Hae
Ninnin energianurkkaus

Ylläksellä

Muutamien päivien syysloma Ylläksellä, ehdin treenata huippumaastoissa neljänä päivänä. On monta paikkaa, mihin voisin muuttaa ja Ylläs on yksi niistä. Talvella latuverkosto on todella laaja, ja kesällä pystyy hyödyntämään maanteitä ja maastoa. Näin ruskan loputtua maisemat eivät ole niin kauniita enää, kun luntakaan ei vielä ole. Tunturista löytyi kuitenkin jo valkoista, ja sitä nyt kuvissakin näkyy.

Ehdin ajella 9h maastopyörällä ja juosta Maisematietä 4h, ja nukkua kymmenen tunnin yöunia. Lukuunottamatta toki la-su yötä, jolloin Ironmanin MM-kisat oli Hawaijilla. Meni yö valvoessa tunnin pätkää lukuunottamatta, kunnes aamulla nukahdin kolmeksi tunniksi. Sunnuntaina sitten treenikin oli vähäistä ja rauhallista.

Taitaa olla nykyään enemmän mun ja miehen mieleen nämä reissut kuin lasten. Kaverit kun jää kotiin. Ja nyt alkoi olla kalastamiseenkin jo liian kylmää, joten kesä on sen suhteen parasta aikaa.

Seinäjoella on niin tasaista, että mun juoksulenkeillä nousumetrit on yleensä vain 5-10m. Joten odotin Maisematien juoksulenkkejä. Mökiltä Ahvenkankaalta Äkäslompoloon, ja toisena päivänä toisinpäin. Tässä samoin kuin pyöräillessä, ylämäet on mukavampia. En osaa juosta alamäkeen rennosti, ja pyörällä taas pitkään alaspäin mentäessä ehtii tulla kylmä, kun nousuissa hiki on virannut. Juostessa onneksi pysyy lämpöisenä alasmäkeen juostessakin.

Keskiviikkona tosiaan tultiin jo kotiin päin, ja juuri luin uutisista, että Ylläksellä on nyt 10cm lunta ja -18 astetta. On vähän muuttunut keskiviikosta. 😀 Ihan noin kovaan pakkaseen mulla ei olisi treenivaatteita ollut varattuna. 😀


On kyllä kiva, että pystyy juosta kaksikymppisiä helposti, ja pyöräillä 3-4 tunnin pyörälenkkejä. Hyvät lähtökohdat siis näin lokakuussa uuteen kauteen. On nimittäin todella erilaisia syksyjä takana. Toipumisia ironmanista, sairasteluja, ”raajarikkoja” jne. Eli sinänsä nyt menee hyvin. 😀

LUE MYÖS:

Joululoma Ylläksellä

Juhannukset Ylläkseltä

Emfitin luvalla Haavepalolle

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Triathlonkisat peruttu – Kiertäjäkalvosinoireyhtymä

Jänteessä pieni pinnallinen repeämä, kahdessa jänteessä rappeumaa ja bursassa nestettä. Eli kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Peruin kesän triathlonkisat, koska nyt lähdetään kuntouttamaan olkapäätä.

Mitä siis tapahtui? Aloitetaan alusta. Marraskuussa kävin ensimmäistä kertaa uimassa lokakuun Barcelonan jälkeen. Vasempaan käteen sattui niin, että välillä pysähdyin hieromaan olkavartta altaan päätyyn. Seuraavana päivänä uinnin jälkeen en saanut edes takkia päälle, kun käsi ei noussut. Keuhkoklamydian vuoksi uinnit ja muukin treenaaminen jäi, olkapää ei kipuillut. Tammikuun alussa menin uimaan, ja sama juttu. Muistin heti marraskuussa olleen uinnin. Kipeytyi yhtä paljon, ja käden käyttö oli vaikeaa.

Uinti vaihtui pelkkiin potkuihin, ja muutaman fyssarin tapaaminen ja kuntouttavia liikkeitä tekemään. Vaikutti lapatuen ongelmalta. En saanut edes 2,5 kilon painoa suoralle kädelle ylös, enkä kättä levytangon taakse tangon ollessa hartioilla. Uinnin jättäminen kuvioista pois helpotti (varsinkin, kun sain Päiviltä vinkkiä potkia snorkkelin kanssa laudan sijaan, lauta kuormitti olkapäätä), ja maaliskuun lopussa sain käden jo levytangon taakse ja jossain kohtaa 7kg painon ylös. Mutta en niin, että käsi on nyrkissä ja peukalo osoittaa sisäänpäin, vaan niin, että peukalo osoittaa taaksepäin. Edelleen se on näin. Pikku hiljaa lisäilin uintia mukaan, ja huhtikuussa uin jopa treenistä puolet ja potkin puolet. 1500m maksimissaan tuli uintia pätkissä eli vuorotellen rauhallista uintia ja potkuja. Lisääntynyt uinti tarkoitti lisääntynyttä kipua. Kokeilin kerran 5x50m vauhdikkaasti, mutta se oli virhe. En uinut siinä treenissä vapaauintia enää. Nykyään saan käden hartioilla olevan tangon taakse, mutta sitä on vaikea ottaa tangosta pois.

Juttelin huhti-toukokuun vaihteessa yhden triathlonistin kanssa, joka on yhdeltä ammatiltaan fyssari ja hän kysyi, että oonko mä kuvauttanut kättä. Hänen mielestään ei lapatukikaan yhtäkkiä voi lopettaa toimintaansa. Varasin silloin heti toukokuun alussa lääkärin, joka laittoi lähetteen sairaalalle kuvauksiin. Sairaalassa tarkemmat laitteet ja olisin sairaalalla valmiiksi, jos pitäisi operoida. Hänen toive oli, että kesäkuun loppuun mennessä asialle olisi jo piste, kun hän jää lomalle. Mutta pääsinkin vasta reilu viikko sitten kuvaukseen. Magneettikuvaus tehtiin varjoaineen kera, joka pistettiin pitkällä neulalla olkaniveleen. Käsi oli koko päivän järkyttävän kipeä, en pystynyt liikuttamaan kättä ollenkaan. Liimasin sen kylkeen kiinni.

Sairaalassa ortopedin polilla on ruuhkaa, ja lääkärikäynti olisi viivästynyt elokuun lopulle. Mutta sain lähettävälle lääkärille ajan yksityiselle puolelle, ja kävin siellä tänään kuvien ja lausunnon kanssa. Lääkäri sanoi, että hän näkee kuvissa pienen pinnallisen repeämän yhdessä jänteessä (subraspinatus). Radiologin lausunnon mukaisesti kahdessa jänteessä on rappeumaa ja bursassa nestettä. Kysyin, että miten tämä on mahdollista, että lokakuussa käsi oli kunnossa ja marraskuussa kuin toisen käsi. Käytännössä rasituksesta aiheutuvaa. Nelikymppisellä voi olla osittaista repeämää ja rappeumaa, mutta perustyyppi ei sitä aina huomaa, kun olkapää voi vähän kipuilla, mutta ei käydä lääkärissä, kun ei vaivaa enempää. Kuten kävisi helposti myös mun kohdalla, jos en tätä lajia harrastaisi.

Diagnoosi kiertäjäkalvosinoireyhtymä. 3-4 kuukautta fysioterapiaa, ja jos ei auta, niin tähystetään. Aloitan kuntoutuksen huomenna fysioterapeutilla käynnillä. Edelleen myös lapatukea täytyy saada vahvistettua, ja mitä nyt fyssari onkaan mieltä. Mä en näistä muuta tiedä kuin, että viikon verran on taas jomottanut kättä kokoajan.

Olen perunut triathlonkisat tältä kesältä. SM-perusmatkan kisa Lohjalla, Finntriathlon SM-puolimatkan kisa Joroisilla ja Challenge Turku puolimatkan kisa Turussa. Harmittaa, ettei kisastartteja tule olemaan! Mutta mulla on niin monta tavoitetta triathlonin suhteen saavuttamatta, että toivon vaan kättä kuntoon fysioterapialla ja että pääsen taas uimaan. En uskalla varata vielä 2020 kesälle täysmatkaa, koska mulla ei ole varaa heittää monen satasen osallistumismaksua hukkaan. Voi olla, että menen sitten lopulta sellaiseen kisaan, mihin mahtuu. Nyt on kuitenkin liian aikaista miettiä tuota. Sen verran kuitenkin oon tietoinen, että Tallinnan reitit ovat muuttuneet tälle vuodelle! Ja jos vanhankaupungin mäkeä ei enää juostessa nousta, niin mä alan harkitsemaan ehdottomasti tuota! 😀

Palaveerattiin valmentajan Kaitsun kanssa tilanteesta puhelimessa, ja nyt lähdetään sitten treenaamaan juoksua ja otetaan tavoitteeksi Kankaanpään puolimaraton 19.10. Siellä tavoite tehdä uusi ennätys! 🙂 Oon itse asiassa innoissaan tästä, jos saatais tälle vuodelle juoksuvauhti kohdilleen. Ja aattelin ilmoittaa itseni Merenkurkun rastipäiville! Heinäkuun loppupuolella kolmet suunnistuskisat peräkkäisinä päivinä. Muistan kuinka teininä osallistuin noihin, ja yhtenä päivänä pummasin niin pahasti, että olin yli kaksi tuntia metsässä. 😀

Hierojan kanssa oli puhetta kuinka paljon mulla on ollut ongelmia viime vuosina. Hän sanoi, että voisit ihan tehdä listan. No viime kesänä kahden varpaan nivelsiteet repesivät ja tuli luunsisäistä mustelmaa liukastumisesta. Juoksutauko. Barcelonan ironmanin jälkeen keuhkoklamydia ja kunto nollaan. Sitten tää olkapääjuttu, joten vuosi onkin tässä oltu telakalla lähes koko ajan.. Ja mitä kaikkea sitä ennen. Olisi syytä alkaa tekemään muutakin kuin voimatreenejä isoilla painoilla, nimittäin kuminauhajumppaa ja kehonhuoltoa! Sitä ollaan 39 vuotta.. Vaikka itseäni nuorena pidänkin, niin keski-ikä lähestyy.

LUE MYÖS:

Olkapäät riesana

Olkapään kanssa lisätutkimuksiin

Magneettikuvissa käyty

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI