Hae
Ninnin energianurkkaus

Team Hukkaneliö suunnistuskoulussa

Aikaisemmin kerroin kuinka minä ja kolme siskoani suunniteltiin lähtevämme Venlojen viestiin. Mä olen lapsena ja nuorena harrastanut suunnistusta, ja kisannut, mutta lopettanut jo 20 vuotta sitten. Siskoilla on suunnilleen sellaiset perustaidot, mitä lapsena on opeteltu. Eli lähdemme tapahtumaan, mutta tavoite on maali ja että on kivaa siskojen kanssa. 🙂

No, että me sinne maaliin päästään, niin pakkohan on opetella suunnistamaan. Niinpä juoksukaverini Eija vinkkasi YKV:n (Ylistaron Kilpa-Veljet) järjestämästä suunnistuskoulusta. Kolme siskosta meistä ehtii mukaan, ja toinen mun tytöistä lähti mukaan myös, koska suunnistus on kivaa. 🙂 Ensimmäinen kerta oli tiistaina, jolloin opeteltiin karttamerkkejä. Odotan jo, että pääsen iltarasteille! On ihan älyttömän kivaa verestää muistoja, suunnistus on kyllä hieno laji! Harmi, että aikoinaan sen lopetin. Olin kesätöissä Atrialla, enkä ehtinyt kisoihin kesällä ja sitten laji jäi.

Jukolan ja Venlojen viesti on 15.6. Kangasalalla. Samana päivänä on triathlonin SM-sprintti, mutta sen jätän ihan mielellään väliin. Tämän hetkinen kunto ei salli sitä, mieluummin höntsäkisa. 😉

Nyt oon saanut hyvin treenattua treeniohjelman mukaan. Eli oon saanut jo tehtyä myös vk-treenit. Sellainen on huomennakin edessä, kun on kympin kova juoksu. Se on itse asiassa nyt kovin treeni aikoihin, saa nähdä. 😀 Aikaisemmin oon juossut pisimmillään 7km vk-alueella ja senkin vk1:llä. Tiedän siis, että raskas on, mutta pitää vaan pitää mielessä ajatus, että se nostaa juoksuvauhtia! 😉

LUE MYÖS:

Team Hukkaneliö

Täydellinen treenihuone valmistumassa

Parisuhde ja treenit

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Henkisen puolen vaikutus alipalautumiseen

Puhuin alkuviikosta instastoryn puolella palautumisesta ja henkisen kuorman vaikuttamisesta treeneihin. Sain muutamia kysymyksiä, ja sen vuoksi kirjoitankin ajatuksiani nyt ihan blogiin. Nyt kun oon taas päässyt treenin makuun, niin aikaa jää vähemmän telkkarille ja somelle. Turhimmista asioista tietenkin täytyy karsia. Tällä viikolla väliin jäi vain torstain treenit, muut sain tehtyä. Myös kaikki tehot, mitä oli treeneihin merkitty. Se on hienoa! Alkaa kunto nousta, kun treenit saa tehtyä. 🙂 Ja samalla tosiaan on vähentynyt eri somekanavien käyttö.

Triathlonissa treenitunteja kertyy paljon, jo pelkästään yksi pitkä pyörälenkki voi ottaa neljä tuntia. Joten kymmenen tunnin treeniviikko on ihan eri esimerkiksi juoksijalla kuin triathlonistilla. Uinti ja pyörä ei kuormita samalla tavalla mm. niveliä kuin juoksu. Viime vuosina on tullut eteen monta ihmistä, joiden kroppa on alipalautunut. Suomessa puhutaan ylirasituksesta, ja sitä tarkoitan tuolla alipalautumisella. Vaikka treenitunteja kertyykin paljon, niin monella alipalautuminen ei kyllä mielestäni johdu treeneistä. Uskon, että työssäkäyvä, perheellinen, tavallinen ihminen ei pysty saamaan treeneillä itseään yli. Ei millään pysty treenata niin paljon ja niin kovaa, että se onnistuisi. Kokonaispalautuminen on oikeasti se avainsana! Mielestäni suurin kuorma ja suurin ongelma on kaikki muu. Ja se on henkinen puoli.

Avioero, työstressi, lapsen koulukiusaaminen, lapsen sairastuminen, ihmissuhdeongelmat, klo 4-5 toistuvat herätykset.. Siinä muutamia esimerkkejä siitä, mikä on ollut tuntemillani ihmisillä se isoin kuormituksessa ollut juttu. Tuohon päälle treenit, niin kokonaisuus on liikaa.

Itse huomaan, että jos on ollut raskas työpäivä (mähän teen tietokoneella töitä, joten raskaus on nimenomaan henkistä, ei fyysistä) tai vaikka iso riita, niin en saa tehtyä hyvää tai kovaa treeniä. Välillä jopa 8km juoksulenkki on liikaa, ja tarvii kävelypätkiä väliin. Olisi parasta, että kaikki olisi kovin tasapaksua ja kaikki olisi aina hyvin. 😀 Monien treenivuosien ja kantapään kautta opittujen asioiden myötä ymmärrän tämän niin, että en enää vaadikaan itseltäni aina onnistumista. Analysoin päivää, ja edellistä päivää/yötä. Mitä on tapahtunut, ja miten se on itseeni vaikuttanut. Tunneihmisenä pienetkin jutut voivat vaikuttaa isosti. Ja pari huonompaa yötäkin vaikuttaa jo tosi paljon.

Fyysistä työtä tekevä näkee kuormituksen eri tavalla, kun se tuntuu kropassa. Se on jotenkin helpompi ymmärtää. Mutta kun kuorma on henkinen, niin sitä on vaikeampi mitata ja ymmärtää. Treenaamiseen tottuneen on helppo hakea vaikeassa tilanteessa itselleen hyvää fiilistä liikkumalla, mutta se voi viedäkin vain huonompaan suuntaan. Liikkumisen pitäisi ollakin todella kevyttä, vaikka kävelylenkkiä metsässä. Muistathan, että vaikka sulla olisi valmentaja, niin se ei kuitenkaan tiedä henkisen puolen kuormasta ellet kerro.

Itsehän ostin Emfit QS:n mittaamaan palautumista kaksi vuotta sitten. Se kertoo mm. yön aikasen sykkeen, sykevälivaihtelut, palautumisen, ja hermoston tasapainon. Mittailen välillä ortostaattista sykettä ja kuuntelen itseäni. Moni apuväline on hyvä, mutta tärkein mittari on kuitenkin se oma tunne. Ja uni on palautumiseen liittyen kaikista tärkein asia. Jos unet jäävät toistuvaksi lyhyiksi, ovat rikkonaisia tai on noustava aamuyöllä (jolloin uni on tärkeää) ylös, niin tee jotain muutoksia ennen kuin muutoksien tekeminen on jo paljon paljon vaikeampaa. Uni on joskus tärkeämpää kuin treeni. Välillä hyödyt 1,5 tunnin pidemmistä unista enemmän kuin aamutreenistä.

Kuuntele itseäsi, nuku hyvin ja riittävän pitkät yöunet. Jos nukkumisessa on ongelmaa, niin panosta hyvään sänkyyn, hyvään tyynyyn, pimeyteen, magnesiumin ottamiseen, kännykän ja telkkarin ajoissa sammuttamiseen, ajoissa nukkumaan menemiseen sekä vältä myöhäisiä iltatreenejä ja aikaisia aamutreenejä. Kun on henkisellä puolella kuormaa, stressiä tai miksi ikinä haluatkaan sitä nimittää, niin huomio se kokonaisuudessa. Kuukauden tosi kevyt pätkä, tai vaikka kokonaan stoppi, voi olla lopulta paljon lyhyempi aika mikä on edessä, jos ei ajoissa ota kevyemmin. Nämä ovat vaikeita asioita, eikä itseään välttämättä tunne ollenkaan alipalautuneeksi, kun se nimenomaan ei johdu treeneistä. Ei ole niistä loppu. En tuntenut itseään talvella 2017 todellakaan ylirasittuneeksi, mutta vasta jälkikäteen keväällä ymmärsin, että sitä mä olin. Kaikki kropan ongelmat sekä henkinen kuorma johti siihen, että kokonaisuus oli kropalle liikaa eikä kroppa pystynyt palautumaan. Ravintoaineet eivät imeytyneet, oli useasta vitamiinista puutosta, henkistä kuormaa ja treeniä. Onneksi tajusin silloin nopeasti, ettei kaikki ole ok. Mutta silti en tosiaan ajatellutkaan, että tuosta seurasi myös jonkinlainen alipalautuminen. Sen näki sitten kyllä sykkeistä, mitkä eivät olleet normaalilla tasolla. Tuon jälkeen ymmärsin, että vaikka kroppa olisi alipalautunut, niin se ei silti siltä välttämättä tunnu. Ja tuollaisestakin tilanteesta toipuu sen 2-3 kuukautta.

LUE MYÖS:

Analyysi kaudesta 2018

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja urheilu

Emfit QS, tarkkaa analyysia unesta

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI