Hae
Ninnin energianurkkaus

Analyysi kaudesta 2020

Kisattoman viime kesän jälkeen odotin tätä kautta innolla. Sain painon tippumaan itselleni hyviin lukemiin, ja juoksukilometrejä tuli talven aikana niin paljon, että juoksu kerrankin alkoi kulkemaan. Sain kynnysvauhtia nostettua hyvin. Uinti oli ollut pitkään tauolla, ja kun joulukuussa sain ensimmäistä kertaa käteen voimaa, niin sain aloitettua uimatreenitkin kunnolla.

No sitten tuli pandemia, ja peruuntui ensin Lanzaroten treenileiri, sitten oli uimahallit kiinni ja saliltakin taukoa. Juuri kun olin päässyt taas uinnissa vauhtiin, niin siihen tuli taukoa. Käsi ei kestä tänä päivänäkään vielä lättäreillä uimista, ei edes sormilättäreillä. Eikä se kestänyt uintitauon aikana kuminauhoilla tehtävää jumppaakaan kuin kerta viikkoon. No kesällä pääsin taas uimaan sekä halliin että avoveteen. Tuntui, että sai lähteä taas alusta uinnin kanssa. Pyörä kulki ihan hyvin, juoksu tosi hyvin ja uinnissa oli tekemistä, että pääsisin vanhoihin vauhteihin.

Alkuperäiset kisat kesä-elokuulta peruttiin, SM-sprintti, SM-perusmatka, SM-puolimatka sekä Ironman Copenhagen. Tuli treenattua lyhyempää treeniä, ei ironmanille tähtäävää. Pisin kesän pyörälenkki taisi olla 140km, muut paria lenkkiä lukuunottamatta oli alle sadan kilsan lenkkejä.

Kuva: Simo Schroderus

SM-sprintiltä sain toistamiseen pronssia, mistä olin todella iloinen! Sain puristettua juoksun toisella kierroksella vielä ittestäni hyvin. Viikkoa myöhemmin SM-perusmatkalta tuli viides sija. Siellä olin tyytyväinen uintiini, vaikka aikaisemmasta siellä uidusta ajasta jäinkin. Mutta tilanteeseen nähden meni hyvin. Juoksu oli tosi hyvä, sain ensimmäistä kertaa triathlonin juoksussa juostua 5:00min/km vauhtia kympin. Ja juoksu ei kuitenkaan ollut nopealla asfalttialustalla, vaan pehmeällä hiekalla.

Sitten olikin vuorossa Lost in Kainuu -seikkailukisa, jonne siskon kanssa heinäkuussa päätettiin ilmoittautua. Olisi ainakin joku kisatavoite, minkä suoritus ottaa aikaa. Sieltä tuli yllätykseksi voitto! 🙂 Kisoista on erikseen kisaraportit luettavissa, joten niistä ei sen enempää.

Treenitunteja kaudella (1.10.2019 – 30.9.2020) tuli 570h, mikä taitaa olla ennätys. Mutta laatu lopulta merkitsee, ei itse tunnit. On tullut kuitenkin tehtyä palauttavia pyöräilyjäkin aika paljon. Syksyllä 2019 pääsin hyvin treenaamaan, kun olin saanut kädestä kipsin pois syyskuun alussa. Ja nyt tämän vuoden syyskuussa tuli yli 19 tuntia Lost in Kainuun viikonlopusta. Joten lopulta tunnit taitaa olla ihan samoissa kuin aiempinakin vuosina. 🙂 Pari lyhyttä treenileiriäkin oli, viikonloppu Harjavallassa ja neljä päivää Rukalla.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, niin Lost in Kainuun jälkeen tulikin sitten liian isoa kuormaa. Tämä viikko on ollut ensimmäinen ihan kunnolla parempi viikko. Treenitunteja tuli 8h, ja viikonloppuna jopa haravoin ja siivosin keittiön kaappia eli jaksoin touhuta jo ylimääräisiä juttuja. Toki tänäänkin nukuin tunnin päikkärit. Heräsin yöllä Maisan oksentamiseen, ja jäin odottamaan tytärtä kotiin. 1,5h tuli valvottua, mutta muuten oon saanut nukuttua vähän paremmin. Tosi tarkkaan vielä seuraan palautumista ja kuuntelen kroppaani. Sain Emfit QS:n huollosta, ja dataa yöstä tulee taas enemmän. Sitäkin on mielenkiintoista seurata ja pitää fiiliksien tukena. Maisa siis puri johtoa sen verran, ettei enää toiminut.

Pikku hiljaa yritän päästä kiinni treeniohjelmaan. Mutta sekin ottaa aikaa, koska lihaksisto ja hermosto ei kestä vielä treeniä samoin kuin aiemmin. Esimerkiksi oon juossut neljästi, tänään 14km. Alkuviikosta, kun juoksin kympin, niin siinä pari vipaa kilsaa tuntui raskailta. Tänään kyllä vipat 4 kilsaa paino jaloissa tosi paljon. Mutta eiköhän kymppi taas mee kohta ihan helposti, ja lihasväsymystä ei siinä enää tule. Peruskunto on kuitenkin taustalla hyvä, joten kun hetken jaksaa, niin sitten pystyy taas treenaamaan treeniohjelman mukaan. Töissä mun työtunnit ei tahdo riittää, mutta oon silti lopettanut työt ajoissa. On ollut nyt pakko. Ja niin hyvä mieli tuli tämänkin viikonlopun treeneistä, vaikka vauhdit onkin huonoja, mutta se liikkuminen vaan tuo niin hyvän fiiliksen.

LUE MYÖS:

SM-pronssia Vantaan sprintiltä

Finntriathlon Vierumäki, SM-perusmatka

Lost in Kainuu 2020

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Yksi kommentti

  1. Valeria kirjoitti:

    Tää vuosi on ollu ihan karmea treenien osalta!
    Alkuvuonna oli (ei vakavia) terveysjuttuja, joiden takia en päässyt uimaan reiluun kuukauteen. Juuri kun olisin päässyt uimaan, iski korona ja pian sen jälkeen uimahallit meni kiinni. Samalla peruuntui kauan odotettu uintitekniikkakurssi.
    Kuntosali ei mulla mennyt kiinni mutta kun mies tuli kipeäksi (ei päässyt tuolloin koronatesteihin), niin varmuuden vuoksi itse jätin kaiken ylimääräisen ja lopulta olin pois salilta 2kk.
    Kesäkuussa takaisin salille, kaikki tuntui oudolta mutta kova motivaatio treeniin. Lopulta heinäkuussa koko selkä oli jumissa ja niska krampissa, elokuussa ei treenin treeniä ja ramppasin hieronnassa kerran viikossa.
    Sekin harmitti tietty että kaikki triathlon-kisat jäi pois, omakin juoksukunto olisi tänä vuonna ollut paras.
    Ja nyt sitten, viime lauantaina onnistuin salilla maastavedossa loukkaamaan selän (joka oli edelleen kipeänä heinäkuusta asti, niska saatiin auki, alaselkä oli edelleen juminen).
    Lauantaina kun kävelin kotiin kramppaavan selän kanssa niin itku meinasi tulla; miten tänä vuonna treenit ei vaan hitto kulje?! Koko ajan jotain! Joko ihan ulkopuolinen syy (korona) tai omaa mokaa (tää maastaveto ja elokuinen niska, jonka kipuun en reagoinut ajoissa vaan päästin senkin kramppiin asti ennen hoitoja). Niin tai näin niin kyllä huumori loppuu jo tähän vuoteen….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *