehty tosi paljon tyttöjen kanssa töitä Maisan koulutuksen kanssa. Eikä sitä oo haluttu jättää paljon ollenkaan yksin, vain oikeasti pakolliset. Ja kun koulut ovat alkaneet, ja on päivisin yksin, niin illalla ei haluta yksin enää jättää. Mutta tulee siitä kyllä loistava työkoira, ihan varmasti! Ja jos ei tulisi, niin ainakin loistotyyppi on jo nyt! Ylihuomenna Maisa täyttää jo 6kk! Ja vaikka muuten en ole saanut itseäni lenkille, niin Maisa on kuitenkin pitänyt lenkittää ja en ole kaikkia vuoroja voinut sysätä muulle perheelle.

Tietenkin, kun väsymys on ollut tätä luokkaa, niin en ole jaksanut keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Syömiset on ollut mitä sattuu ja paino on noussut. Nyt oon kuitenkin kaksi viikkoa yrittänyt keskittyä pelkästään hyviin yöuniin, ja lähteä siitä liikenteeseen. Hyvät yöunet ei toki tuu sillä, että keskityn niihin. Vaan oon siis keskittynyt aikaisin nukkumaan menemiseen ja ettei unet ainakaan jäisi lyhyiksi. Oon toki silti viikon sisällä valvonut kahtena yönä pari tuntia. Molemmilla kerroilla teinin vuoksi herännyt, ja uni ei sitten enää tule. Emfit QS lähti huoltoon, kun Maisa iski johtoon hampaat. Yön palautumista en ole päässyt seuraamaan siksi niin tarkalla tasolla, mutta oon seuraillut sitä Polarin kellosta, ja se on näyttänyt heikkoa. Pitkästä aikaa viime yönä kello sanoi, että yö oli ok! 🙂

Kuvittelin starttaavani tulevaan kauteen parhaassa mahdollisessa kunnossa ikinä. Ei mennytkään niin. Nyt ei ole ollut kyse tavallisesta syksyisestä kunnon laskusta, vaan jostain enemmän. On käynyt mielessä asiat alipalautumisesta, uupumiseen ja masennukseen. Mutta tässä kohtaa ei kuitenkaan oo väliä, että mitä on, kunhan saan itseni kuntoon ja jaksan taas urheilla. Urheilu on itselleni kuitenkin tärkeää ja saa siitä niin hyvä fiiliksen! Jos selviän tästä tällä kuukauden dropilla, ja jaksan alkaa nyt treenaamaan ja saan pikku hiljaa treeniohjelmasta kiinni, niin olisin todella tyytyväinen. Nyt ainakin olo on jo parempi. Pitää vaan edetä iisisti ja kuunnella kroppaa, ettei tuu takapakkia. Kyllähän mä haaveilen lyhennetystä työpäivästä, jolloin aikaa olisi ihan eri tavalla kaikella muulle. 🙂

LUE MYÖS:

Paistaa se aurinko risukasaankin!

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Yksi kommentti

  1. tintti kirjoitti:

    Tsemppiä Niina! <3 Jaan fiiliksiäsi monessa suhteessa, vaikka minulla ei perhettä ja lapsia olekaan. Harrastan myös kestävyysurheilua tavoitteellisesti ja minulla myös todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisäksi erinäisiä rasitusvammoja (rasitusosteopatiaa ja -murtumia) ollut koko ajan. Tämä yhdistettynä kohtuulliseen kuormittavaan työhön ja lisäopiskeluihin johtaa kyllä siihen, että nelikymppisenä naisena joutuu säännöllisesti pohtimaan, mihin nyt voi tai jaksaa panostaa milläkin hetkellä. Harmittaa tietenkin myös se, että urheilulla on niin iso merkitys itselle ja sitten olosuhteiden takia ei pysty siihen laittamaan haluamaansa aikaa ja energiaa tai kroppa ei ole yhteistyökykyinen. Sinulla on pohjat kuitenkin erinomaisessa kunnossa niin ei parin kuukaudenkaan ohjelmattomuus niitä pois vie. Vuosia on edessä vielä vaikka kuinka ja ehdit arjen vähän keventyessä vielä kiriä huippukunnon kiinni 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *