Hae
Ninnin energianurkkaus

Triathlonkisat peruttu – Kiertäjäkalvosinoireyhtymä

Jänteessä pieni pinnallinen repeämä, kahdessa jänteessä rappeumaa ja bursassa nestettä. Eli kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Peruin kesän triathlonkisat, koska nyt lähdetään kuntouttamaan olkapäätä.

Mitä siis tapahtui? Aloitetaan alusta. Marraskuussa kävin ensimmäistä kertaa uimassa lokakuun Barcelonan jälkeen. Vasempaan käteen sattui niin, että välillä pysähdyin hieromaan olkavartta altaan päätyyn. Seuraavana päivänä uinnin jälkeen en saanut edes takkia päälle, kun käsi ei noussut. Keuhkoklamydian vuoksi uinnit ja muukin treenaaminen jäi, olkapää ei kipuillut. Tammikuun alussa menin uimaan, ja sama juttu. Muistin heti marraskuussa olleen uinnin. Kipeytyi yhtä paljon, ja käden käyttö oli vaikeaa.

Uinti vaihtui pelkkiin potkuihin, ja muutaman fyssarin tapaaminen ja kuntouttavia liikkeitä tekemään. Vaikutti lapatuen ongelmalta. En saanut edes 2,5 kilon painoa suoralle kädelle ylös, enkä kättä levytangon taakse tangon ollessa hartioilla. Uinnin jättäminen kuvioista pois helpotti (varsinkin, kun sain Päiviltä vinkkiä potkia snorkkelin kanssa laudan sijaan, lauta kuormitti olkapäätä), ja maaliskuun lopussa sain käden jo levytangon taakse ja jossain kohtaa 7kg painon ylös. Mutta en niin, että käsi on nyrkissä ja peukalo osoittaa sisäänpäin, vaan niin, että peukalo osoittaa taaksepäin. Edelleen se on näin. Pikku hiljaa lisäilin uintia mukaan, ja huhtikuussa uin jopa treenistä puolet ja potkin puolet. 1500m maksimissaan tuli uintia pätkissä eli vuorotellen rauhallista uintia ja potkuja. Lisääntynyt uinti tarkoitti lisääntynyttä kipua. Kokeilin kerran 5x50m vauhdikkaasti, mutta se oli virhe. En uinut siinä treenissä vapaauintia enää. Nykyään saan käden hartioilla olevan tangon taakse, mutta sitä on vaikea ottaa tangosta pois.

Juttelin huhti-toukokuun vaihteessa yhden triathlonistin kanssa, joka on yhdeltä ammatiltaan fyssari ja hän kysyi, että oonko mä kuvauttanut kättä. Hänen mielestään ei lapatukikaan yhtäkkiä voi lopettaa toimintaansa. Varasin silloin heti toukokuun alussa lääkärin, joka laittoi lähetteen sairaalalle kuvauksiin. Sairaalassa tarkemmat laitteet ja olisin sairaalalla valmiiksi, jos pitäisi operoida. Hänen toive oli, että kesäkuun loppuun mennessä asialle olisi jo piste, kun hän jää lomalle. Mutta pääsinkin vasta reilu viikko sitten kuvaukseen. Magneettikuvaus tehtiin varjoaineen kera, joka pistettiin pitkällä neulalla olkaniveleen. Käsi oli koko päivän järkyttävän kipeä, en pystynyt liikuttamaan kättä ollenkaan. Liimasin sen kylkeen kiinni.

Sairaalassa ortopedin polilla on ruuhkaa, ja lääkärikäynti olisi viivästynyt elokuun lopulle. Mutta sain lähettävälle lääkärille ajan yksityiselle puolelle, ja kävin siellä tänään kuvien ja lausunnon kanssa. Lääkäri sanoi, että hän näkee kuvissa pienen pinnallisen repeämän yhdessä jänteessä (subraspinatus). Radiologin lausunnon mukaisesti kahdessa jänteessä on rappeumaa ja bursassa nestettä. Kysyin, että miten tämä on mahdollista, että lokakuussa käsi oli kunnossa ja marraskuussa kuin toisen käsi. Käytännössä rasituksesta aiheutuvaa. Nelikymppisellä voi olla osittaista repeämää ja rappeumaa, mutta perustyyppi ei sitä aina huomaa, kun olkapää voi vähän kipuilla, mutta ei käydä lääkärissä, kun ei vaivaa enempää. Kuten kävisi helposti myös mun kohdalla, jos en tätä lajia harrastaisi.

Diagnoosi kiertäjäkalvosinoireyhtymä. 3-4 kuukautta fysioterapiaa, ja jos ei auta, niin tähystetään. Aloitan kuntoutuksen huomenna fysioterapeutilla käynnillä. Edelleen myös lapatukea täytyy saada vahvistettua, ja mitä nyt fyssari onkaan mieltä. Mä en näistä muuta tiedä kuin, että viikon verran on taas jomottanut kättä kokoajan.

Olen perunut triathlonkisat tältä kesältä. SM-perusmatkan kisa Lohjalla, Finntriathlon SM-puolimatkan kisa Joroisilla ja Challenge Turku puolimatkan kisa Turussa. Harmittaa, ettei kisastartteja tule olemaan! Mutta mulla on niin monta tavoitetta triathlonin suhteen saavuttamatta, että toivon vaan kättä kuntoon fysioterapialla ja että pääsen taas uimaan. En uskalla varata vielä 2020 kesälle täysmatkaa, koska mulla ei ole varaa heittää monen satasen osallistumismaksua hukkaan. Voi olla, että menen sitten lopulta sellaiseen kisaan, mihin mahtuu. Nyt on kuitenkin liian aikaista miettiä tuota. Sen verran kuitenkin oon tietoinen, että Tallinnan reitit ovat muuttuneet tälle vuodelle! Ja jos vanhankaupungin mäkeä ei enää juostessa nousta, niin mä alan harkitsemaan ehdottomasti tuota! 😀

Palaveerattiin valmentajan Kaitsun kanssa tilanteesta puhelimessa, ja nyt lähdetään sitten treenaamaan juoksua ja otetaan tavoitteeksi Kankaanpään puolimaraton 19.10. Siellä tavoite tehdä uusi ennätys! 🙂 Oon itse asiassa innoissaan tästä, jos saatais tälle vuodelle juoksuvauhti kohdilleen. Ja aattelin ilmoittaa itseni Merenkurkun rastipäiville! Heinäkuun loppupuolella kolmet suunnistuskisat peräkkäisinä päivinä. Muistan kuinka teininä osallistuin noihin, ja yhtenä päivänä pummasin niin pahasti, että olin yli kaksi tuntia metsässä. 😀

Hierojan kanssa oli puhetta kuinka paljon mulla on ollut ongelmia viime vuosina. Hän sanoi, että voisit ihan tehdä listan. No viime kesänä kahden varpaan nivelsiteet repesivät ja tuli luunsisäistä mustelmaa liukastumisesta. Juoksutauko. Barcelonan ironmanin jälkeen keuhkoklamydia ja kunto nollaan. Sitten tää olkapääjuttu, joten vuosi onkin tässä oltu telakalla lähes koko ajan.. Ja mitä kaikkea sitä ennen. Olisi syytä alkaa tekemään muutakin kuin voimatreenejä isoilla painoilla, nimittäin kuminauhajumppaa ja kehonhuoltoa! Sitä ollaan 39 vuotta.. Vaikka itseäni nuorena pidänkin, niin keski-ikä lähestyy.

LUE MYÖS:

Olkapäät riesana

Olkapään kanssa lisätutkimuksiin

Magneettikuvissa käyty

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

IRONMAN 70.3 Finland

Työntekijöitä ei koskaan ole liikaa isoissa urheilutapahtumissa, joten lupauduin töihin Lahteen IRONMAN 70.3 Finland -tapahtumaan eli puolimatkan triathlonkilpailuun. Lähdin matkaan torstaina aamupäivällä, olin Lahdessa klo 15 ja kävin juoksemassa vajaa 16km Salpausselän maisemissa. Lahtelaisilla on noiden upeiden maastojen lisäksi mm. maauimala heti hyppyrimäkien alapuolella. Aika kului lenkillä nopeasti, ja mietin, ettei oo ihme, että Lahdesta tulee kovia triathlonistejä, niin hyvät treeniolosuhteet heillä on!! Pitäiskö muuttaa Lahteen? 😉

Suihkun kautta kuuntelemaan pro-urheilijoiden infoa ja heidän haastattelujaan televisiolähetykseen. Taru lupasi majoittaa mut koko viikonlopuksi, kiitos siitä ja kaikesta muustakin! <3

Perjantaina käytiin Tarun kanssa uimassa 20min avovedessä. Kirjoittelen lääkärikäynnin jälkeen faktoja olkapäästä, mutta kahdessa jänteessä on rappeumaa ja bursassa nestettä, joten hetkeen sillä ei uida. Oltiin kuitenkin Tarun kanssa aamu-uinnista sovittu, ja mä sanoin, että mennään vaan, olkoon se tämän kesän viimeinen uinti. Yritinkin sitten nauttia siitä siksi erityisesti. Rauhallista vauhtia mentiin, koska kädessä ei ole voimaa uida kovempaa ja jos ees yritän, niin tulee todella kipeäksi. Itseensä olkapää otti, ja onkin ollut sitten muutaman päivän taas kipeämpi.

Kisa-alueelle mentiin perjantaina aamukympiksi ja päivä kului mm. kuvia ihmisistä ottaessa sekä IRONKIDS -tapahtumassa. Oli jotenkin uskomatonta kuunnella tarinoita, kuinka esimerkiksi Yhdysvalloista tai Hollannista oli tultu varta vasten Suomeen kisailemaan. Kuinka upea Suomi on. Luonto, hiljaisuus, puhtaus, sauna… Kaikenlaista tuli ilmi. Ison Atlantin takaa tultiin tänne pieneen maahan kisailemaan. Vähänkö upeaa! Ihan fiiliksissä noista tarinoista! Iltaan meni ennen kuin oltiin taas Tarulla.

Lauantai oli itse kisapäivä, ja päivä alkoi jo klo 8. Aika kului ihan älyttömän nopeasti, vaikka aamu oli vielä rauhallinen. Kisaajat pikkuhiljaa valuivat kisapaikalle, ja alkoi itsellekin nousemaan kisafiilis. Oli kiva jutella tuttujen kanssa! Paikalla oli myös televisiosta tuttuja toimittajia ja urheilijoita. Palanderin Kallen kanssa tuli otettua yhteiskuvakin.

IRONMAN on iso organiaatio, ja heiltä tulee tietyt odotukset, toiveet ja säännöt. Esimerkiksi sieltä haluttiin ”pre start photo”, ja se luvattiin toimittaa heidän sosiaalista mediaa varten. Matkalla oli niin monta tuttua, että lopulta starttiin oli enää 5 min aikaa, ja olimme kaukana. Juoksimme starttiin niin, että taisimme olla n. minuuttia ennen lähtöä paikalla. Farkut jalassa järveen, ja kuva tuli otettua juuri ennen lähtölaukasta. 😀 Kyllä ne farkut onneksi siellä tuulessa kuivui, vaikka puoleen reiteen asti olivat märät.

Siitä lähti päivän kisa käyntiin. Käytiin kuvaamassa myös uinnin rantautumisessa ja T1:ssä eli pyörävaihdossa. Vähän puhelimen lataamista, kisan seuraamista Yle Areenalta (Miia ja Joel puhuivat viereisessä huoneessa) ja lopulta odottamaan miesten ja naisten kärkeä juoksuvaihtoon. Muutamia kuvia, ja sitten odottamaan heitä maaliin. En ehtinyt niin hyvin seuraamaan ja kannustamaan tuttuja juoksureitillä, kun maalikuvien jälkeen puhelin täytyi viedä lataamaan ja itse lämmittelemään sisälle. Sen verran tuuli Sibeliustalon viereen koko järven suuntaisesti, että tuli vähän kylmä.

Onneksi ehti kisan jälkeen tuttujen kanssa juttelemaan, ja maalin sulkeuduttua klo 00.15 alettiin pikku hiljaa olla valmiina kotiin.

Itse olin vain yksi työntekijä muiden joukossa ja paikalla ainoastaan pari päivää, mutta lauantaista tuli itselläkin 17h päivä. Mutta voin kertoa, että järjestäjällä on todella paljon tehtävää näin ison kisan järjestämisessä. Aluetta rakennetaan monena päivänä ja sitä puretaan kisan jälkeen. Eri ihmisillä on eri vastuualueet laidasta laitaan: Liikenne, alueen rakentaminen/purkaminen, rekisteröinti, tiedottaminen, ajanottosysteemit, turvallisuusasiat, media jne.. Yhdessä huoneessa nauhoitettiin Yle Areenan lähetystä, toisessa IRONMANin liveä, kolmannessa editoitiin. Oli kyllä lopulta isompaa kuin mitä osasin ajatellakaan. Rekisteröinnin jälkeen kaikki 2000 kisaajaa syötetään ajanottojärjestelmään. Jopa chipit laitetaan kisan jälkeen jokainen omaan numeroituun paikkaansa seuraavaa kisaa varten.

Lauantaipäivää varjosti kilpailijan saama sairauskohtaus tms, jonka vuoksi hänet kuljettiin sairaalaan. Se järkytti. Hän oli kuollut sairaalassa myöhemmin, siitä luin tänään somesta. Triathlonkilpailuissa tapahtuneista kuolemista on tänäkin vuonna joutunut lukemaan useamman kerran. Yleensä laji on ollut uinti, vesi on vaarallinen paikka saada sairauskohtaus. Äärimmäisen surullista. Voimia omaisille, lisäksi myös pelastushenkilöstölle sekä järjestäjälle.

Sunnuntaina mun oli alun perin tarkoitus ajaa 90km pyöräreitti itsekin pyörällä, mutta päädyin vielä apuun palkintojenjaon jälkeen tapahtuvaan MM-kisojen lippujakoon. Lahti oli viimeinen kisa, mistä sai Nizzaan syyskuulle paikkoja puolimatkan MM-kisoihin. Alun perin kisapaikkoja oli 60, mutta Lahti sai jakaa loput, niin paikkoja oli jaossa 100! Olin ottamassa ilmoittautumisia vastaan. Ensimmäisenä sain kirjatakin tiimikaverin ilmoittautumisen! <3 Suomeksi tuo olikin helppoa, mutta englantia en tykkää puhua, ja loput olikin sitten ulkomaalaisia yhtä lukuun ottamatta. 😀

Sunnuntaistakin tuli vielä neljän tunnin päivä, ja lopulta lähdin pyörälenkin sijaan ajamaan suoraan kotiin. Ajattelin, että olin niin väsynyt, niin pyörälenkki olisi ollut ihan turha. Tänään kävin aamulla ennen hierontaa ajamassa pari tuntia, ja vieläkin väsymys tuntui. Voin vaan kuvitella, että mitä se on järjestäjällä ja vastuuhenkilöillä. Mun panos oli kuitenkin vain muutaman päivän. Oli kyllä todella kivaa olla mukana, ja jotenkin hassua katsoa somea, ja todeta, että tuo ja tuo on mun ottama kuva tai video. Ihan siis mattimeikäläinenkin voi olla mukana tekemässä isoa tapahtumaa.

LUE MYÖS:

Ironman 70.3 Finland 30.6.2018

Jukola 2019

Challenge Turku 12.8.2018

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI