Hae
Ninnin energianurkkaus

Korona, mun toipuminen

Oon saanut Instagramissa useita viestejä liittyen koronasta toipumiseen ja korkeisiin sykkeisiin. Ehkä johtuu siitä, että oon kertonut kuinka palautuminen ei ole ollut normaalia ja sykkeet ovat 8 viikon jälkeenkin vielä korkealla. Vertaistukea kaivataan. Vaikka korona on jokaisella erilainen, jokainen sairastaa sen omalla tavallaan, niin onkin useita, joilla sykkeet jää ylös.

Tein positiivisen kotitestin 14.6.2022. Olin neljä päivää yli 38 asteen kuumeessa. Ei nuhaa, yskää (pientä, jos vertaa perheenjäsenen tautiin viikkoja myöhemmin), väsy. Ajattelin heti, että menen terveurheilija.fi-sivuston ohjeilla. Normaalistikin suositellaan yhtä monta päivää treenaamatta kuin on ollut kuumetta, joten oli itsestään selvää, että nyt lepopäiviä tulee enemmän.

Korona ohi, treenien aloitus

Yhdeksän kuumeetonta päivää kun oli takana, niin kävin ensimmäistä kertaa vähän pyöräilemässä, ja vauhti oli tosi hiljaista. Olin päättänyt, että syke ei saa nousta yli 130 missään kohtaa. Keskisyke oli 114 lyhyellä lenkillä, jos lenkiksi sitä voi edes kutsua. Tätä ennen olin tehnyt koiran kanssa hitaita kävelylenkkejä aloittaen 800 metristä ja kasvattaen viiteen kilometriin. Ekalla treeniin palaamallani viikolla tein 4 kevyttä pyörälenkkiä. Ensimmäisen 6km juoksulenkin tein reilu viikko ekasta pyörälenkistä. Juoksin tosi hiljaa ja puolessa välissä pidin taukoakin. Tuon jälkeen viikon sisässä kaksi juoksulenkkiä, toinen 6km ja toinen 8km, ja lopulta totesin, että en jaksa. Vaihtuu sauvakävelyiksi. Positiivisesta korona-testistä oli nyt kuukausi.

SYkkeet korkealla

Lääkäri kuunteli keuhkot, ja sydänfilmikin tsekattiin. Kaikki ok. Vaikka olin kesälomalla, ja periaatteessa olisi ollut aikaa treenata, niin en jaksanut. Yritin huomioida myös henkistä kuormaa, ja siksikin ottaa vielä rauhallisemmin. Nyt olen tehnyt yhden 8km lenkin (viikko sitten), jonka olen juossut putkeen. Ja nyt jaksaminen riittää jo siihen. Mutta syke oli 20 pykälää korkeampi kuin mitä normaalisti olisi ollut. Vauhti 6min/km, keskisyke 174. Normaalisti tuolla vauhdilla syke olisi ollut 154 luokkaa. 174 on normaalisti vk2, enkä ihan hirveästi silloin juttele. Nyt juttelin koko lenkin.

Viime viikonloppuna testasin mitä kroppa tuumaa pyöräsuunnistuskisoista. Lauantaina oli Suomen cupin kisa / AM-kisa Ylistarossa. Ensin henkilökohtainen sprintti n. 20min ja sitten viesti, jossa kaksi 15-20min osuutta. Tämä oli testi voisinko osallistua tulevana viikonloppuna pysun SM-kisoihin (keskimatka lauantaina ja pariviesti sunnuntaina). Alkuun jalat tuntuivat tosi tyhjiltä, mutta sain kuitenkin puserrettua loppua kohti paremmin. Koskaan en vielä ole kellottanut 200 sykettä. Joskus viallisesti joo, mutta nyt paukkui kaikki Training Peaksin syke-ennätykset uusiksi. 198-199 oli juoksussa maksimi vuosia sitten, nyt se on laskenut. Pyörällä maksimi taitaa olla 191. Pysu-kisojen jälkeen vain vähän tuli yskittyä, ja se oli hyvä merkki. Koko ajan enemmän keuhkot ovat kestäneet treeniä. Alkuun niillä kevyilläkin lenkeillä yskin, kun tuntuu, että lima nousee. Myöhemmin kovissa vedoissa, ja nyt en yskinyt edes kaikkien kolmen sprinttivetojen jälkeen.

Kesän treenimäärät

Nyt eletään elokuun 11. päivää ja tunteja on jo 12. Kertoo siis siitä, että jotain oon tehnyt. 🙂 Pari viime viikkoa 7-10 tunnin viikkoja. Mutta rauhallisesti kuitenkin vielä, tosin alkuvuoden kuukausituntimääriin en aio nyt edes pyrkiä. Toukokuu-heinäkuu välillä treenitunteja on tullut yhteensä vain 80, tammi-huhtikuussa yhteensä 267 tuntia. Jatkossa aion vähentää treenitunteja, koska musta tuntuu, että mun pitää huomioida henkinen kuorma vielä paremmin. Oon paljon analysoinut tekemistä viime vuosilta kesän aikana.

Kuva: Eija Keski-Säntti

sairastettu Korona vaikuttaa edelleen 8 viikon jälkeen

Aika paljon kuulee, ettei koronasta oo mitään jäänyt. Että nopeasti tauti oli ohi. Näin mäkin aattelisin, jos en treenaisi. Ja seuraisi leposykettä sekä treenien aikaista sykettä. En voisi millään tietää, että syke on noin paljon korkeampi aikaisempaa verrattuna. Jostain tutkimuksesta luin, että syke oli koholla keskimäärin 79 päivää taudin jälkeen ja sitten normalisoitui. Sitä odotellessa. Eli kolmen viikon päästä mulla on kaikki normaalisti. 😀

En oikein tiedä mitä hermosto päättelee korkeista sykkeistä. Eli onko nämä tekemäni ns. normivauhtiset treenit kovilla sykkeillä mulle kropan mielestä kovia vk-treenejä, ja niistä palautuminen ottaa enemmän aikaa. Siksi oon aika tarkkana, ja teen kevyesti. Esimerkiksi juoksulenkit on sauvakävelylenkkejä tai kävely-hölkkää. Tässä vaiheessa kautta ei nyt ihan hirveitä enää voi tehdä, pilata kyllä. Triathlonkisat oon perunut, pari pyöräsuunnistukisaa jäljellä ja tietenkin se pitkä seikkailukisa. Siellä on 50km yhteensä juoksua ja se vähän hirvittää, mutta onneksi tässä on vielä 4 viikkoa aikaa.

Ehkä mä pelaan liikaa varman päälle, toiset ei välittäisi yhtään. Mutta tällaisissa asioissa mä haluan ottaa varovasti, mä en halua mitään jälkitauteja ja oonpa mä muutaman kerran itseni alipalautuneeksi/ylikuntoon ajanutkin. Siinä on syyt miksi mä toimin näin. Mieluummin hetken himmata kuin useita kuukausia, kun ei hetken jaksanut. Ja kylläpä jokainen omassa olossaan tietää mikä kannattaa, tai ainakin paljon treenaavan pitäisi tietää. Sen verran pitää osata itseään kuunnella.

Kuva pyöräsuunnistukisoista: Hanna Helander

LUE MYÖS:

SM-pronssista koronaan

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Case olkapää

Vuoden 2018 Barcelonan Ironmanin jälkeen olkapään ongelmat alkoivat. Eli siis jo 3,5 vuotta sitten. Välillä tilanne on ollut parempi ja välillä pahempi, mutta uintivauhdit eivät ole koskaan päätyneet entiseen ja esimerkiksi lättärit ovat kadonneet ajat sitten uimavälinepussista. En ole niitä voinut käyttää uinnissa voimaharjoitteluun koko aikana. Olkapään ongelmista löytyy useampi kirjoitus, tässä edellinen puoli vuotta.

Lääkärillä ja fysioterapeutilla

Elokuussa olkapää meni siihen kuntoon, että se alkoi napsumaan kivuliaasti. Tuntui kuin jotain jäi väliin uinnissa käden palautusvaiheessa. Välillä sain uitua 700m ja välillä 1300m. En kuitenkaan yli kahta kilsaa koskaan. Napsahdus tuntui niin inhottavalta, että siihen loppui aina uintitreeni. Mietin, että onko musta oikeasti enää triathlonistiksi, että joudunko jättämään uinnin. En ole varma, että miten tuohon tilanteeseen päädyttiin. Fyssari sanoi, että ”Aina on joku hetki, kun epäoptimaalinen kuormitus kippaa yli laidan ja sitten kroppa reagoi seuraavalla keinolla. Joka kerta se keksii uusia keinoja kiertää ongelmat, ja sit tulee aina uusi oire.”

Syyskuussa 2021, vasemman käden palautus jännittynyt. Pelkään koko ajan napsahdusta. Alempana puhutaan sisäkierrosta, ja nyt kun katsoin tätä, niin olisiko sisäkierrossa tuossa?

Lokakuussa kävin ortopedi Harri Heliön vastaanotolla uusiksi (edellinen kerta 2v sitten, 08/2019). Halusin varmistaa, että onko jotain mennyt rikki, mikä voisi jäädä väliin ja napsahtaa. Olinhan mm. murtanut kätenikin edellisten kuvien (06/2019) jälkeen. Kuvissa ei näkynyt mitään isompaa, vain osarepeämää ym. Mutta sekä lääkärin että fysioterapeutin mukaan ne ei selitä sitä napsahdusta. Tässä kohtaa myös kävin fyssari Tiina Krusbergin vastaanotolla. Tiina somessa joskus kommentoi, että olisi kiva nähdä mitä siellä olkapäässä tapahtuu, joten menin näyttämään. 😀 Näytin mitä kuntouttavia liikkeitä olin aiemmin tehnyt, ja kysyin, että miksi sisäkierron liike on helpompi tehdä jalat koukussa kuin jalat suorana (selällä maaten). Kävikin ilmi, että mun käsien sisäkierron voimassa oli iso ero. Luulin, että sain tehtyä molemmilla käsillä 6kg painolla. Otinkin vasemmalla kädellä kroppaa mukaan lantiosta asti, kun jalat oli koukussa. Oikeasti sainkin tehtyä vain 3 kilolla. Eli vasen käsi tuon 3 kg ja oikea 6kg. Sisäkierron voimaa lähdettiin ensin vahvistamaan. Samoin hengitysharjoitukset sain kotiläksyksi, nimittäin selän puolelta katsottuna syvään hengittäessä vasen puoli ei noussut.

2,5 kuukauden jälkeen joulukuun lopussa kävin uudelleen Tiinan luona. Nyt sain tehtyä sisäkierron liikettä vasemmalla 6kg ja oikealla 7kg painoilla. Ja olin oppinut hengittämäänkin paremmin. Sitten lähdettiin vahvistamaan lavan aluetta. Uusia kuntoutusliikkeitä kehiin. Tiina mietti, että mun lapa ehkä jää ylös käsivetoa tehtäessä ja hengittäessä liukuva vasen käsi karkaa vähän sivulle. Koska snorkkelilla sain uitua paremmin kuin hengittäen, niin jotain erilaista tapahtuu happea ottaessa. Edelleen olin aika epätoivoinen uinnin kanssa. Tiina valoi muhun uskoa. Uin snorkkelilla, koska se oli ainut, miten sain uitua edes vähän. Treenit oli lyhyitä, ei koskaan yli 2km.

Uinnin opettelu alusta

Mulla piti olla Karvosen Eetun kanssa tammikuun alussa uintitekniikkatunti, mutta Porissa meni uimahallit kiinni ja käynti siirtyi tammikuun loppuun. Kuten fyssarilla käsivoimien puoliero avasi silmät, niin altaassa tasapainossa oli iso ero eri puolilla. Sellaisessa perusasennossa. Kuten fyssari oli maininnut, että otan lantiosta voiman, niin Eetu sanoi, että väännän lantiosta asti. Käytiin läpi ihan perusasioita tasapainosta, rytmistä, hengittämisestä (koska käsi tosiaan karkasi) ja ettei käsi saa mennä liian taakse.

Tein kotona tekniikkaharjoitteita paljon. Kävin neljästi viikossa altaassa, ja opettelin perusasioita. Pari viikkoa meni niin, etten uinut normaalisti yhtään, vain tekniikkaa. Sitten pikku hiljaa snorkkeilin kanssa uintia ja pieniä pätkiä harjoittelua ilman snorkkelia. Vasta viiden viikon jälkeen luovuin snorkkelista, koska uintileiri oli tulossa ja kyllä mun pitäisi pystyä uimaan ennen sitä. 😀

Maaliskuun ekana viikonloppuna (eli viime viikonloppuna) osallistuin Amfibian (Karvosen Eetun) uintitekniikkaleirille Kuortaneelle. Siinä kohtaa puuttuikin hommasta vartalonkierto. Ja pari treenikertaa, ja sen tajusin. Eetulla on hyvä taito selittää asioita ja teettää tiettyjä tekniikkadrillejä, että uimari ymmärtää miten haluttuun asiaan päästään. Toinen ongelma mikä oli ennen leiriä, niin halusin pitää vasemman käteni hyvin lähellä vartaloa suojatakseni sitä. Uskalsin leirillä vähän päästää sitä kyljestä irti, eikä siltikään käsi napsahtanut. Vielä sen kanssa on tekemistä, mutta tähän pitää kiinnittää vielä fyssarin kanssa vähän huomioita seuraavalla kerralla. Uinti meni leirillä uudelle tasolle. Uinnissa nyt tilanne on se, että olkapäähän ei satu. Nyt pitäisi saada vaan lisättyä matkaa sekä koviakin treenejä. Toki edelleen sitä tekniikkaakin, koska tekniikkapätkien jälkeen mun on helpompi uida oikein. Jos alan suoraan uimaan, niin uin paljon huonommalla tekniikalla.

Uinti jatkossa

Luotan siihen, että pystyn uimaan elokuussa 3800m. Mutta pitkä on vielä siihen matka. Ja varsinkin siihen, että saisin uitua samaa vauhtia kuin aiemmin. Ironmanilla paras aikani on 11:18, ja uinut oon kahdesti 1:09. Kun tavoite on alittaa 11 tuntia, ja jos uintivauhti on kaukana vanhasta ja uisin vaikka 1:19, niin se tarkoittaisi kymmentä minsaa lisää kirittäväksi sitten pyörässä ja juoksussa. Yhteensä 30min pyörästä ja juoksusta pois otettavaksi on aika paljon.

Mutta pääasia, että homma etenee koko ajan. Leirillä tuli ilmi myös, että vasen käsi pysyy liian pitkään sisäkierrossa. Uinnissa siis käsi on ensin sisä- ja sitten ulkokierrossa. Ja mulla käsi on lopputyönnössä vielä sisäkierrossa. Tämä voi aiheuttaa ongelmia. Se on nyt yksi asia, mihin kiinnitän huomiota. Tietenkin edelleen rytmi, sekä melkein tärkeimpänä vartalonkierto, ja ettei käsi pysähdy liikaa lopputyönnön jälkeen. Näillä ajatuksilla mennään nyt joka käsiveto.

Tässä linkki instagramista löytyvään videoon, jossa toinen on kuvattu torstaina päivää ennen leirin alkua ja toinen lauantaina leirin toisen päivän ekan uintitreenin jälkeen.

LUE MYÖS:

Olkapään kanssa lisätutkimuksiin

Murtumasta, olkapäästä ja tulevasta

Olkapään takakapselin kireys

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI