Hae
Ninnin energianurkkaus

SM-pronssista koronaan

Tarkoitus oli päivitellä taas blogia useammin, mutta huomaan, että tää ei taida olla enää itselle se, mihin haluan viikossa aikaa kauheasti kuluttaa. Nytkin useamman viikon on ollut tarkoitus kertoa kesän kuulumisia, mutta en ole saanut aikaiseksi avattua konetta tätä varten. Kuitenkin nyt olikin kiva kirjoittaa. 😀

Rintalihaksen revähdys?

11.-12.6. oli pyöräsuunnistuksen SM-kisat. Lauantaina sprintti ja sunnuntaina pitkä matka. Lähdettiin Eijan kanssa matkaan perjantaina, ja edeltävänä päivänä olin luultavasti reväyttänyt rintalihaksen nilkan liikkuvuutta tehdessä. Kyllä, luit oikein. Lyhyesti kerrottuna jalka oli tuolilla ja polvi painoi rintakehää, venytin nilkkaa ja ruts. Sattui hengittäminen, aivastaminen ja ihan kaikki.

Pysähdyttiin matkalla Vierumäelle Lahden maauimalaan, jossa oli tarkoitus uida ensimmäistä kertaa koko kaudella märkäpuvulla. Uin altaan päähän ja takaisin, ja totesin, etten todellakaan pysty uimaan. Käteen ei saanut minkäänlaista voimaa, sattui ihan liikaa. Vähän tuli kalliiksi tuo uinti. 😀 En myöskään pystynyt juoksemaan, joten iltalenkki vaihtuikin kävelyksi Vierumäen maisemissa.

Tuossa vaiheessa en edes ajatellut revähdystä, vaan ihan vaan venähdystä. Ja fyssarin kanssa viestitellessä vähän suljettiin kylkiluun murtumaakin pois. Mitä vaan tein, kumartumisesta nauramiseen, niin painoin rintaa kädellä. Hieno lähtökohta pyöräsuunnistuskisoihin.

Pyöräsuunnistus SM-SPRINTTI

Lähtöjärjestys määräytyi viime vuoden pisteiden mukaan, ja lähdin neljänneksi viimeisenä. Tavoite oli, ettei viime vuonna kokonaispisteissä kolme kovempaa ehtisi saada mua kiinni. Aamulla oli pakko ottaa buranaa, vaikka sitä ei ennen liikuntaa suositellakaan. Sillä sai kuitenkin kivusta kärjen pois.

Näin muutaman oman sarjalaisen numeroista päätellen matkalla. Pyörä kulki ihan hyvin, mutta kyllä hengittäminen sattui rintaan. Pyörässä asento on kuitenkin parhain, kun kädet on eteenpäin, jolloin rintakehä menee vähän kasaan. Mietin rintalihasta useamman kerran matkan varrella, mutta suoritukseen se ei vaikuttanut.

Yksi ihan selkeä virhe tuli toiseksi viimeiselle rastille, missä menetin pronssimitalin. Ja yksi selkeästi huonompi reitinvalinta tuli tehtyä. Pyöräsuunnistus on kuitenkin juuri tuota, nuo kuuluu lajiin. Tavoitteeseenkin pääsin, koska hopeamitalisti Niina tuli vähän mun jälkeen maaliin. Tosin ei kahta minuuttia, mikä oli lähtöajoissa ero, joten tiesin hänen voittaneen mut.

Eija nappasi pronssia 14 sekunnin keulalla muhun, joten mitalin häviäminen ei oikeasti haitannut. Vitsailtiinkin aiemmin, että tältä reissulta molemmille mitali, joten illalla vitsailu jatkui, että huomenna on sitten mun vuoro. 😀

Tulokset, sijoitus 4/10 sarjassa D40.

Illalla käytiin Eijan kanssa pari tuntia ajelemassa Vierumäen poluilla, koska pyörää pystyin ajamaan. En kivuitta, mutta pystyin. Ja pakko oli kuitenkin palautellakin päivän sprintistä. Toki ensin maattiin pari tuntia hotellin sängyillä ja katsottiin pääsarjojen kisojen tv-lähetys. Pyörälenkin jälkeen oli niin kova nälkä, että tilattiin ravintolan sisäänkäynniltä pyörävaatteissa hikisinä ruuat, käytiin huoneessa suihkussa ja tultiin ravintolan pöytään odottamaan. Pari minuuttia ja ruuat oli pöydässä, täydellistä!

Pyöräsuunnistus SM-pitkä

Sama rutiini kuin edellisenä päivänä, eli buranaa ja menoksi. Olin ehkä kolmannella rastilla, kun olin jo nähnyt muutaman edellä lähteneen oman sarjalaisen. Neljänneltä rastilta takaisin päin ajaessa näin mun jälkeen 2min lähteneen kaiman, ja mietin, että ero on varmaan aika samoissa. Sen jälkeen en enää häntä nähnyt enkä takaa muitakaan lähteneitä. Mietin, että joko mun reitinvalinnat ovat olleet hitaampia tai sitten parempia. En kuitenkaan ollut tehnyt mitään virhettä.

Kuva: Risto Orpana

Pyöräsuunnistuksessa on usein kiellettyjä alueita, joihin meneminen johtaa hylkäykseen. Samoin joitakin teitä saa ylittää vaan merkityistä kohdista, muuten samoin johtaa hylkäämiseen. Oltiin suunnistettu 3 rastin jälkeen 12 rastille isomman tien toisella puolella, ja 12 rastilta 13 rastille siirryttiin taas tien toiselle puolelle. Kävin tosi hitaassa vauhdissa sormen kanssa tien läpi, ja totesin, että muuta ylityspaikkaa ei ole kuin mistä aiemmin olin 3-4 välin mennyt. Niinpä lähdin kiertämään sinne, aika ison ylämäen kautta. Loput rastitkin sujuu ihan hyvin, yhteensä 18 rastia. Pientä epäröintiä parille viimeiselle, mutta niin oli muillakin ollut.

Olin johtanut kisaa 12 rastilla. Tiellä olikin ollut toinen ylitys, mitä en ollut nähnyt. Se oli heikosti merkitty, ja rastiviivakin meni meillä siitä. Hävisin tällä välillä yli 6 minuuttia välin nopeimmalle. Tässä meni mun voitto, eka suomenmestaruus missään lajissa. Olin lopulta kolmas häviten voittajalle reilu 2 minsaa. Tämä harmitti mua todella paljon, koska en ollut vain nähnyt kartassa tienylitystä. Kyseessä ei sinänsä ollut siis suunnistusvirhe. En ollut pronssiin tyytyväinen. Onneksi en kuitenkaan tuolla kierrolla tippunut kokonaan mitaleilta. 😀

Yllä kartta ja missattu kohta löytyy 12-13 rastiviivan alta. Kolmion kohdalla on kartan vaihto, ja sieltä kiersin. Alempana on vanhemmasta SM-kartasta tienylityksen merkintä.

Tulokset. Sijoitus 3/8 sarjassa D40.

On kiva nähdä, että vauhdissa mä pärjään. Pyöräsuunnistus itselle on uudempi laji, johon viime vuonna tutustuin, mutta lapsena oon tossusuunnistanut useamman vuoden, ehkä 8. Sieltä siis osaaminen itse suunnistukseen. Mutta kuten kaikki tietää, niin pyörä on vahvempi laji kuin juoksu. 😀

Eka K0r0NA

Reissussa mulla oli tosi vahva altistuminen, ja niinpä tiistaina alkoi aamulla oireet, päivällä nousi kuume jo yli 38, ja illasta kotitesti näytti positiivista. Neljä päivää mulla oli yli 38 astetta kuumetta. Seuraavalla viikolla tein vain hitaita kävelylenkkejä koiran kanssa. Kun oli ollut 9 kuumeetonta päivää, niin tein tosi iisin ekan pyörälenkin. Nyt on 4 viikkoa vipasta kuumepäivästä, ja puolikuntoinen oon vieläkin. Kunto on todella huono. Kolmesti oon käynyt juoksemassa, tänään vain sauvakävelemässä, että saan pidettyä sykkeet tarpeeksi alhaalla. Juostessa ne nousee helposti. Pyöräily onnistuu jo paremmin.

Koska rintalihas vaivaa vielä viiden viikon jälkeenkin, ja välillä on vaikea hahmottaa, että johtuuko ahdistava tunne siitä vai keuhkoista, niin kävin lääkärillä kuunnelluttamassa keuhkot. Ne oli onneksi ok, ja samoin lääkärin otattama sydänfilmi. Joten pikku hiljaa yritetään kuntoa taas nostaa.

Tulevat kisat

Seuraavat pyöräsuunnistuskisat on kolmen viikon päästä, ja neljän viikon päästä onkin sitten SM-keskimatka ja SM-viesti. Ne ovat kalenterissa. Triathlonkisoja ei tälle vuodelle kalenterissa enää ole, koska peruin ironmanin, joka olisi viiden viikon päästä. En ehdi saamaan itseäni kuntoon siihen mennessä. Oon kolmesti tehnyt ironmanin puolen tunnin sisään (11:18 – 11:46), niin mulla ei oo oikeastaan paloa tehdä sitä puolitehoilla. Siitä kuitenkin kestää palautua.

Lisäksi syyskuussa on Lost in Kainuun seikkailukisa. Kaksi kertaa ollaan oltu siskon kanssa Lost-sarjassa, jossa pakollinen yötauko. Nyt Eija liittyy meidän joukkueeseen, ja osallistumme Extremely Lost -sarjaan, joka on 24h sarja ja painetaan yönkin yli. Monella joukkueella menee yli 30h. Saa nähdä miten meidän käy, kuinka jaksan yön valvoa! 😀

LUE MYÖS:

SM-mitali uudesta lajista: pyöräsuunnistus

Pyöräsuunnistus sekä syksyiset ajatukset

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI