Hae
Ninnin energianurkkaus

Ferritiini, D-vitamiini ja muut verikokeet (sis. alennuskoodi verikokeisiin)

*Sisältää mainoslinkkejä

Kun 2017 vuonna voin huonosti ja etsin syytä jaksamattomuuteen, törmäsin ensimmäistä kertaa raudanpuutteeseen ja d-vitamiinin puutteeseen. Sen jälkeen olen säännöllisesti kontrolloinut ferritiini- ja d-vitamiiniarvoja. Ja koska oon sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa reilu 20 vuotta, niin totta kai olen otattanut nekin arvot ja muita kiinnostavia asioita magnesiumista lähtien. Ja tämä on niin helppoa nykyään, kun ei tarvitse edes lääkärin lähetettä. Nappaan vain *Puhti.fi-palvelusta haluamani paketin tai yksittäiset verikokeet, ja varaan verikokeisiin ajan. Nykyään onnistuu Seinäjoellakin käydä verikokeissa, kun verikokeet otetaan Mehiläisessä. Iso plussa! Tulee näin paljon halvemmaksi kuin verikokeissa käyntejä yksityisellä muuten.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kävin tuossa 2017-2020 vuosina useita kertoja verikokeissa kontrolloimassa arvoja. Nyt kun ovat olleet ok, niin edellinen kerta ennen tätä syksyä oli syksyllä 2020. Silloin jouduin uusimaan kilpirauhaslääkkeeni reseptin, ja itsellä ei ole ollut nimettyä erikoislääkäriä tässä asiassa koskaan, vaan reseptiä on uusinut milloin kukakin. Viime syksynä kävin työterveyslääkärillä pitkittyneen pääkivun kanssa, ja pyysin samalla uusimaan reseptin. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että pääkipu voi johtua siitä, että olen liikatoiminnan puolella ja mun annostus on todella iso. Yritin sanoa, että oon jo useita vuosia syönyt samaa määrää, viimeksi 2017 on tehty pieni nosto lääkeannokseen, kun TSH oli noussut mulle huonolle tasolle ja tunsin sen voinnissa. Hän kuitenkin käski mennä endokrinologin vastaanotolle eli alan erikoislääkärille. No mä olin toki työterveyslääkärin kanssa eri mieltä, ja sanoinkin, että mun TSH saa olla alle viitearvon. Hänellä oli siis tuoreet verikoearvot nähtävillä.

Nyt vuoden jälkeen, kun reseptin uusiminen pian tulisi ajankohtaiseksi, niin varasin itselleni endokrinologin vastaanottoajan. Seinäjoella näitä erikoislääkäreitä ei ole, joten suuntasin Tampereelle. Kerroin miksi tulin ja että vointi on nyt hyvä, mutta hakusessa lääkäri, jonka kanssa jatkossa voisin näistä asioista keskustella. Hänellä oli nähtävillä muutama viikko aiemmin otetut arvot TSH, T4V ja myös T3V. Totesi, että nämä ovat oikein hyvät ja mulla saa TSH olla alle viitearvon. Luultavasti mun oma kilpirauhanen ei toimi enää ollenkaan, eikä tulevina vuosina muutoksia lääkitykseen tule. 30 vuoden päästä lääkitystä varmasti joudutaan tiputtamaan, mutta sinne on vielä aika kauan aikaa. Hän uusi reseptin ja muutti sen takaisin vanhaksi, että lääkettä riittää ja resepti riittää sen kaksi vuotta kerrallaan.

Tuosta käynnistä tuli tosi hyvä fiilis, mä tunnen kroppani ja mä olin oikeassa. Oon mielenkiinnosta ottanut myös T3V-arvoa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että mun tapauksessa ei tarvi. TSH ja T4V riittää, ja jos niissä on jotain, niin sitten voi varmistaa T3V-kokeella. Olin varannut lääkärin päivälle, jolloin Aqua Plussalla oli treeniohjelmassa Pispalan portaat. Kuvitus sieltä. Oli tosi hyvä treeni viime tiistaina.

