Hae
Ninnin energianurkkaus

Case olkapää

Vuoden 2018 Barcelonan Ironmanin jälkeen olkapään ongelmat alkoivat. Eli siis jo 3,5 vuotta sitten. Välillä tilanne on ollut parempi ja välillä pahempi, mutta uintivauhdit eivät ole koskaan päätyneet entiseen ja esimerkiksi lättärit ovat kadonneet ajat sitten uimavälinepussista. En ole niitä voinut käyttää uinnissa voimaharjoitteluun koko aikana. Olkapään ongelmista löytyy useampi kirjoitus, tässä edellinen puoli vuotta.

Lääkärillä ja fysioterapeutilla

Elokuussa olkapää meni siihen kuntoon, että se alkoi napsumaan kivuliaasti. Tuntui kuin jotain jäi väliin uinnissa käden palautusvaiheessa. Välillä sain uitua 700m ja välillä 1300m. En kuitenkaan yli kahta kilsaa koskaan. Napsahdus tuntui niin inhottavalta, että siihen loppui aina uintitreeni. Mietin, että onko musta oikeasti enää triathlonistiksi, että joudunko jättämään uinnin. En ole varma, että miten tuohon tilanteeseen päädyttiin. Fyssari sanoi, että ”Aina on joku hetki, kun epäoptimaalinen kuormitus kippaa yli laidan ja sitten kroppa reagoi seuraavalla keinolla. Joka kerta se keksii uusia keinoja kiertää ongelmat, ja sit tulee aina uusi oire.”

Syyskuussa 2021, vasemman käden palautus jännittynyt. Pelkään koko ajan napsahdusta. Alempana puhutaan sisäkierrosta, ja nyt kun katsoin tätä, niin olisiko sisäkierrossa tuossa?

Lokakuussa kävin ortopedi Harri Heliön vastaanotolla uusiksi (edellinen kerta 2v sitten, 08/2019). Halusin varmistaa, että onko jotain mennyt rikki, mikä voisi jäädä väliin ja napsahtaa. Olinhan mm. murtanut kätenikin edellisten kuvien (06/2019) jälkeen. Kuvissa ei näkynyt mitään isompaa, vain osarepeämää ym. Mutta sekä lääkärin että fysioterapeutin mukaan ne ei selitä sitä napsahdusta. Tässä kohtaa myös kävin fyssari Tiina Krusbergin vastaanotolla. Tiina somessa joskus kommentoi, että olisi kiva nähdä mitä siellä olkapäässä tapahtuu, joten menin näyttämään. 😀 Näytin mitä kuntouttavia liikkeitä olin aiemmin tehnyt, ja kysyin, että miksi sisäkierron liike on helpompi tehdä jalat koukussa kuin jalat suorana (selällä maaten). Kävikin ilmi, että mun käsien sisäkierron voimassa oli iso ero. Luulin, että sain tehtyä molemmilla käsillä 6kg painolla. Otinkin vasemmalla kädellä kroppaa mukaan lantiosta asti, kun jalat oli koukussa. Oikeasti sainkin tehtyä vain 3 kilolla. Eli vasen käsi tuon 3 kg ja oikea 6kg. Sisäkierron voimaa lähdettiin ensin vahvistamaan. Samoin hengitysharjoitukset sain kotiläksyksi, nimittäin selän puolelta katsottuna syvään hengittäessä vasen puoli ei noussut.

2,5 kuukauden jälkeen joulukuun lopussa kävin uudelleen Tiinan luona. Nyt sain tehtyä sisäkierron liikettä vasemmalla 6kg ja oikealla 7kg painoilla. Ja olin oppinut hengittämäänkin paremmin. Sitten lähdettiin vahvistamaan lavan aluetta. Uusia kuntoutusliikkeitä kehiin. Tiina mietti, että mun lapa ehkä jää ylös käsivetoa tehtäessä ja hengittäessä liukuva vasen käsi karkaa vähän sivulle. Koska snorkkelilla sain uitua paremmin kuin hengittäen, niin jotain erilaista tapahtuu happea ottaessa. Edelleen olin aika epätoivoinen uinnin kanssa. Tiina valoi muhun uskoa. Uin snorkkelilla, koska se oli ainut, miten sain uitua edes vähän. Treenit oli lyhyitä, ei koskaan yli 2km.

Uinnin opettelu alusta

Mulla piti olla Karvosen Eetun kanssa tammikuun alussa uintitekniikkatunti, mutta Porissa meni uimahallit kiinni ja käynti siirtyi tammikuun loppuun. Kuten fyssarilla käsivoimien puoliero avasi silmät, niin altaassa tasapainossa oli iso ero eri puolilla. Sellaisessa perusasennossa. Kuten fyssari oli maininnut, että otan lantiosta voiman, niin Eetu sanoi, että väännän lantiosta asti. Käytiin läpi ihan perusasioita tasapainosta, rytmistä, hengittämisestä (koska käsi tosiaan karkasi) ja ettei käsi saa mennä liian taakse.

Tein kotona tekniikkaharjoitteita paljon. Kävin neljästi viikossa altaassa, ja opettelin perusasioita. Pari viikkoa meni niin, etten uinut normaalisti yhtään, vain tekniikkaa. Sitten pikku hiljaa snorkkeilin kanssa uintia ja pieniä pätkiä harjoittelua ilman snorkkelia. Vasta viiden viikon jälkeen luovuin snorkkelista, koska uintileiri oli tulossa ja kyllä mun pitäisi pystyä uimaan ennen sitä. 😀

Maaliskuun ekana viikonloppuna (eli viime viikonloppuna) osallistuin Amfibian (Karvosen Eetun) uintitekniikkaleirille Kuortaneelle. Siinä kohtaa puuttuikin hommasta vartalonkierto. Ja pari treenikertaa, ja sen tajusin. Eetulla on hyvä taito selittää asioita ja teettää tiettyjä tekniikkadrillejä, että uimari ymmärtää miten haluttuun asiaan päästään. Toinen ongelma mikä oli ennen leiriä, niin halusin pitää vasemman käteni hyvin lähellä vartaloa suojatakseni sitä. Uskalsin leirillä vähän päästää sitä kyljestä irti, eikä siltikään käsi napsahtanut. Vielä sen kanssa on tekemistä, mutta tähän pitää kiinnittää vielä fyssarin kanssa vähän huomioita seuraavalla kerralla. Uinti meni leirillä uudelle tasolle. Uinnissa nyt tilanne on se, että olkapäähän ei satu. Nyt pitäisi saada vaan lisättyä matkaa sekä koviakin treenejä. Toki edelleen sitä tekniikkaakin, koska tekniikkapätkien jälkeen mun on helpompi uida oikein. Jos alan suoraan uimaan, niin uin paljon huonommalla tekniikalla.

Uinti jatkossa

Luotan siihen, että pystyn uimaan elokuussa 3800m. Mutta pitkä on vielä siihen matka. Ja varsinkin siihen, että saisin uitua samaa vauhtia kuin aiemmin. Ironmanilla paras aikani on 11:18, ja uinut oon kahdesti 1:09. Kun tavoite on alittaa 11 tuntia, ja jos uintivauhti on kaukana vanhasta ja uisin vaikka 1:19, niin se tarkoittaisi kymmentä minsaa lisää kirittäväksi sitten pyörässä ja juoksussa. Yhteensä 30min pyörästä ja juoksusta pois otettavaksi on aika paljon.

Mutta pääasia, että homma etenee koko ajan. Leirillä tuli ilmi myös, että vasen käsi pysyy liian pitkään sisäkierrossa. Uinnissa siis käsi on ensin sisä- ja sitten ulkokierrossa. Ja mulla käsi on lopputyönnössä vielä sisäkierrossa. Tämä voi aiheuttaa ongelmia. Se on nyt yksi asia, mihin kiinnitän huomiota. Tietenkin edelleen rytmi, sekä melkein tärkeimpänä vartalonkierto, ja ettei käsi pysähdy liikaa lopputyönnön jälkeen. Näillä ajatuksilla mennään nyt joka käsiveto.

Tässä linkki instagramista löytyvään videoon, jossa toinen on kuvattu torstaina päivää ennen leirin alkua ja toinen lauantaina leirin toisen päivän ekan uintitreenin jälkeen.

LUE MYÖS:

Olkapään kanssa lisätutkimuksiin

Murtumasta, olkapäästä ja tulevasta

Olkapään takakapselin kireys

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Mitä kuuluu?

Blogi on jäänyt täysin hunningolle, Insta vienyt mennessään. Se on niin paljon nopeampi. Tosin sieltä ei jälkeenpäin pysty etsimään asioita niin helposti kuin blogista. Hakutoiminto ei oo yhtä hyvä. Ja kisaraportit on tietty itselle aina tärkeitä, niistä opitaan tulevia kisoja varten.

No mitä siis kuuluu? Tällä hetkellä oikein hyvää. Treenit kulkee, paino on lähtenyt laskuun ja olkapääkin on kuntoutunut sille mallille, että pystyn uimaan. Nyt matkalla kohti neljän naisen treenileiriä Kanarialle.

Case olkapää

Elokuussa tapahtui jotain, ja mulla alkoi uinnissa napsumaan olkapää kivuliaasti. Uintitreeni jäi välillä 700m ja välillä 1300m. Yli kahta kilsaa en pystynyt uimaan ollenkaan, enkä mitään vetoja. Kirjoitan tästä oman postauksen, mutta nyt todellakin on valoa uinnin suhteen tunnelin päässä! Ehkä mä pystyn uimaan elokuussa Kööpenhaminan ironmanilla 3800m. 🙂

Treenikauden alku

Syksyllä oli tosi vaikea startata uutta treenikautta käyntiin. Marraskuun alussa sain jo vaihteen päälle, mutta sitten tuli kunnon flunssa ja sen päälle liukastuin lyöden ristiluun/häntäluun niin lujaa, etten ensimmäisenä iltana pystynyt astumaan jalalla ollenkaan. 2,5 viikkoa meni, että pystyin kunnolla treenaamaan. Nyt onkin kaksi kuukautta mennyt tosi kivasti ja treenitunteja on kertynyt. Tammikuun alkuun sain mukavan buustin, kun olin Rukalla hiihtämässä.

Voimatreenien puute

Mokasin voimatreenien kanssa. Koronan myötä 2020 keväällä jätin salikäynnit, ja vain pari kertaa tuli käytyä 2021 ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kesällä 2021 huomasin, että en pysty olemaan triathlonpyörällä ala-asennossa, koska hartia-alue pettää. Kesän puolimatkoilla oikean hartian alue oli kovasti teipattu, että jaksan ajaa 90km. Fyssarin treeneissä huomattiin myös kuinka heikko alaselkä on, ja sitten tajusin miksi se on niin väsynyt pulliksella uinnissa. Mitä aiheutinkaan itselleni voimatreenin puutteella. 🙁 Tänä vuonna oon yrittänyt käydä 2x viikossa, lisäksi kuntoutetaan vasemman lavan aluetta (samat liikkeet oikealle). Sain kyllä paljon hallaa kropalleni sillä, etten tehnyt lihaskuntotreeniä. Jatkossa tätä virhettä en tee.

Paino

Paino nousi 2020-2021 talvella. Työkuorma oli iso, ja yritin treenata. Jokainen tietää mitä siitä seurasi. Treenit tauolle. Ja sitten paino nousi. Viime vuonna yritin sitä tiputtaa, mutta en saanut alas. Luultavasti en tehnyt tarpeeksi töitä. Nyt kun treenit kulkee, ja mieli on hyvä, niin on ihan erilainen fiilis tuon painonpudotuksenkin kanssa. Otin henkilökohtaisen ravintovalmennuksen, ja se on aloitettu tammikuun lopussa. Muutama kilo on tippunut, mutta vielä on matkaa. Onneksi kesään on aikaa. Viikkopudotukset ovat olleet 300-400g, mikä on ihan järkevä luku, että jaksan vielä kunnolla treenatakin. On vaan välillä hankalaa, kun haluaisi painon tippuvan nopeesti.

Kanarian treenileiri

Varattiin leiri marraskuussa ennen viruksen omikron variantin maailmalle leviämistä ja nyt on saanut viimeiseen asti jännittää, että sairastuuko, kun se leviää niin vauhdilla. Kaikki neljä naista päästiin matkaan. Tultiin tänään Gran Canarialle Maspalomasiin ja olemme täällä reilun viikon. Sunnuntaina 20.3. lähtee lento takaisin kotiin.

Kaikki neljä meistä ovat Aqua Plussan valmennusporukassa, ja tavoitteena Köpiksen ironman elokuussa. Pyörävauhdit menee aika yksiin, mutta juoksulenkit tehdään erikseen. Paitsi tänään aloiteltiin kympin juoksulla, ja se tehtiin koko sakki yhdessä. Nyt pitäisi mennä nukkumaan, niin jaksaa klo 7 herätä. Täällä on kello siis 22 nyt.

LUE MYÖS:

Terkkuja Mallorcan treenileiriltä

Valmentaja antoi tavoitteen

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI