Hae
Ninnin energianurkkaus

Pyöräsuunnistus sekä syksyiset ajatukset

Eikö näin ylimenokaudella ole jo sen verran ylimääräistä aikaa, että voisi muutaman sanan kirjoittaa loppukesästä. 😉 Challenge Turku puolimatkan jälkeen triathlonpyörä vaihtui maastopyörään, ja tuli tehtyä sillä lenkkejä ajatellen tulevia pyöräsuunnistuksen SM-kisoja sekä Lost in Kainuun seikkailukisaa.

Pyöräsuunnistus, SM-kisat

Pyöräsuunnistuksessa 7.-8.8. oli vuorossa keskimatka ja pariviesti. Keskimatkalla oli harmittavan vähän osallistujia, vähemmän kuin kevään kisoissa. Siltikin SM-pronssi yllätti iloisesti. Eija lähti mun kaksi minuuttia mun jälkeen matkaan, ja poljin kyllä niin kovaa, ettei hän saa mua kiinni. 😀 Näin siis jo ekalla rastilla kuinka hän tuli vastaan, ja useamman kerran matkan varrella, jos oli ees taas pätkää. Lopulta 8. rastilla hän meni ohi, ja viimeiselle rastille (10) otimme vielä eri reitinvalinnat, mutta maalissa peräkkäin. Eija hävisi kultamitalin vain kolmella sekunnilla.

Sunnuntaina oli vuorossa pariviesti. Sarja oli D80, eli parin yhteisikä pitää olla yli 80 vuotta ja molemmat käy kahdesti metsässä. Mä aloitin, ja tein heti ärsyttävää virhettä. Reitit oli vaan reilua kolmea kilsaa, joten pienikin virhe näkyy heti, eikä sitä oikein enää ehdi paikata. Muutenkin nuo on niin lyhyitä pyrähdyksiä, etten saanut kyllä vauhtia yhtään enempää kuin edellisenä päivänä, vaikka periaatteessa pitäisi. Tietenkin mulla varmasti painoi edellissunnuntain triathlonin puolimatka kropassa, mutta toiseksi en ole mikään sprintterityyppikään. Sarjassa oli vain neljä joukkuetta, me saimme hopeaa. Olimme tyytyväisiä!

Pyöräsuunnistus on kyllä todella mukavaa hommaa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Karttatelineitä saa vuokrattua, ja pysu-rasteja järkätään tavallisten iltarastien yhteydessä ja välillä ihan erikseenkin. Ja pyöräsuunnistuskisoja on sen verran, että ihan hyvin voi lähteä SM-kisoihinkin. Enpä olisi lähtenyt ilman Eijan suostuttelua keväällä. 😀 Yleensäkin laji, missä ei tarvitse tuijottaa kilometrivauhteja tai tehoja, on ihanaa vastapainoa triathlonille. Ja sitä tuo pyöräsuunnistus kyllä on, samoin seikkailu-urheilu. Siinä vielä kivana lisänä on, että sitä tehdään joukkueena. Ei yksin.

Kisaviikonlopun jälkeen

Pysu-kisojen jälkeen treenit ihan selkeästi vähenivät, ja käden + lavan kuntoutus puolestaan otti isompaa roolia. Ylimenokautta en kuitenkaan vielä siinä vaiheessa voinut aloittaa, koska kahden päivän seikkailukisa odotti syyskuussa. Melomassa kävimme siskon kanssa pari kertaa, kun edellinen kerta oli vuosi sitten kisassa. Eikä silloinkaan treenattu melontaa kuin kerran, nyt sentään tuplasimme treenit. 😀

Nautin kyllä tällä hetkellä ylimenokaudesta, sitä on jäljellä vielä tämä viikko ja ensi viikon maanantaina starttaa uusi, kesään 2022 valmistava kausi. Ironman Copenhagen odottaa siellä elokuussa, mihin tämän vuoden kisan koronan vuoksi siirsin. Eli tietää miksi treenata. Pari syksyn isointa asiaa on, että aion kuvauttaa olkapääni uudelleen sekä kerääntyneen painon pitää tippua.

Olkapää vaivaa edelleen

Mulla on ensi viikolla ortopedin vastaanotto. Olkapää vaivaa edelleen, tosin ei samalla tavalla kuin miten alkoi 3 vuotta sitten. Mutta uintivauhtia ja -tekniikka en pysty tällä hetkellä kehittämään. Esimerkiksi yhden käden tekniikkatreenissä olkapää napsahtaa niin, että se sattuu enkä halua kättä pyöräyttää uudestaan. Hieroja Marjo kommentoikin, että mun oikean lavan alue on jumissa, kuten suurimmalla osalla ihmisistä. Vasemman lavan alue on jumissa eri kohdasta. Vasen olkapää on siis tämä ongelma puoli. Käsi kipeytyy ja tulee voimattomaksi. Useista avaamisista huolimatta vetää aina jumiin, miksi ei pysy auki? Itsellä on tiettyjä epäilyksiä, mutta katotaan mitä lääkäri tuumaa ja mitä kuvat kertoo.

PAINONNOUSU

Viime syksy ja talvi oli hankalia, kun seikkailukisan jälkeen en ottanut tarpeeksi iisisti, vaan treenasin jälkikäteen katsottuna liikaa työmäärään nähden. Eli liikaa töitä ja treeniä, ja vaikka sitten hidastinkin, niin otti melko kauan, että sain itteni hyvään kuntoon. No siinä kun oli pari kuukautta aika vähäistä treeniä, paljon koneella istumista ja paljon stressiä, niin hupskeikkaa, nousi painokin nopeasti. Nyt on siis dieetti menossa. Keväällä yritin painoa tiputtaa, mutta oli kyllä tosi huono ajankohta treenata kovaa ja olla miinuskaloreilla, joten annoin periksi, ettei tuu isompia ongelmia. Siksi tämä on edessä nyt.

Mä oon tästäkin ollut melko avoin, vaikka voin sanoa, että painonnousu on ärsyttänyt todella paljon. Ja käytännössä pari vuotta sitten tiputtamani kilot ovat tulleet takaisin. Mutta en jaksanut viime talvena murehtia mistään painosta, ei ollut siihen voimia. Joten tilanne on siksi tämä mikä on. Sain instan puolella kiitosta, että voin tämän asian kanssa olla rehellinen. Että triathlonistillakin voi paino nousta, vaikka treenaa paljon. Näistä ei hirveästi puhuta, joten tällainen hyvä +8kg esimerkki voi olla jollekin tarpeen. Ihmisiä tässä ollaan, eikä elämä aina suju täydellisesti. Nyt kuitenkin henkinen vointi on paljon parempi kuin vuosi sitten. 🙂

Kirjoittelen Lost in Kainuun kisasta oman postauksen, niin ei veny teksti liian pitkälle.

LUE MYÖS:

SM-mitali uudesta lajista: pyöräsuunnistus

Palasia kasaan

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.