Hae
Ninnin energianurkkaus

Multisport-kisajoukkue lähes valmiina!

Eija ja Sanna etsivät kolmatta pyörää multisport-kisoihin Ylistaroon. Päivä on 6.7. ja matkana pidempi trio, 70-100km. En ole koskaan vielä seikkailukisoissa ollut, vaikka niitä on tullut vuosien aikana googlailtua. Nyt osuu sopivasti kalenteriin, joten kauaa ei mua tarvinnut houkutella mukaan, vaan lupasin heti. 😀 Molemmat naiset ovat käyneet useamman kerran multisporttailemassa, joten heillä on ihan eri tavalla kokemusta kuin mulla.

Eija mua juoksuttelee pitkin ja poikin, kun lähtee usein kaveriksi pitkille juoksulenkeille. Hän osallistui pari viikkoa sitten Nuts Karhunkierrokselle 83km, jossa oli upeasti naisten neljäs. Juoksuvauhti on kohdallaan, joten lenkit mun kanssa on hänelle rauhallista vauhtia. Sannaa puolestaan en ollut nähnyt, joten pitihän meidän nyt yhteistreenit saada aikaiseksi edes kerran ennen kisaa. 😉

Lajeiksi sovittiin melonta, ampuminen ja rullaluistelu. Yhdessä juokseminen ja pyöräily tällä kertaa skipattiin, ne taitaa olla vallitsevat lajit multisport-kisoissa. En muista milloin olen viimeksi melonut ja rullaluistellut, enkä ole ampunut pienoiskiväärillä koskaan. Ainoastaan ilmakiväärillä kerran lapsena serkun mökillä. Joten oli paikallaan kokeilla millaista ampuminen on, kun sekin on lajina monena vuonna ollut.

Ensin käytiin melomassa Kyrönjoessa, ja mietittiin, että kuka voisi olla edessä ja kuka takana, ja kuka huilaa. Ei se helppoa hommaa, kun mennään vauhdilla, eikä vaan nautiskella maisemista. Ampuminen oli kyllä kivaa, ja ensikertalaiseksi ammuin vielä oikein hyvin tauluunkin! Ihan kehujakin tuli, ei kuulemma kaikilta onnistui. Ammuttiin tuollaiseen pistetauluun, ja sitten normaaleihin pysty- ja makuutauluun. Sekä tuelta että ilman tukea.

Kolmas laji oli se rullaluistelu, ja tää oli kyllä se, missä mä vikisin ja naiset vei. Toivottavasti kisoissa ei ole ihan sama juttu, ja mulla vaan olisi nyt vaikuttanut edellispäivän pitkä juoksulenkki. Pitää kyllä ehdottomasti käydä luistelemassa muutaman kerran ennen kisaa, että tulee siihen vähän varmuutta.

Kun olemme aiemmin kavereiden kanssa puhuneet multisport-kisoista, niin aina on ajateltu mua suunnistajaksi. Tällä kertaa mä olen se heikoin lenkki suunnistuksessa. 😀 Eijalla ja Sannalla on molemmilla pyörissä karttateline, mulla sellaista ei ole. Ja joukkueella on vain yksi kartta, joten Eija kokeneimpana suunnistajana saa toimia suunnan kertojana.

Joukkueen nimi oli alkuun vaikein rasti, mutta lopulta saimmekin sponsorin ja nimikin vaihtui sen myötä. Fiini Fröökynä on meidän multsport-tiimin nimi, ja pinkit urheilupaidatkin on jo ostettu ja menevät pian painoon. Kiitos Fiini Fröökynälle!

Innolla kyllä odotan tätäkin kokemusta. Hauska kesä kyllä tulossa, kun on tiedossa erilaista kisaa kuin aiemmin. Mutta täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta kaipaan kovasti normaali triathlontreeniä, ja vaikka olen olkapään vuoksi skippaillut uintia ja käynyt suunnistamassa, niin sitten tuntuu kuin en olisi tehnyt mitään. Mieli on kyllä jännä, vaikka todellakin olen tehnyt. 😀

LUE MYÖS:

Olkapään kanssa lisätutkimuksiin

Suunnistuskisoihin

Täydellinen treenihuone valmistumassa

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

22 vuotta sitten ja nyt taas!

Siskojen kanssa ollaan menossa sinne Venlojen viestiin, ja osallistuttiin suunnistuskouluun. Niinpä mä päätin muutama viikko sitten, että maksan lisenssin, liityn suunnistusseuraan ja käyn kokeilemassa henkilökohtaisessa kisassa. Kolmet iltarastit yksin suunnistaen alla, joten tarpeeksi treenattu ja eikun kisaan! 😀 Kuten aiemmin sanoin, niin mun mielestä kuka vaan voi mennä missä kunnossa vaan.

No kyllä mä tänään kisapaikalle saavuttuani mietin, että kaikkeen mä kans itteni laitan. 😀 Enää ei tuntunut hyvältä idealta. 😀 Monta tuttua naamaa näin, toiset ovat jatkaneet tämän parikymmentä vuotta harrastusta ja jälkikasvukin on jo lajin parissa. Mulla siis edellisestä kisasta on muistaakseni 22 vuotta. Olin viimeksi 17-vuotiaana kisoissa, jos oikein muistan. Voi olla, että olin jossain vielä 18-vuotiaanakin.

Sääret ovat aika naarmuilla iltarasteilta, joten ostin säärisuojat Suunnistajan kaupasta. Pari kilometriä verraa, ja ei muuta kuin lähtöpaikalle. Seurasin muutaman lähtijän, että miten toimivat ja toimin samoin. On emitin nollausta jne. No metsään pääsin, ja heti matkalla ykkösrastille tein virheen. Ajattelin, että näinkö vaikeaa tämä on. Seuraavat rastit menivät paremmin, mutta vielä kahdelle rastille tuli koukkua. Virheet tulivat siitä, että luin karttaa väärin. Kuvittelin olevani tietyssä paikassa, ja siitä johtuen esim. sata metriä sivuun. Pahin kierto tuli ehdottomasti siitä, kun lähdin 6. rastilta aivan liikaa vasemmalle, jolloin menin kolmosrastin vierestä.

Kisa oli myös aluemestaruuskisa, joten sain pronssimitalin. 😀

Löysin kuitenkin kaikki rastit ja maaliin tullessa hyväksytty suoritus. Se olikin mun tavoite! Ei ollut helppo maasto, kun ei paljon polkuja ollut ja oli paljon risukkoa. Mulla oli polkujuoksukengät ja jäkäläiset kalliot oli sateen jälkeen todella liukkaita, ne piti ottaa tosi varovasti. Kisan jälkeen oli tietenkin kiva verrata tuloksista, että paljonko sarjalaisille jäin missäkin kohtaa. Voittajalle jäin reilun 8 minuuttia, ja toiselle reilun kuusi minuuttia. Olin siis kolmas, ja viimeinen. Meidän sarjassa ei ollut harmittavasti kuin kolme osallistujaa. Olisin voinut jäädä enemmänkin noiden virheiden perusteella.

Nuo koukut jäi sen verran harmittamaan, että johonkin toiseenkin henkilökohtaiseen kisaan pitää kyllä osallistua. 😀 Tuostahan tulee todella hyvä treeni. Sen verran vissiin kuitenkin lähdössä jännitti, että unohdin laittaa kellon päälle. Laitoin sen vasta nelosrastilla, eli noin puolessa välissä ja keskisyke on 177 eli vk2:lla. Kerran menin ihan kunnolla nurin, polvi on nyt kipeä ja on muutamat mustelmat ja naarmut. En muistanutkaan, että suunnistaja ei paljon jalkoja esittele kesällä. 😀

Huomenna palauttavaa treeniä, ja tiistaina olisi tämän kauden ensimmäinen kuntotesti edessä. Pyörätesti Ylöjärvellä Aqua Plussan testausasemalla. Sen jälkeen olisi vuorossa Supersprintti, jos uinti pidetään, niin pitää miettiä, että miten toimin. Verraanko uinnissa pitkään potkien, ja yritän uida sen 400m. Mutta starttaan kyllä viimeisenä, ettei käsi kolahda kenenkään kanssa, koska se sattuu.