Hae
Ninnin energianurkkaus

Korona, mun toipuminen

Oon saanut Instagramissa useita viestejä liittyen koronasta toipumiseen ja korkeisiin sykkeisiin. Ehkä johtuu siitä, että oon kertonut kuinka palautuminen ei ole ollut normaalia ja sykkeet ovat 8 viikon jälkeenkin vielä korkealla. Vertaistukea kaivataan. Vaikka korona on jokaisella erilainen, jokainen sairastaa sen omalla tavallaan, niin onkin useita, joilla sykkeet jää ylös.

Tein positiivisen kotitestin 14.6.2022. Olin neljä päivää yli 38 asteen kuumeessa. Ei nuhaa, yskää (pientä, jos vertaa perheenjäsenen tautiin viikkoja myöhemmin), väsy. Ajattelin heti, että menen terveurheilija.fi-sivuston ohjeilla. Normaalistikin suositellaan yhtä monta päivää treenaamatta kuin on ollut kuumetta, joten oli itsestään selvää, että nyt lepopäiviä tulee enemmän.

Korona ohi, treenien aloitus

Yhdeksän kuumeetonta päivää kun oli takana, niin kävin ensimmäistä kertaa vähän pyöräilemässä, ja vauhti oli tosi hiljaista. Olin päättänyt, että syke ei saa nousta yli 130 missään kohtaa. Keskisyke oli 114 lyhyellä lenkillä, jos lenkiksi sitä voi edes kutsua. Tätä ennen olin tehnyt koiran kanssa hitaita kävelylenkkejä aloittaen 800 metristä ja kasvattaen viiteen kilometriin. Ekalla treeniin palaamallani viikolla tein 4 kevyttä pyörälenkkiä. Ensimmäisen 6km juoksulenkin tein reilu viikko ekasta pyörälenkistä. Juoksin tosi hiljaa ja puolessa välissä pidin taukoakin. Tuon jälkeen viikon sisässä kaksi juoksulenkkiä, toinen 6km ja toinen 8km, ja lopulta totesin, että en jaksa. Vaihtuu sauvakävelyiksi. Positiivisesta korona-testistä oli nyt kuukausi.

SYkkeet korkealla

Lääkäri kuunteli keuhkot, ja sydänfilmikin tsekattiin. Kaikki ok. Vaikka olin kesälomalla, ja periaatteessa olisi ollut aikaa treenata, niin en jaksanut. Yritin huomioida myös henkistä kuormaa, ja siksikin ottaa vielä rauhallisemmin. Nyt olen tehnyt yhden 8km lenkin (viikko sitten), jonka olen juossut putkeen. Ja nyt jaksaminen riittää jo siihen. Mutta syke oli 20 pykälää korkeampi kuin mitä normaalisti olisi ollut. Vauhti 6min/km, keskisyke 174. Normaalisti tuolla vauhdilla syke olisi ollut 154 luokkaa. 174 on normaalisti vk2, enkä ihan hirveästi silloin juttele. Nyt juttelin koko lenkin.

Viime viikonloppuna testasin mitä kroppa tuumaa pyöräsuunnistuskisoista. Lauantaina oli Suomen cupin kisa / AM-kisa Ylistarossa. Ensin henkilökohtainen sprintti n. 20min ja sitten viesti, jossa kaksi 15-20min osuutta. Tämä oli testi voisinko osallistua tulevana viikonloppuna pysun SM-kisoihin (keskimatka lauantaina ja pariviesti sunnuntaina). Alkuun jalat tuntuivat tosi tyhjiltä, mutta sain kuitenkin puserrettua loppua kohti paremmin. Koskaan en vielä ole kellottanut 200 sykettä. Joskus viallisesti joo, mutta nyt paukkui kaikki Training Peaksin syke-ennätykset uusiksi. 198-199 oli juoksussa maksimi vuosia sitten, nyt se on laskenut. Pyörällä maksimi taitaa olla 191. Pysu-kisojen jälkeen vain vähän tuli yskittyä, ja se oli hyvä merkki. Koko ajan enemmän keuhkot ovat kestäneet treeniä. Alkuun niillä kevyilläkin lenkeillä yskin, kun tuntuu, että lima nousee. Myöhemmin kovissa vedoissa, ja nyt en yskinyt edes kaikkien kolmen sprinttivetojen jälkeen.

Kesän treenimäärät

Nyt eletään elokuun 11. päivää ja tunteja on jo 12. Kertoo siis siitä, että jotain oon tehnyt. 🙂 Pari viime viikkoa 7-10 tunnin viikkoja. Mutta rauhallisesti kuitenkin vielä, tosin alkuvuoden kuukausituntimääriin en aio nyt edes pyrkiä. Toukokuu-heinäkuu välillä treenitunteja on tullut yhteensä vain 80, tammi-huhtikuussa yhteensä 267 tuntia. Jatkossa aion vähentää treenitunteja, koska musta tuntuu, että mun pitää huomioida henkinen kuorma vielä paremmin. Oon paljon analysoinut tekemistä viime vuosilta kesän aikana.

Kuva: Eija Keski-Säntti

sairastettu Korona vaikuttaa edelleen 8 viikon jälkeen

Aika paljon kuulee, ettei koronasta oo mitään jäänyt. Että nopeasti tauti oli ohi. Näin mäkin aattelisin, jos en treenaisi. Ja seuraisi leposykettä sekä treenien aikaista sykettä. En voisi millään tietää, että syke on noin paljon korkeampi aikaisempaa verrattuna. Jostain tutkimuksesta luin, että syke oli koholla keskimäärin 79 päivää taudin jälkeen ja sitten normalisoitui. Sitä odotellessa. Eli kolmen viikon päästä mulla on kaikki normaalisti. 😀

En oikein tiedä mitä hermosto päättelee korkeista sykkeistä. Eli onko nämä tekemäni ns. normivauhtiset treenit kovilla sykkeillä mulle kropan mielestä kovia vk-treenejä, ja niistä palautuminen ottaa enemmän aikaa. Siksi oon aika tarkkana, ja teen kevyesti. Esimerkiksi juoksulenkit on sauvakävelylenkkejä tai kävely-hölkkää. Tässä vaiheessa kautta ei nyt ihan hirveitä enää voi tehdä, pilata kyllä. Triathlonkisat oon perunut, pari pyöräsuunnistukisaa jäljellä ja tietenkin se pitkä seikkailukisa. Siellä on 50km yhteensä juoksua ja se vähän hirvittää, mutta onneksi tässä on vielä 4 viikkoa aikaa.

Ehkä mä pelaan liikaa varman päälle, toiset ei välittäisi yhtään. Mutta tällaisissa asioissa mä haluan ottaa varovasti, mä en halua mitään jälkitauteja ja oonpa mä muutaman kerran itseni alipalautuneeksi/ylikuntoon ajanutkin. Siinä on syyt miksi mä toimin näin. Mieluummin hetken himmata kuin useita kuukausia, kun ei hetken jaksanut. Ja kylläpä jokainen omassa olossaan tietää mikä kannattaa, tai ainakin paljon treenaavan pitäisi tietää. Sen verran pitää osata itseään kuunnella.

Kuva pyöräsuunnistukisoista: Hanna Helander

LUE MYÖS:

SM-pronssista koronaan

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI