Se kuuluisa aika – äiti treenaajana
Nyt teen poikkeuksen, ja julkaisen kuvan, jossa näkyy lasten kasvot. Jos lapset kuvissa näkyvät, niin yleensä aina niin, etteivät ole tunnistettavissa. Toki olen saanut kuvan julkaisuun luvan. Lapsethan ovat siis syntyneet 2003, 2003 ja 2006. Aloitin aikoinaan juoksemaan tammikuussa 2009, koska se oli helpoin harrastus pienten lasten äitinä. Omasta kotiovesta pihalle juuri haluaamaansa aikaan. Ei tiettyyn kellonaikaan olevia treenejä eikä matkoja treenipaikalle. Syksyllä 2011 aloitin triathlonkoulussa, ja muutaman tekstin oonkin vuosien varrella kirjoittanut siitä, miten aika riittää treenaamiseen ja mitä kaikkea voi keksiä. Kovin paljonhan riippuu nimenomaan siitä, että minkä ikäisiä lapset ovat.
Meillä on jäänyt välistä se aika, kun lapset voi istuttaa juoksurattaisiin tai pyöräkärryyn. Mutta pyörillä ovat olleet mun juoksulenkeillä mukana lukemattomia kertoja. Uimataitoiset tytöt ovat olleet useasti uimahallissa mukana, ja ottaneet kaverin myös mukaan. Oon ajanut sisällä pyörällä katsoen Pikku Kakkosta, ja pitänyt samalla lasta kädestä kiinni. Rämpinyt pitkospuiden vieressä suon puolella, kun lapset ovat kävelleet pitkospuita pitkin. 😀
Oon treenannut suurimmaksi osaksi iltaisin klo 20 jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Miehen työreissujen aikana juoksumatto sekä traineri on tullu tutuksi. Niitäkin voi hyödyntää lasten nukkumaan menon jälkeen. Työreissujen aikana oon myös välillä hyödyntänyt lastenhoitajaa. Jos kesken juoksulenkin pysähdytään jäätelölle tai leikkipuistoon, niin se ei pilaa sitä lenkkiä. Pääasia, että vain itse pääsee liikkumaan. Voimatreeneissä voi käyttää lasta painona, ja kehittää kaikenlaista kehonpainotreeniä heidän kanssa. Ja jos on useampi lapsi, niin yhden lapsen kanssa tekeminen on myös kahdenkeskistä aikaa.
Mun mielestä sille löytää aikaa, mitä ihan oikeasti haluaa tehdä. Suunnittelu on se avainsana. Nuorempana pystyin nipistämään yöunista, ja heräämään aamuviideltä lenkille tai lopettamaan lenkin klo 22.30. Enää en sitä tee muuta kuin esim. Botniahallin vuoksi (siellä ajoaika klo 7-10). Valitsin kuitenkin usein lenkin hyvien unien sijaan, mikä sekään ei aina hyvä juttu ole. Vanhempana oon ymmärtänyt unen tärkeyden, ja ilman lepoa ei kehity. Mutta jos oma elämä on niin hektistä, ettei viikossa ole yhtään aikaa omalle liikunnalle, niin sitten kyllä kannattaa miettiä voisiko jotain muuttaa. Jokaisella on toki päiviä tai viikko, jolloin on päivät ohjelmaa täynnä, niin silloin treeni jää tekemättä. Mutta toivottavasti kenelläkään ei ole sellaisia viikkoja viikosta toiseen, ettei ehdi yhtään liikkumaan.
Jos perheessä on kaksi vanhempaa, niin voihan olla vaikka sovitut treeni-illat. Toinen toisena päivänä ja toinen toisena. Meidän perheessä mulla on ollut yhtälailla oikeus harrastaa, kuten myös miehelläkin. Mutta sanoisin kyllä myös, että pitää ottaa se puoliso ja muu perhe huomioon, ja joustaa omistakin menoista. Kun yhteistyö sujuu, niin silloin ne treenitkin sujuu pitemmälläkin tähtäimellä. Pienten lasten yksinhuoltaja ei välttämättä valitse lajikseen triathlonia, tai ainakaan pitkiä matkoja. Ne kun välillä vaatii niitä 4-6 tunnin pyörälenkkejäkin. Noissakin oon yrittänyt muuten hyödyntää mökki- ja turnausmatkoja ym. toiseen suuntaan.
Lasten kasvaessa edelle menevät monesti muu tekeminen, ja äitin kanssa liikkuminen ei ole kovin isolla prioriteetillä. Oon useamman kerran lahjonut lapsia mun mukaan. 😀 Mutta enää en sitä tee. Tulevat tai eivät. Itse asiassa juuri viime viikolla tehtiin tyttöjen kanssa pyörälenkkiä yhdessä ja ennen koronaa ehdittiin käydä kuntosalillakin muutaman kerran. Nykyään harvemmin vaan saan seuraa lapsista, mutta ehkä enemmän tulevaisuudessa, kun teinivaihe on ylitetty. 😉 Omat treenit ovat rytmittyneet jo useamman vuoden muiden treeniaikataulujen mukaan. Lentopallossa ja cheerleadingissä, kun on tietyt harkka-ajat. Mä pystyn treenaamaan harkkoja ennen, niiden välissä tai jälkeen. Riippuen kuka kuskaa ja mihin suuntaan.
Summa summarum. Toivottavasti ehdit liikkumaan sen verran, mitä toivot! Ja jos pienten lasten vanhempana harrastat triathlonia, niin ota puoliso huomioon myös. Aika paljon oon ikävä kyllä nähnyt vuosien aikana avioeroja. Jos toinen treenaa paljon, ja toisella ei ole mitään omaa juttua, niin sekään ei ole hyvä. Treenit saa mahtumaan arkeen paremmin suunnittelemalla.
LUE MYÖS:
Henkisen puolen vaikutus alipalautumiseen
Miten mä ehdin? (Vuodelta 2013)
SEURAA MINUA ♡
Muutosta treenaamiseen
Aiemmin olin suunnitellut kirjoittavani tämän otsikon alla siitä, miten olen tänä talvena muuttanut treenaamistani. Sunnuntaina kirjoitin tätä eri näkökulmasta kuin eilen ja tänään. Sunnuntaina oli vielä se tilanne, että uintitreenit oli poistettu treeniohjelmasta. En ollut käynyt uimassa kuin viimeksi keskiviikkona ja salilla viime viikon maanantaina. En ole ottanut riskiä käymällä muutaman syyn takia. Kotona on riskiryhmäläinen ja se, ettei tiedetä millaisia jälkitauteja ja ongelmia koronavirus voi aiheuttaa. On ollut juttua, että joillakin on keuhkojen toimintakyky tippunut jopa 30%. Mulla on niin hyvin muistissa keuhkoklamydian jälkeinen keuhkojen toipuminen, että ei kiitos koronalle. Noita tauteja ei tietenkään voi verrata, mutta fakta on se, että jos pahimmillaan keuhkoista tippuu 30% pois, niin kyllähän silloin tällainen urheileminen loppuu. Virus on niin uusi, että vaikka olisi sairastanut lievän taudin, niin eihän sitä kuitenkaan tiedetä, että aiheutuiko siitä jotain muutakin.
Seinäjoella on siis vielä uimahallit auki, ja ne menevät huomenna kiinni hallituksen ohjeiden mukaisesti. Eilen kun kuuntelin hallituksen tiedotusta, niin mulla tuli itku. Ihan käsittämätöntä, että Suomi on tässä tilanteessa. Kyllähän tämä kokonaisuus on pelottava ja valtava, kun kaikki suljetaan. Mitä se tekeekään yhteiskunnalle? Yrityksille ja taloudelle?
Nyt jo viisi päivää takana aikataulutonta/harrastuksetonta elämää, ja on ollut kyllä ylimääräistä aikaa, kun ei ole kuskauksia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ei kiirettä ollenkaan. Meillä on ollut lapset jo tänään poissa koulusta, ja tosiaan seuraavat neljä viikkoa, kun koulut on suljettu. Jotenkin arki pitää saada rullaamaan järkevästi. Mulla ja miehellä on tällä hetkellä hyvä tilanne, että meillä on töitä ja voimme tehdä töitä etänä. Mulle tehtiin treenihuoneeseen työpiste, jonne hain toimistolta toisenkin ison näytön ja ergonomiavälineitä. Tänne saan tarvittaessa oven kiinni ja vähän enemmän työrauhaa. Nyt kun kotona on viisi henkeä, ja mulla ajatustyö, niin rauhaakin tarvitsee.
Meidän perheessä on 7. luokalla oleva erityislapsi. Tästä on tänään pariin otteeseen käyty keskustelua opettajan kanssa, että miten asiat menevät hänen kohdallaan. Koska emme ole kriittisillä aloilla töissä, niin hänen paikkansa on myös etäopetuksessa. Ja koska näitä erityislapsia ei pysty opettamaan etänä, niin hän on käytännössä kotiopetuksessa. Vaatii vanhemmilta sitten iltaopetuksena hommaa, koska omat työt on hoidettava. Täytyy saada jonkinlainen järkevyys nyt vaan arkeen. Ihan vaan siitä lähtien, että kuka tekee lounaat ja kuinka ulkoillaan. Tiedän, että nämä on pieniä juttuja, mutta jokaisella on se oma arki, joka pitää saada pyörimään nyt eri tavalla kuin aiemmin. Aina, kun arkeen tulee muutoksia, niin se ottaa hetken toimiakseen helposti. Mulla esimerkiksi joka syksy, kun lasten harrastukset alkavat ja itsellä lisääntyy treeni, niin yhtälö tuntuu mahdottomalta ja tuntuu, etten millään ehdi treenaaman. Kun se lähtee sujumaan, niin ihmettelen aina, että mitä oikein panikoin ja stressasin.
Toiveissa vaan on, että tämä on kuukauden, eikä tarvisi jatkua vaikka koko kevättä. Oon kyllä sitä mieltä, että tämä linjaus on ehdottomasti tarpeen koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi ja sairaanhoitopalveluiden riittävyyden kannalta. Jo pelkästään tämä The Washington Postin artikkeli kertoo siitä.
Nyt kun teen etätöitä, niin mun energiankulutus laskee huomattavasti. Se täytyy huomioida. Kotona ei paljon liiku, ja ylimääräistä kun ei kulje, niin vaikuttaa kulutukseen. Lepopäivänä mun kulutus jää alle 2000 kaloriin älykellon mukaan. Siihen ei tietenkään voi sataprosenttisesti luottaa, mutta antaa suuntaa. Ehkä täytyy ottaa joku välitunti itsellekin käyttöön, ja napata lapset mukaan ja käydä vaikka 2km ruokatunnilla kävelemässä. Tulisi heillekin hyvä välitunti. 🙂
Treeneihin tämä toki vaikuttaa, mutta valmentaja huolehtii niiden suunnittelusta. Normaalisti saamme treeniohjelman kuukaudeksi kerrallaan, nyt tulee vain viikko kerrallaan. Täytyy ottaa sillä mentaliteetillä kuin jonkun paikan ollessa rikki, että panostetaan muihin lajeihin ja ongelmakohtiin. Esim. mulla nyt liikkuvuuteen. Meinaan tehdä liikkuvuusharjoitteita joka päivä 20 minuuttia.
Tsemppiä jokaiselle! Oot sitten sairaanhoitaja etulinjassa, opettaja, yrittäjä, yksinhuoltaja tai ihan vaan tavallinen perheen vanhempi. Nauttikaa ulkoiluista ja mahdollisista aurinkoisista kevätpäivistä! Yritetään olla positiivisia. <3 Nyt lähden suunnittelemaan meidän väliaikaista arkea, sitten juoksemaan ja ulkoilemaan toivottavasti lasten kanssa.
LUE MYÖS:
SEURAA MINUA ♡