Mulla on tosiaan tuo vajaatoiminta ollut jo sen 21 vuotta, niin oon myös oppinut tunnistamaan siihen liittyviä oireita. Kun lääkitys alkaa olla liian pieni, niin väsymyksen lisäksi olen saamaton. Eli se vajaalla oleminen mulla ei ole vain pelkästään sitä, että nukuttaa eikä huvita. Silloin en tosiaankaan jaksa, en saa oikein mitään aikaiseksi. Nuorempana en tajunnut itse tästä ja arvoista mitään. Muutama vuosi takaperin pyysin terveyskeskuksesta kaikki labra-arvoni niin pitkälle kuin löytyy, ja vaikka en niitä aivan sairastumiseen asti saanut, niin en ihmettele, että oon ollut niin väsynyt raskauksien aikana tai niiden jälkeen. Jos TSH on 10 (viite 0.4-4.5), niin voi olla, ettei hirveästi mitään jaksa. Tuolloin hormonitoiminnan muuttuessa myös kilpirauhasarvot heittelivät rajusti. Elämä onkin paljon helpompaa, kun ne nykyään pysyvät tasaisina. Mä oon nykyään aikamoinen kyseenalaistaja. 😀 Jos oon itse eri mieltä kuin joku ammattilainen, on kyse sitten lääkäristä tai vaikka valmentajasta, niin haluan saada siihen perustelun. Ja uskallan myös kysyä sitä. Mutta jos en asiasta tiedä mitään tai se ei mua kiinnosta, niin uskon ammattilaisia ja en osaa edes kyseenalaistaa. Esimerkiksi politiikka. Se ei kiinnosta, ja kuuntelen fiksumpiani.

FERRIT eli Ferritiini ja D-vitamiini

No mitä nämä nyt sitten olivat. D-vitamiiniarvo oli ensimmäistä kertaa 75 eli viitearvoissa! Ferritiini oli puolestaan 28, mistä sanotaan, että viittaa raudanpuutteseen. Mulla tää on ollut aina aika huono. Enää ei sentään se 14, mitä vuonna 2017, mutta tuossa 20-50 välillä se on ollut, maksimissaan 70. Varmasti yksi syy on keliakia, jolloin imeytyminen ei ole varmaan niin hyvä kuin normaalilla ihmisellä. Kuulemma mulla olisi hyvä olla yli 80, mutta en ehkä koskaan sitä sinne saa. En tiedä mitä olo voisi olla, jos se olisi yli 80. Pitää myös muistaa, että paljon liikkuvalla se kyllä helposti on alhaalla.

Nyt kun luin vanhoja blogikirjoituksia, niin huomasin kirjoittaneeni, että 8h yöunet ei riitä ja yöunet menee aamutreenien edelle. Nythän siis nukun joka yö 8,5-9h arkenakin, enkä todellakaan jaksa mitään aamutreenejä. Olisi varmaan syytä siirtyä rautakuurille, jos se yhtään helpottaisi. Sitä paitsi huomasin kyllä menkkojen aikana, että jännästi oli pää kipeä muutamien päivien ajan siinä kohtaa. Miten näihin jotenkin turtuu, eikä näitä huomaa?

D-vitamiinin alaviitearvo oli aiemmin 75, mutta on myöhemmin muutettu 50:iin, koska ihmisillä on niin matalia d-vitamiiniarvoja. Mun mielestä tämä on väärin. Lasketaan, kun on niin matalia arvoja. Itse oon ainakin huomannut olossa alakuloisuutta, kun D-arvo on ollut 50. Pidän edelleen itellä rajana 75:a.

Alennuskoodi

Black fridayn tai oikeastaan black weekin kunniaksi *Puhti.fi tarjoaa alennuskoodilla blackweekpuhti 15% alennuksen kaikista testipaketeista ja tutkimuksista Puhdin verkkosivuilla. Lahjakortteihin koodia ei voi käyttää. Koodi on voimassa viikon eli 29.11. asti. Itse suosittelen nappaamaan paketteja, jolloin verikokeet tulevat monesti paljon halvemmaksi kuin yksittäisiä kokeita valiten. Suosin itse *liikkujan terveyspakettia ja siihen yleensä valitsen sitten jotain tiettyä päälle. Edelliskerralla multa otettiin verta 9 purkkia. 😀 Aikamoinen itsensä mittaaja täällä hei. No ainakin nykyään huolehdin itsestäni eri tavalla kuin nuorempana.

LUE MYÖS:

No se ferritiini ja d-vitamiini!

Mieliala matalalla? Tsekkaa d-vitamiini!

Syy hiljaisuuteen

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Lost in Kainuu 2021

En saa kirjoitettua mistään muusta aiheesta, jos en saa ensin tätä Lost in Kainuu -seikkailukilpailun kisaraporttia ulos. 😀 Eli se on pakko nyt, onhan kisasta jo kaksi kuukautta aikaa. Oon vaihtanut tuota kaksi-sanaa tuossa yhdestä puoleen toista, vajaan kahteen ja nyt sitten lopulta kahteen. Toki instagramissa seuraajat tietävät, että kisasta on tullut video pihalle heti seuraavalla viikolla. Oon kirjoittanut tätä tekstiä nyt jo reilun kuukauden. Kuvia tämän postauksen kuvitukseen ei hirveästi ole, koska olemme keskittyneet videokuvaamiseen kisavideo ajatuksena. Lopussa on youtubevideo, missä 20h seikkailu on tiivistettynä 18 minuuttiin. Kaikki kirosanat oli pakko poistaa. 😀 Totesinkin videopätkiä katsellessa, että voi apua kuinka paljon mä kiroilen!

Tällä kertaa seikkailukisa oli Hossassa, mikä on kyllä upeaa aluetta. Ensimmäinen kerta itselle siellä. Lähdettiin jo keskiviikkona matkaan. Viime vuonna meni jotenkin kaikki tosi tiukille, kun lähdimme torstaina aamulla 9.30 ja Kajaanissa olimme karttoja noutamassa klo 15. Sen jälkeen reittisuunnittelua, teltan pystytystä sekä kisainfoa. Nyt matkaa oli 2h tuntia enemmän, ja samat edessä, niin lähdimme jo keskiviikkona. Aateltiin, että ehditään myös torstaina vähän katsella maisemia lähialueilla.

Siskon kanssa siis matkaan ja illalla taisimme olla perillä klo 23 aikaan. Aamun sai ottaa rauhassa, käytiin vähän pyöräilemässä matkajumeja pois, sitten teltan pystytys, ilmoittautuminen, reittisuunnitelmat ja kisainfo. Nopeesti se päivä siltikin meni, ja meni jotenkin tosi kauan karttojen kanssa aikaa. Osaa reittejä mietittiin moneen otteeseen. Ja toki tietenkin karttojen/reittien mukaan piti suunnitella energiamäärät ja milloin mitäkin pitää ottaa reppuun mukaan. Molempina päivinä reitit oli suunniteltu niin, että käymme vain kerran huoltoalueella, joten juotavat ja syötävät sitä mukaa reppuihin.

Viime vuonna meillä oli pieni vaellusteltta, ja nyt oltiin fiksumpia. Teltassa oli kaksi sisätelttaa ja keskellä tavaroille tilaa. Nämä omat sisäteltat oli siinä mielessä hyviä, ettei toinen herännyt toisen ollessa hereillä tai kun kävi vaikka vessassa.

Lost in kainuu, lost-sarjan eka kisapäivä, perjantai 10.9.

Perjantaina päiväksi oli luvattu n. 13 astetta lämmintä, niin valintana oli pitkät trikoot ja pitkähihainen + lyhythihainen paita. Aamu starttasi 14km juoksulla, ja koko matkan raijasimme uimapatjoja mukana. Hanna on meistä kovempi juoksija, ja koska mulla oli tänä vuonna vielä viime vuotta huonompi juoksukunto, niin hän jelppasi mua välillä kantaen mun uimapatjaa ja jos mahdollista, niin nappasi rastit ja mä sain levähdyksiä. Joukkueenjäsenten ero saa olla maksimissaan 100m. Hän kantoi myös joukkueen yhteiset tavarat repussansa, jolloin mun reppu oli kevyempi ja helpompi juoksuun. Ensimmäiselle rastille oli 5km matkaa, ja siinä ajassa kyllä porukka aika hyvin jo jakaantui. 78 joukkuetta lähti Lost-sarjaan (naisissa starttasi 15 joukkuetta) ja lisäksi lähdössä oli Extremely Lost -sarjan kolmen hengen joukkueet yhtä aikaa. Tänä vuonna oli myös 48h sarja, jonka lähtö oli ollut vuorokautta aiemmin.

Kuva: Kainuu Endurance Experience

Jo kolmas rasti oli mukava. 😀 Oltiin tsekattu, että rasti on saaressa ja saareen on ihan lyhyt matka eikä ole syvää. Jätettiin uimapatjat matkan varrelle ja juostiin rastille. Näytti normaalilta vesistöltä, mutta pohja olikin suota. Siellä ei pystynyt kävelemään ja vettä oli kuitenkin sen verran vähän, ettei pystynyt uimaan. Tästä saatiin kyllä kunnon naurut, vaikka vesi olikin jäätävän kylmää ja henki salpautui.

Oli kyllä niin upeat maisemat. Harjuja neulaspolkuineen ja paljon vesistöjä. Yhdessä ylityksessä tipuin muuten uimapatjan päältä kaulaa myöden veteen. Oli kylmää! 😀 Mietin, että olikohan puhelin varmasti vesitiiviissä pussissa. Joukkueella pitää olla siis puhelin mukana, johon järjestäjä saa tarvittaessa yhteyden tai jolla voi hälyttää apua. Akku kestää pidempään, kun ottaa mobiilidatan pois päältä.

Kun päästiin lopulta huoltoalueelle ja pyörä olisi edessä, niin se oli helpotus mulle. Hetken saa ajella ennen kuin jälleen meillä on edessä juoksua uimapatjan kera. Tehtiin matkalla reittisuunnitelmaan muutos, ja koska vettä oli vesistöissä todella paljon, niin otettiin tiekierto. Ensimmäinen pyörällä ajettava rasti oli numero 9. Rastille 11 tuli ensimmäisen kerran tunkattua pyörää metsän läpi, kun otettiin väärä polku. 11 rasti olikin quest- eli tehtävärasti. Vaijeriliuku rotkon toiselle puolelle, ja sieltä kävellen takaisin ylös. Oltiin tulossa ensin aika suoraan ylös, mutta rohkeus ei riittänyt. Mietin oikeasti, että en ehkä halua kuolla seikkailukisassa. Ja lopulta kierrettiin jyrkänne kauempaa, mikä oli oikea valinta.

12 rastilta ylitettiin pyörien kanssa silta toiselle puolelle, sieltä noin kilsan tunkkaus metsän läpi tielle ja tietä pitkin rastille 13. Tää oli huono valinta, koska Julma Öykyn rotkon reunustan polkua olikin uusittu, eikä ollut niin reunalla ja tekninen kuin aikaisemmin. Täällä tuli muutama kirosana, ja mun kompassikin tippui metsään. 13 rasti oli taas quest, ja siellä piti joukkueen jäsenten maata selällään maassa pyllyt vastakkain ja jalkapohjat kohti taivasta. Jalkapohjien päälle laitettiin 10 litran sanko täynnä vettä. Molempien piti saada riisuttua kengät pois ilman, että sanko kaatuu ja kastelee meidät. Ja vitsit me oltiin hyviä! Ei kastuttu ja onnistuttiin! 😀

14 rastille olimme valinneet lyhyimmän vaihtoehdon, mutta reitti olikin todella kivinen. Koska emme aiemmin olleet alueella olleet tai kisanneet siellä 2018, niin emme tienneet. Osa osasi kiertää kyseisen reitin. 14 rastilla oli myös quest, piti tehdä itse kompassi annetuista välineistä. Se onnistui, mutta tätä ennen tehtiin virhe. Lähdettiin etsimään ohjeita väärästä suunnasta, ja tuli sellainen 8min takkiin. 😀 Tarkempana pitäisi olla! Oltiinkin sitten jo kertaalleen kiivetty ison mäen päälle rappusia, kun sinne suuntaan lähdettiin kävellen/juosten seuraavalle rastille. 15 ja 16 oli uimapatjarasteja, ja 17 oli sama kuin 14. Oltiin mietitty kaksi eri reittivaihtoehtoja 16-17 välille, ja päädyttiin tiekiertoon. Näin ei tarvisi tulla takaisin uimapatjoilla, eikä hidasta metsäpolkua. Mulla tuntui nimittäin uimapatjailu kipeässä olkapäässä aikalailla. Tätä väliä taivalleettiin yhden sekajoukkueen kanssa, ja heidän kanssaan mentiinkin samaa matkaa kolme seuraavaa väliä. 🙂 Ihan parasta näissä kisoissa on kyllä uudet kasvot! Viime vuonnakin jäi muutamia, joita nykyään tulee seurattua sosiaalisessa mediassa.

22 rastin jälkeen tehtiin suunnistusvirhe, ja olin jo aika poikki. Alkoi hämärtymään, ei ihan ehditty päivää maaliin valoisalla. 24 rastia oli ensimmäisen päivän jälkeen. Olimme maalissa toinen naisjoukkue, Karjalan seikkailu-urheiljoita perässä 35 minuuttia. Ensimmäiseen päivään meillä meni aikaa 10h 31min. Huomasi kyllä yöunissa, että päivä oli tunnin pidempi kuin viime vuonna. Kävimme suihkussa, söimme lämmintä keittoa ja valmistelimme seuraavan päivän tavarat valmiiksi.

Lost-sarjan Toinen kisapäivä, lauantai 11.9.

Yö oli surkea, nukuin vain kaksi tuntia. Klo 2:14 heräsin, ja sen jälkeen unta ei enää tullut. Aamulla tuli itkukin, oli vähän toivoton olo. Kello oli herättämässä viideltä, koska kuudelta oli startti. Hannan yö oli myös huono. Tosin viime vuonna kans nukuttiin joku 4-5h pätkissä, ja silti seuraava päivä sujui. Nyt sitten päätettiin, että lähdetään yrittämään ja jätetään leikki kesken, jos siltä tuntuu. Aamu starttasi n. 11 kilsan juoksu-uimapatjailulla (8 rastia, takana nyt 32 rastia). Meillä oli taas muutamasta joukkueesta hyvin seuraa, ja alun rastit menikin isossa porukassa letkassa. Ei tarvinnut hirveästi itse suunnistaa. Oli helpottavaa, kun päästiin huoltoalueelle ja uimapatjoista eroon. Nimittäin päivän loppu olisi vain pyörää. Ei vaihdettu kuivia vaatteita päälle, ja varpaat ja sormet palelivat ennen kuin päästiin kunnolla metsään. Naurettiinkin itellemme, että olisi ehkä kannattanut, mutta kiire kun oli. Valitsimme tiekiertoa, kun vaihtoehtona olisi pitkästi polkua. Helpot polut kyllä sujuu, mutta teknisemmät on meille hankalia ja hitaita.

Kuva: Kainuu Endurance Experience

37 rastille meillä oli eri reitinvalinta suunniteltu, ja kun pysähdyttiin tielle, mistä polku lähtee, niin ajateltiin, että ei ole totta. Nyt ollaan tehty virhe. Samalla yksi miesjoukkue ajoi ohitse, ja sen jälkeen kartta uuteen syyniin. Kyllä, muutetaan suunnitelmaa ja mennään toista kautta. Lähellä rastia jätimme pyörät, kun polusta tuli niin tekninen ja lähdettiin oikomaan rastille yhden toisen joukkueen kanssa. Se oli quest, ja piti arvioida kuinka korkea on tietty puu. Tämä rasti sujui hyvin, ja jälkeenpäin gps-pallukoita seurattuna meidän onni on ehkä ollut se pyörien jättäminen, koska moni on tehnyt virhettä sen jälkeen tulleissa poluissa. Tässä kohtaa 37 ja 38 rastilla yhtä aikaa ollut miesjoukkue lähti suorempaa reitinvalintaa ja me tietä pitkin pitkää kiertoa. Kun saavuimme 39 rastille, niin he siellä jo olivat odottamassa kanoottia ja kertoivat olleen siellä noin 5 minuuttia. Eli olimme tyytyväisiä valintaan.

Melonta edessä seuraavat kilometrit, yhteensä kolme rastia haettavana. Kahdella rastilla piti rantautua pitemmästi. Kun olimme melomassa takaisin rantaan, niin näimme meidän sarjan eilisen ykkösjoukkueen menossa melonnan ykkösrastille. Äkkiä laskimme eron olevan puolisen tuntia eli sama mitä eilen heidän hyväksi. Joten nyt piti sitten pitää loppuun asti vauhtia pyörässä. Kun saimme melonnan suoritettua ja lähdettyä pyörillä viimeisiä rasteja kohti, niin Hannalta hyppäsi ketjut ja jäivät jumiin. Ajattelin, että tähänkö meidän matka nyt jää, melkein maalissa. Mutta saimme ne sieltä ehjänä väänneltyä paikoilleen. Ja kohti rastia numero 44. Vielä pieni virhe lopussa, mutta lauantai sujui kyllä paljon paremmin kuin perjantai ja oikeastaan virheet olivat niin pieniä, että ei välttämättä tarvi ajatella virheiksi. Jotain reitinvalintoja olisi voinut tehdä toisin, mutta mitään isompia pummeja ei tullut.

Kuva: Kainuu Endurance Experience

LOST-sarjan Maali, 19h 47min

Maaliin pääsimme kello 15:16 eli toisen päivän aika oli 9h 16min. Yhteensä 19h 47min. Illalla myöhemmin selvisi sijoitus, mutta koska emme huomanneet kysyä aikoja, niin vasta alkuviikosta saimme tietää, että olimme lopulta voittaneet toiseksi tullutta joukkuetta 30min. Tulokset löytyy täältä.

Reissu oli tosi rankka, ja ajateltiinkin heti, että ei ensi vuonna. Ei me enää pystytä. 😀 Mutta kuten tiedätte, niin ainahan se ajatus muuttuu. Ainut, että mun pitää olla paremmassa juoksukunnossa, muuten juoksussa meillä on liian iso ero ja joudun koville. Tähän pitää toki sanoa, että Hanna on valmis hidastamaan vauhtia, mutta mä ite yritän mennä vauhtikestävyysalueella.

KOTIA KOHTI

Lauantaina kisan jälkeen teltan purkaminen, kamppeiden kerääminen ja pakkaaminen sekä tietynlainen analysointi. Vähän paremmat yöunet kuin kisayönä, mutta toki kropassa tuntuu 20h urheilut ja heräsimme molemmat jo kuuden jälkeen. Olimmekin aamupalalla jo ennen kasia, heti kun vaan he avasivat. Ja sitten 7h ajomatkalle.

Tässä reissustamme video. Mulla oli GoPro-kamera päässä, mutta en enää lopussa tiennyt, että onko päällä vai ei, niin jäi mm. maaliintulo kuvaamatta. 😀 Sen jälkeen olikin sitten videomateriaalia pitkästi.

LUE MYÖS:

Lost in Kainuu 2020

Mitä mukaan seikkailukilpailuun?

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI