Hae
Ninnin energianurkkaus

Kesän kisakalenteri uusiksi

Kesän 2021 pääkisa piti olla Ironman Copenhagen, joka siirtyi viime kesältä tälle vuodelle. Oon nyt tässä kuitenkin miettinyt erilaisia vaihtoehtoja, ja lopulta torstaina siirsin ironmanin vielä vuodella eli ensi kesään. Aika montakin syytä. Ensinnäkin ei ole vielä varmaa, että pystytäänkö kisaa järjestämään. Toiseksi, mitä vaatii ulkomaille matkustaminen? Kaksi koronatestiä mennessä, yksi tullessa? Ja se kahdelta henkilöltä. Melkoinen rahanmeno. En nimittäin ehtisi saamaan tehosterokotetta ennen kisaa, niin tällä hetkellä vaaditaan sitten negatiivisia koronatestejä. Mitä jos altistuu ja joutuu jäämään karanteeniin?  Paljonko se kustantaa vieraassa maassa? Entä mitä jos sairastuu? Edelleen ulkoministeriökin suosittelee välttämään tarpeetonta matkustamista.

Tuon päätöksen kun tein, ja siitä järjestäjälle ilmoitin, niin se on myös lopullinen. Ja on voimassa, vaikka kisa siirtyisi myöhempään ajankohtaan tälle vuodelle. Nyt ei tarvi miettiä onko kisaa vai ei, tai varata lentoja, jotka mahdollisesti perutaan. Tämän vuoden kisat saa olla nyt ihan vain kotimaassa. Ehkä ensi kesänä tilanne on jo parempi, ja voi haaveilla ulkomaille matkustamisesta normaalisti. Tai muuttuuko tämä ikinä vanhaan normaaliin, niin ei välttämättä.

Kesän kisakalenteri näyttää nyt tältä:
Ironman 70.3 Lahti 3.7.2021
SM-perusmatka 17.7.2021
Challenge Turku 1.8.2021
Pyöräsuunnistuksen SM-keskimatka ja pariviesti 7.-8.8.
SM-sprintti 21.8.
Lost in Kainuu 10.-11.9.

Perusmatkalle ja sprinttiin en ole vielä ilmoittautunut. Puolimatkalle Lahteen ja Turkuun, sekä Lost in Kainuun seikkailukisaan puolestaan oon. Ne siis on ainakin varmoja. Pitää vähän kattoa, että mihin kuntoon itsensä ehtii saamaan. Vielä nimittäin on tekemistä, että vauhti olisi viime kesän tasolla. Juuri torstaina kävin juoksun laktaattitestissä, eikä se ihan vahvalta näyttänyt. Joten treeniä siis vaan lisää. Näkyy tekemisessä monella tasolla viime syksyn ja talven kuorma. Kun 5 kuukautta menee ihan läskiksi, niin onhan se lopputulos eri kuin hyvin onnistuneen talven treenauksen jälkeen.

Mutta Challenge Turku on siis tämän vuoden pääkisa triathlonin osalta.

LUE MYÖS:

Challenge Turku 2018

Ironman 70.3 Lahti 2018

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

SM-mitali uudesta lajista: Pyöräsuunnistus

Nyt on ehkä ihan pakko kirjoittaa blogiin, vaikka en tätä ookaan viime syksyn jälkeen useasti päivittänyt. Eija kysyi keväällä mua kaveriksi pyöräsuunnistukseen, ja mä lupauduin. Siinä kun lajina on mm. pariviesti, ja onhan kisareissut aina eri tehdä kaverin kanssa kuin yksin. Pyöräsuunnistus lajina oli mulle vieras, mutta suunnistus tuttua lapsuudesta ja kaksi vuotta sitten löysin lajin uudelleen, kun olkapäävamman vuoksi ei tiedossa ollut triathlonia. Viime syksyn Lost in Kainuun seikkailukisaan tuli ostettua karttateline, joten se oli jo valmiiksi. Toivoin saavani alle muutaman harjoituksen ennen pyöräsuunnistuksen SM-sprinttiä ja SM-pitkää Espoossa.

Lapuan Virkiän kevätkansalliset

Toukokuun alussa kävin tavallisissa suunnistuskisoissa. Ajelin Lapualle pyörällä 1h 50min, kävin suunnistamassa ja ajelin pyörällä takaisin kotiin. Edellisenä päivänä käytiin Eijan kanssa omatoimirasteilla, ja tuntui taas, ettei suunnistus sujunut ollenkaan. Silti kisassa meni yhtä isompaa virhettä lukuunottamatta tosi hyvin. Sijoitus oli 8/19. Ja olin tosi tyytyväinen, vaikka ennen kisaa aattelinkin, että mihin mä taas oon itteni laittanut. Osallistuin vain lauantain kisaan, vaikka tarjolla olisi ollut myös sunnuntaina pitempää matkaa. Siinä kohtaa meni kuitenkin triathlontreenit edelle.

Pyöräsuunnistus SM-Sprintti

Espoossa ensimmäinen pyöräsuunnistuskisa. Pari viikkoa aiemmin ensimmäinen sprinttityyppinen harjoitus ja maanantaina pitempi harjoitus, joka oli tosin maajoukkueen sprinttiharjoitus. Opin mm. että pisteviiva pyöräsuunnistuskartassa on polku, eikä kuvioraja kuten tavallisessa suunnistuskartassa. Näillä eväillä Espooseen, ja täytyy sanoa, että jännitti kyllä ennen kisaa melkoisesti. Eija ohjeisti, miten emitagilla leimataan, koska se oli ensimmäistä kertaa kädessä. 😀

Teollisuus- sekä puistoaluetta sisälsi lauantain kisa. Alku oli todella nopeeta ja sujui ihan hyvää vauhtia. Vauhtia oli vaan liikaa, koska kolmisen kertaa ajoin risteyksen ohi, ja jouduin vetämään jarrut pohjaan ja tekemään uukkarin. 😀 Sitten oli kartanvaihto, jonka jälkeen todella iso moka. Pitkä metsäkierto, kun olisi pitäny kiertää toista kautta tietä pitkin. Tajusin sen siellä, mutta en voinut enää vaihtaa suuntaakaan. Loppu sujui taas ihan hyvin. Mutta tuo iso virhe harmitti kyllä paljon.

Toisaalta jälkeenpäin rastiväliaikoja katsellessa totesin, että kartavaihdolle asti mulla oli sujunut hyvin ja olin ollut kolmantena. Tosin erothan ovat todella pieniä. Sen jälkeen oonkin tippunut seitsemmänneksi, mikä oli lopullinen sijoitus. Mutta vähän itseluottamusta kuitenkin se toi. Vaikka sijoitus olikin 7/9, joista mun jälkeen maaliin tulleista toinen keskeytti ja toinen hylättiin. Rasteja oli 17, matka linnuntietä 5.5km ja oma mittari näytti 8.8km. Loppuaika oli 31:28. Eija nappasi hienosti pronssia ajalla 27:35!

Taas kisan jälkeen opittiin uutta kartasta, että harmaa viiva onkin aitaa. 😀 Käytiin ajelemassa asfalttiteitä pitkin Espoota pitempi reilun 1,5h loppuverra ja löydettiin kyllä upea kuvauspaikka Espoon kartanolta.

Pyöräsuunnistus SM-PITKÄ

Tähän päivään päätin, että mahdollisimman paljon tiekiertoja ja metsässä tarkkuutta suunnistukseen, vaikka vaatisi useita pysähdyksiä. Ei jännittänyt niin paljon kuin edellisenä päivänä. Vuorossa oli 25 rastia ja linnuntietä pitkin 17.9km. Eli pidempiä rastivälejä tiedossa kuin edellisenä päivänä. Lisäksi kolme kartanvaihtoa eli neljä karttaa. Kartanvaihdoilla jätetään arvailujen varaan rastit, kun mennään samaa aluetta ristiin rastiin. Tänään kuten edellisenäkin päivänä sarjani ekana matkaan, koska ranking-pisteitä mulla ei ollut, kuten muilla.

Kolme karttaa sujui ihan hyvin. Ei isompia virheitä. Kakkoskartalla oli haastavia metsäreittejä, mutta kiersin ne melko pitkälti teitä pitkin, vaikka kiertoa tuli paljon. Tiesin kuitenkin, että teillä saan kunnolla vauhtia ja luettua karttaa. Poluilla en pysty lukemaan ajaessa karttaa. Polut sisälsi tosi paljon juurakkoja. Mutta kyllä mä taas yhtä väliä ajaessani löysin kartalta nopeamman reittivalinnan, mutta ei kannattanut enää toista kautta lähteä, kun oli jo valinnut toisin.

Kuva: Jarmo Koskela

Kolmannella kartalla oli vain yksi rasti, johon mentiin kartan toisesta laidasta toiseen laitaan. Nyt alkoi vissiin väsymys painaa, koska seuraavassa kartanvaihdossa rastilla 15 tein virheen. Lähdin väärään suuntaan. Ajoin alamäkeen noin puoli kilsaa, ja tajusin missä oon. Kompassi takataskusta ja kyllä kartta on väärinpäin. Ei muuta kuin takaisin, ja toiseen suuntaan. Tämän jälkeen ote herpaantui ja myös seuraavalle rastille tuli iso virhe. Jouduin pysähtymään ja kaivamaan vanhemman kartan esiin, kun tiesin, että siitä olin ajanut jonkun rastivälin. Löysin kohdan ja ei muuta kuin oikeaan suuntaan. Nyt päätin rauhoittaa menoa, koska alkoi virheitä tulemaan. Yritin toki ajaa tiet vielä vauhdilla, mutta risteyksissä ja metsissä tarkkaavaisuutta vielä enemmän lisää.

Pääsin maaliin ja totesin 2h kestäneen suorituksen olleen kyllä raskasta. Niin fyysisesti kuin että piti niin kovasti yrittää pysyä kartalla. Autolle päästyäni huomasin, ettei 15 minuuttia myöhemmin lähtenyt Eija ollut näköjään vielä autolla. Loppuaika oli 1:59:25 ja olin lopulta kolmas sarjassa D40, eli sain toisista pyöräsuunnistuskisoistani SM-pronssia. 😀 Eijalle hävisin tänään saman vajaa 4 minsaa kuin eilisessä sprintissäkin, nimittäin Eija otti hopeaa ajalla 1:55:43! Eikä muutkaan virheiltä olleet välttyneet. Siksi on tärkeää aina jaksaa painaa hyvin loppuun saakka. Siellä rastilla 15 oon ollut toisena, ja sitten sijoitukset ovat vaihtaneet Eijan kanssa paikkaa. Matkaa mittariin kertyi 29.9km. Sunnuntain pitkälle lähti meidän sarjassa matkaan 7. Molempien päivien tulokset täällä.

Loppuverrana Nuuksion poluilla 1,5h hölkkäilyt Karoliinan opastuksella. Sitten syömään ja kotimatkalle. 🙂 Täytyy sanoa, että pyöräsuunnistus on kyllä kiva laji. Ja kun on niin nopea, niin pienillä virheillä lyhyellä matkalla on tosi iso merkitys! Yleensäkin suunnistus on niin erilaista kuin triathlon. Ei ole vain nopeuslaji, vaan paljon muutakin. Ja kuka vaan voi tehdä millaisen virheen vaan. Olipahan yksi pääsarjan naisistakin tehnyt sprintissä saman virheen kuin minä, sen huomasin kisojen jälkeen youtubeen laitetusta videosta.

LUE MYÖS:

22 vuotta sitten, ja nyt taas!

Jukola 2019

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI